” On silti hyvä, ettet näe minua nyt, en tahdo, että vuokseni sä järkytyt. Kun mennyt kaikki on, niin jäljelle jää vain tuo, ihmisen ikävä toisen luo. ” kuolleelle äidilleni ”Äiti ei koskaan sano että älä itke vaan sanoo että itke vaan ja ottaa syliin isotkin lapset.” Anteeksi äiti etten…

Ajattelin tähän vähän kirjoitella.. Jos kerkeän ennen kun mieheni tulee kotiin.. Tilanne on tämä. Olemme muuttamassa yhteen. Minä miehen kaupunkiin monen sadan kilometrin päähän. Minulla ei ole täällä yhtäkään ystävää.. Nyt olen miettnyt olenko hullu kun muutan. Meillä on riitaa joka päivä. Ja en tiedä olenko tosiaan niin itsekäs kuten…

Hei, Mistähän sitä aloittaisi…Ensinnäkin kiitän jo etukäteen kaikkia jotka jaksavat lukea tämän tarinan loppuun ja sitä jos jaksatte kommentoida. Tarina saattaa olla sekava sillä tunteet ovat pinnassa. Olen ollut suhteessa pian 2 vuotta miehen kanssa jota pitäisi sitten poikaystäväksi kutsua. Suhde oli alusta asti hyvin epäilyttävä sillä hänellä oli vaatimuksia…

Lukemieni viestien perusteella ongelmani on varmaan monen mielestä pieni, mutta se vaivaa minua paljon. Siskoni mies on nimittäin yrittänyt iskeä minua, koko juttu ällöttää minua suuresti. Torjuin miehen ja kerroin tapahtuneesta siskolleni. Sisko ei uskonut minua tai ei halua uskoa. Myös vanhempani, serkkuni ja ystäväni ovat huomanneet siskon miehen ”kuolanneen”…

Mulla on paha olla.Mun kaverit ei haluu olla enää missään tekemisissä mun kaa.Mua surettaa ihan kauheesti kun välkät aina hillun yksin.Mä haluisin josti hyvän ja luotettavan kamun mut ei sellasii näköjää meijän koulusta löydy.😟 Mitä mä voisin oikeesti tehä?😯🗯️

Hei, paljon on tarinoita ja toteamuksia että väkivaltainen käyttäytyminen ei lopu, ettei mies pysty muuttumaan, väkivalta ottaa uusia muotoja tai pahenee vaikka luvattu ettei enää koskaan jne. Onko kenelläkään kerrottavana tarinoita joissa muutos on tapahtunut kuten on luvattu? Mitkä ovat olleet keinot?

Kerron ensin vähän taustaa. Olemme viisikymppisiä, oleet naimisissa 26 vuotta, yksi lapsi, jo omillaan. Eli elellään miehen kanssa kaksin. Olen niin väsynyt mieheni puhumattomuuteen, on kuin simpukka, jos yrittää keskustelua aloittaa. Olemme pitkän avioliiton aikana jotenkin ”vieraantuneet”, joskaan mieheni ei ole koskaan ollut hyvä puhumaan asioista, avioliitosta ja parannettavista asioista.…

Juu kyllä minä olen lapsellisesti jaksanut uskoa,mutta nyt olen tullut tilanteeseen että en enää jaksa.Olemme eronneet.En jaksa enää pelkoa,kiristystä,alistamista,uhkailua,väkivaltaa,turhia lupauksia,pettämistä……Nyt olen saanut itsestäni voimia erota senkin uhalla että mieheni sanoo poikkasevansa välitt minuun kokonaaan.Tahtoisin olla ystävä ja jutella ja saada tunne että hän ymmärtää käyttäytyvänsä kuin hirviö.NYt huomaan että se…

hei Felina.Olen kokenut tuon saman.Olen kestänyt kaiken.Jättänyt kaiken mieheni vuoksi.Tehnyt kaiken niinkuin hän haluaa.Ottanut syyt niskoilleni poliisin ollessa meihin yhteydessä.minut on hakattu monta kertaa,uhkailtu ja haukuttu.Ja mitä olen saanut takaisin?Kauniita sanoja ja tekoja silloin kun ne edistää mieheni etua.Muuten elämäni on ollut yhtä helvettiä.Pettämistä.lyömistä,haukkumistä,uhkailua,kiristämistä ja eron tullessa mukaan on kaiikki…

Yritän kertoa nyt lyhyesti. Olen aloittanut seurustelun 8 vuotta sitten. Olemme olleet kihloissa jo 7 vuotta. Oeln koulukiusattu ja muuten vähän ujo, enkä kauheasti yksin tykkää liikkua. Minulla on jonkin verran ystäviä. Nykyyn osa heistä asuu jo kauempana. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että oikeasti joku (mies) on minut hyväksynyt ja…