taidatkin viestistäsi päätellen tietää jo vastauksen... elä hyvä ihminen silleen kun tuntuu hyvältä! etkä sinä ole edes mitään nuoruutta menettänyt, mielestäni kolmekymppinen on aikamoisen nuori...

joskus ehkä voisi tuntua hassulta, jos joku todella "juuttuu" siihen nuoruuteen eikä muuta näekään, mutta ei kyllä voi määrittää ikää, jolloin pitäisi hankkia permanentti ja ihonväriset paksut sukkahousut...;)

kuhan ois itellä hyvä olla, se on tärkeetä!

Silent rage kirjoitti 24.03.2005 klo 22:42:

Asuin avoliitossa lähes koko sen ajan, mitä ihminen normaalisti kokeilee vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja vielä paljon pitempään.
Minulta jäi ikäänkuin kokematta se "nuoruus".
Nyt kun minut on kolmekymppisenä jätetty yksin, niin nyt sitten vedän jalkaan muovihousua ja värjään lettiä (mitä en ole ikinä ennen tehnyt), ja minua luullaan poikkeuksetta 25-vuotiaaksi. Jossakin nettifoorumilla olen joutunut naurunalaiseksi, että kuinka kolmekymppinen voi käyttäytyä niinkuin parikymppinen.
Mitä minun pitäisi tehdä? Hyväksyä se, että olen kolmekymppinen, ja nuoruuteni on ikuisesti kadotettu, vai jatkaa sillä linjalla, mikä itsestä hyvältä tuntuu, ja jättää koiranleukojen jutut omaan arvoonsa?

Hei,
Olet sellainen kuin olet, ja ei ole Sinun murheesi mitä muut ajattelevat. Nauti elämästäsi, tee sitä mikä on mukavaa.Ihmetyttää ajatukset että kun saavuttaa jonkun iän, ei voi tehdä joitain asioita. Tuttavani, iäkäs rouva, liki 70v ajaa vieläkin moottoripyörällä että haituvat hulmuaa, mitä sitten -HÄN NAUTTII ELÄMÄSTÄÄN ! Kateelliset panettelee,,Mutta sen sanon, että jos olet elänyt kunniallisesti niin viinan ja huumeiden kanssa ei passaa ruveta läträämään. Joku kyllä aloittaa tupakinpolton vasta myöhemmällä iällä, niin mitä sitten. Voi sitä joku ns mummokin vetää stringit jalkaan vielä 60 vuotiaanakin. Turha on ihmisiä jaotella ikäkriteereihin. KOrvien välissä on ikä, voit olla 50v, silti tosi nuorekas. Ikä ei saa olla este asioille ainakaan vanhemmalla iällä, eli yli 18v. Ja kolmekymppinen ei ole vanha, vanha on sitten kun kuolee.Elämään kuuluu tietyssä aikajaksossa rypyt, ihon muutokset, harmaus...mutta ei se elämän nauttimisen este ole.
Uskon että vanhemmat ihmiset ovat paljon vapautuneempia kuin me ns keski-ikäiset kontrollifriikit.
Ja sinä kolmekymppinen, anna piutpaut moralisteille.Jospa oletkin elänyt toisen elämää, ja nyt vasta ymmärrät sen mitä haluat ja olet. Onnea elämääsi, muista nauttia ja olla oma itsesi.🙂👍

hei!!

Olen sitä mieltä että kerrankos täällä vain ollaan ja silloin pitää nauttia ja tehdä asiota siinä järjestyksessä kun ne elämäntilanteen myötä tulevat eteen. Ja jos vasta nyt voit nauttia vapaudestasi mennä, ja olla sitä mitä haluaa ja pukeutua vaateisiin jotka miellyttää omaa silmää. Niin se on minusta täysin ok.

Itsekin olen yli kolmekymppinen ja pukeudun kuin teini ja minua myös luullaan huomattavasti nuoremmaksi.

Onhan monta viisastelijaa, jotkut saattavat sanoa ettei lapsia saisi tehdä lähemmäksi nélikymppisenä. Tai ei äiti saa pukeutua kuin teini jne.

Käyn paljon ruotsissa ja siellä mummoikäisetkin pukeutuu todella rohkeasti. Haluan vanhana olla samanlainen!! Minusta se kertoo vain hyvästä itsetunnosta että uskaltaa olla erilainen eikä suostu samaan muottiin kuin muut.

Älä muista välitä, katkerat ihmiset ne arvostelee..elämässä pitää osaa myös nauttia että voi olla sinut itsensä kanssa.
Tai vanhainkodissa vanhana miettii katkerana kuinka sitä onkaan ollut toisten talutusnuorassa....

Kevätterkkuja;
Jane🙂🌻

Minäkin olen vasta täyttänyt 28 vuotta ja näytän ainakin 10 vuotta nuoremmalta kuin olen. Osasyy siihen on, että olen pienikokoinen, hoikka ja lyhyt. Sopivimmat vaatteet löytyvät lastenosastolta. En kuitenkaan kulje barbie- tai pokemon-vaatteissa... Pyrin etsimään mahdollisimman neutraaleja vaatteita. Kuitenkin viihdyn paremmin ns. teinivaatteissa kuin tätikamppeissa.

Olen aina ollut ikäistäni nuoremman näköinen. Vasta nyt alan sopeutua tähän. Ennen olen hävennyt itseäni. Nykyäänkin tunnen itseni usein kummajaiseksi. Näytän teiniltä, mutta käyttäydyn kuin aikuinen. Silmistänikin näkee, etten ole enää lapsi.

Minusta on hienoa, jos ihminen uskaltaa näyttää siltä, miltä tuntuu. Ajatelkaa vaikka Aira Samulinia!

Huh, huh Aira Samulin. Olen hänet nähnyt luonnossakin pari kertaa ja eikä todellakaan uskalla näyttää julkisuudessa siltä mitä oikeasti on.

Mie näytän nuoremmalta kuin olen. Mutta tunnen itseni 50v. Minusta tuntuu, että olen elänyt vanhuuteni ja jopa eläkeikänikin jo. En mie kyllä halua enkä edes uskalla näyttää 50v. Vaikka helppoahan tuo olisi. Aamulla, kun lähden töihin vetäisin jakkupuvun päälle, jos jättäisin meikit pois, enkä laittaisi hiuksiani, olisin just kuin mummoni. Vielä, jos lapset ovat valvoneet koko yön, kävisin jopa puliakasta.

Hyvä tuo nimim aavattoman kommentti. Kuule sama se on täälläkin, aamulla tukka on kuin moppiharjas, hyvä kun koirasta erottaa. Joka karva sojottaa eri suuntaan, mutta pieni tovi peilin ja föönin seurassa saa kummia aikaan.
Itse olen 39 ja luulevat nuoremmaksi. Mutta minulle se tosiasiassa on ihan sama mitä kukakin luulee, luulkoon mitä haluavat. Kuljen vaatteissa missä milloinkin,mutta aina olen siisti ja huoliteltu. Aamulla klo 5 lenkillä, voisi naapurin juoppo mies saada laakin, kun meikä painelee pitkin tietä karvakuonojen jatkona 😀. Joskus on väsymys niin rankka, että naamasta näkyy. Mutta kun nukkuu väsymyksen pois, on naamakin jo sievoisempi, vai mitä?
Kyllä se niin on, että ikä on mikä on, mutta elämästä nautittakoon. Jokaisella kun on se työlook, lomalook, mökkilook, arkilook, löhölook jne. Meikäläisestäkin saisi varmaan tiekartan tehtyä oiken räntsähtäneinä aikoina 😉, tosiasiassa hyvin sanoi aavaton.