Toinen nainen onkin ystävättäreni
Mieheni pitkä henkinen suhde onkin nyt paljastunut meidän yhteisksi ystäväksi, jota mieheni nyt niin rakastaa ja joka on todella tärkeä. On pyytänyt mietintäaikaa, kun ei tiedä mitä haluaa (sain tietää kriistämme 4 viikkoa sitten ja naisesta 3 viikkoa sitten ja henkilöllisyyden eilen) Mies piti yhteyttä tähän naiseen lähes päivittäin, vaikka teisin tilanteen. Pakotin lopettamaan sivusuhteen mietintäajaksi tai liittomme loppuu tähän. Nyt kuitenkin mietin kuinka pitkän mietintäajan itse jaksan. Miehellä ollut töissä helvettiä ja pitäisikö tällaiseen nyt sitten suostua (toisin lupasin jo). Sanoo edelleen rakastavansa minua. On katkera minulle tästä kiristämisestäni.
Parisuhteessamme toki kontrolli- ja mustasukkaisusongelmainen, toisaalta mieheni sitotumattoomuus ja omiin harrastuksiiin ja työhän panostaminen. Minä nalkutan, enkä ole antanut tarpeeksi tilaa. Myönnän oman vastuuni liittomme toimimattomuudelle, mutta toisellakin on vastuu tarpeidensa ilmaisemisessa. Pahasta olostaan hän ei ole minulle halunnut puhua, vaan tällä ystävällemme, jolla omassa liitossa pahoja ongelmia. Naisen liitto loppuikin juuri nyt.
Pitäisikö odottaa ja roikkua löysässä hirressä? Vai vain ajatella omaa tulevaisuuttaan ilma tällaista miestä?😟
Hei Jasse🙂🌻🙂🌻
Sinä olet Ainoa joka tiedät mitä teet .
Hyvä kesä sinulle🙂🌻🙂🌻
Minun äitini sanoisi, että siinä sokea toista sokeaa taluttanut.
Ystättärelläsi on ollut ihan ensikäden tietoa teidän suhteesta, jos olet hänelle uskoutunut, joten hänen ollut hyvin helppo kiertää mies pikkusormensa ympärille, toimia ja puhua toisin kuin sinä olet tehnyt. Naisen liitto on ollut vaikea, niin miehesi on tuntenut myötätuntoa naista kohtaan, siinä on kaksi väärinymmärrettyä ja onnetonta toistaan tukenut. Kumpikin on vuodattanut sydänverensä ja itkenyt kaipaustaan paremman suhteen jälkeen, voi kuinka olisi kaikki toisin, jos puoliso vain "ymmärtäisi", on löytynyt sielujen sympatiaa. Sitten onkin ihan "salaa" päässyt tapahtumaan se "yllättävä ihme", onkin huomattu, että aaaaah, ollaan rakastuttu, se "täydellinen sydämen puolikas" onkin siinä lähellä.
helemi kirjoitti 8.6.2008 19:41
Minun äitini sanoisi, että siinä sokea toista sokeaa taluttanut.
Ystättärelläsi on ollut ihan ensikäden tietoa teidän suhteesta, jos olet hänelle uskoutunut, joten hänen ollut hyvin helppo kiertää mies pikkusormensa ympärille, toimia ja puhua toisin kuin sinä olet tehnyt. Naisen liitto on ollut vaikea, niin miehesi on tuntenut myötätuntoa naista kohtaan, siinä on kaksi väärinymmärrettyä ja onnetonta toistaan tukenut. Kumpikin on vuodattanut sydänverensä ja itkenyt kaipaustaan paremman suhteen jälkeen, voi kuinka olisi kaikki toisin, jos puoliso vain "ymmärtäisi", on löytynyt sielujen sympatiaa. Sitten onkin ihan "salaa" päässyt tapahtumaan se "yllättävä ihme", onkin huomattu, että aaaaah, ollaan rakastuttu, se "täydellinen sydämen puolikas" onkin siinä lähellä.
Niin Helemi,
Tyly kuvaus, mutta juuri näinhän se varmasti meni. Mieheni on nyt mietintäajaksi katkaissut tämän suhteen. Olisi ollut niin paljon helpompaa, kun en olisi tiennyt naisen kasvoja, tapaa nauraa, silmien loistetta. Sain sitten tipoittain tietää avioliittomme ongelmista ja viimeksi paljastui tämä henkilöllisyys. Tämä suuri rakkaus on huhtikuussa puhjennut.
Nyt sitten istun pyrstölläni ja odottelen mieheni "valintaa". Koko ajan toinen puoli minussa sanoo, että toimi toisin. Heitä se romantikko sateeseen ja elämän kovuuteen. Tuo uusi nainen kyllästyy häneen juuri tuon 2-3 vuoden kuluttua - tunnenhan minä heidät molemmat. Ratkaisun on tapahduttava pian - eilen jopa ahdistustani purin raapimalla itseäni veitsellä ja nappailen aina välillä rauhoittavia. Joten eihän se tämäkään ole elämää. 🙄