HEI 2006🙂🌻

Mene turvakotiin lapsineen ja koita saada sieltä apua elämäntilanteellesi.

Otan osaan surusi mitä vielä painaa tässä sinun elämäntilanteessa ja nyt olisi sinulle hyvää saada levätä irrottautua omasta kodista ja kehoitan sinua lähtemään turvakotiin saadaksesi itsellesi apu lepo ja ruoka ja rauha itsellesi ja molemmille lapsillesi.

Kyllä miehesi pärjää yksin siellä asunnolla mutta sinun omasi parhaaksi lähden hyvän sään aikana pois kotoa ja koita mennä eteenpäin elämässä ihan itseesi ja lapsenne tähden

PALJON VOIMIA SINULLE TÄSSÄ ELÄMÄNTILANTEESSA .

Itsekkin olen seurustellut erittäin väkivaltaisen pojan kanssa😞 pahimmassa
tapauksessa meinasin menettää henkeni, onneksi kerkesin juosta karkuun!! muistan
monesti miettineeni ettei näin voi jatkua! ja mun pitäs lähteä pois, koska mua ei
sitonut sillä tavalla mikään vielä! mutta aina sitä häpes lähteä tai pelkäs lähteä! ei sitä
vaan pystyny / osannu lähteä tilanteesta pois!
Kai sitä pelkäs että se kostaa jos mä jätän sen! 🤕 tähänkin tapaukseen liitty
alkoholi ja välillä miedot huumet😞😭
En tiedä miten se on niin vaikea lähteä pois! tietää että pitäs mutta ei 😞 toivottavasti
tää viesti voisi lohduttaa sua siinä mielessä että vaikka ei olis ns. sitovia tekijöitä jäädä
väkivaltaisen miehen kynsiin niin sitä on silti vaikea lähteä pois! mutta rohkaisen sua
lähtemään pois! itse lähdin suhteesta pois, tein sen sillain että olin ystävättäreni luona
ja soitin hälle! olin turvassa lyönneiltä koska hän asui eri paikkakunnalla ja
poikakaveri ei tiennyt että missä ystävättäreni asui! Voimia siulle!!🙂🌻 tiedän että on
vaikeampaa lähteä kun on suurempi sidos väkivältaiseen henkilöön (tarkoitan lapsia),
itsellenikin meinasi käydä niin mutta sain kesken menon😞😭 toisaalta hyvä niin?
muttei silti😭 pystyisitkö menemään turvakotiin? todella paljon voimia sulle!!!🙂🌻

Kiitos teille...En käsitä miten tästä ei pysty lähtemään, peilistä katsoo mustuneet kasvot ja ääretön pahaolo. Siltikään ei.. Ei se edes ole pahoillaan ikinä, miksei pyydä edes anteeksi koskaan?.Vaikka eipä se mitään paranna..nyt sitten saan piilotella kotona monta päivää kun en tämän näköisenä minnekkään voi mennä.
Tuntuu, että tukehdun tänne, tähän suruun ja tähän elämään.
Hän on niin vapaa menemään ja tekemään mitä haluaa, silti väittää ettei koskaan saa tehdä mitään ja elää kuin vankilassa.
Apua tähän on minun ehkä vaikea hakea koska kerran on poliisit soitettu kun löi ulkopuolista ja tulivat paikalle, mutta vähättelivät tilannetta.
Myös anoppi sai alussa tietää että lyö, mutta sanoivat minua valehtelijaksi.. ja että minussa on vikaa, etten minä saa lyödä?!(en ole lyönyt) Myös tuon poliisi episodin yhetydessä sama, minua syyteltiin, minussa vikaa..
Miehellä on tapa myös haukkua minua kaikesta ja syyttää, ja juuri esim.kotonaan puhua minusta pahaa ja he kehoittavat sitten eroamaan kun minä olen niin vaikea.
Miehen mielestä minulla ei ole edes oikeutta surra äitiä, eikä puhua hänestä, koska hän ei ole mikään lääkäri.
Jos itken, ei se lohduta, kääntää selän tai menee pois.
Tuntuu että romahdan koska vaan..
Mies aina puhuu kuinka hankkii heti uuden ja kuinka hänellä on ottajia..en tiedä miten kestäisin lähteä kun se jäisi tähän taloon ja hankkisi heti uusia jne. ja minä ja lapset oltaisiin jossain vuokrakämpässä...todennäköisesti aina.
Outoa kun sanoo rakastavansa ja sitten kuitenkin naureskelee että lähde vaan jne. niinkuin asialla ei olisi väliä, sillä että on perhe. Meinaako se että se voi lopunelämää aina vaan ryypätä ja hengailla kavereidensa kanssa, entä kun nämä joskus löytävät seurustelukumppaneita?!Tai sitten mä olen vain niin paska ettei mun kanssa viihdy..en tiedä, olen ihan loppu.

Kuule 2006 Sina et ole paska,etkä huono.Olet niin hyvä ja kiltti että annat heikomman käyttää sinua hyväkseen.Miehesi on sairas ja omaa todella huonon itsetunnon ja siksi käyttäytyy tuollalailla.Hän peitttää oman heikkouden sillä että syyttää sinua kaikesta mitä itse tekee ja tekeee sinut huonoksi ettei hänen omia tekemisiään huomattaisi.Hän sanoo että ottaa heti toisen ja lähde vaan!ei hän sitä tarkoita,vaan pelkää kuollakseen että hänet jätät.Hän pelottelee ja vähättelee eli käyttää sinuun fyysisen väkivallan lisäksi rajua henkistä väkivaltaa.kaiken hän tekee ilman että hän edes sitä ymmärtää.Ymmärtää ehkä alitajunnassaan että kaikki ei ole kunnossa,siksi ei kestä olla sinun tukenasi,koska on itse kaiken tämän pahan olon sinulle aiheuttanut.Olen itse kokenut kaiken tuon saman ja repinyt itseni irti,vaikka rakastankin miestäni yhä edelleen,mutta rakastan ja arvostan myös itseäni.Haluan olla vielä onnellinen ja nauttia tästä elämästä.Tiedän ettei ole helppo lähteä tuosta suhteesta,sitä koittaa mainaan väkisinkin saada sitä ymmärrystä ja rakkautta ja sitä alun onnea.Hakeudu sellaisten ihmisten pariin joihin luotat ja jotka eivät tuomitse sinua vaan tukevat ja halaavat.Tiedän kokemuksesta että väkivalta kaikissa muodoissaan vallan välineenä vain lisääntyy ajan kanssa.Toivon sinulle rohkeutta ja oikeita ihmisiä ympärillesi että jaksat tehdä päätöksen lopetta tuo suhde tai saada miehesi ymmärtämään että hän tarvitsee apua,joka voi olla ehkä vielä vaikeampaa.Ajattele itseäsi,olet ansainnut sen. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia minulta.

Todella tuttua tuo Sinun kirjoittamasi...ja siihen voisi lisätä yhden kirjan verran vielä...

Kerroit toivovasi että miehesi ajaisi vaikka kolarin.-Olin itse ollut turvakodissa pari kk:tta ja hankin sielta turvakotipaikkakunnalta työn sekä työsuhdeasunnon kun aloin toivoa että mies kuolisi.
Toivoin sitä aamulla ja illalla ja niin kävi,mies ajoi kolarin ja kuoli.
Vasta silloin olin vapaa;en tarvinnut pelätä,joskin vuosia näin painajaisia,heräsin omaan huutooni.
Luin paljon kirjaston aineistoa minävaurioisista ihmisistä,psykopaateista sekä kävin terapiassa,samoin lapseni. Yritin löytää syyn siihen miksi mies käyttäytyi niin.
En ole löytänyt muuta kuin sen että Hän oli hyvin sairas ja että Hänessä oli monia luonnevaurioita.

Tänääkin kiitän itseäni koska tajusin lähteä.Luultavasti en olisi enää hengissä ellen olisi lähtenyt.
Vaikeaahan se luovuttaminen on ja siihen pitää hakea ammattiapua heti kun on muuttanut/päässyt pois tilanteesta.
Itsetunto on hyvin heikko ja kun ympäristö tai tutut/sukulaiset on manipuloitu uskomaan että pahoinpidelty on itse kaheli,niin vitsit ovat vähissä.
Toisaalta taas ennenpitkää henki lähtee kun mies lyö siten että esim. aivoverisuoni katkeaa.
Minulta katkesi niskanikama ja leikannut lääkäri sanoi että pitäisi olla hyvin kiitollinen kun en 4-raajahalvaantunut.

Lisäksi on lapset.Heistä tulee sairaassa kodissa sairaita.He pelkäävät jatkuvasti ja luonne kasvaa vinoon kun Heillä ei ole mallia normaalista kodista.

Toivon että itsesi vuoksi et odottaisi niin kauan kuin minä,vaan oikeasti sanoisit itsellesi:minä voin kuolla tähän ja lapseni jäävät ilman äitiä,haluan toisenlaisen elämän ja pian.
Hakeudu turvakotiin ja sieltä haet asuntoa sekä terapiaa ja sitä terapiaa ensin,se auttaa irroittautumaan kun muistat ne hyvät hetket liitossasi.
Meitä on paljon,et ole yksin,mutta vain Sinä itse voit päättää lähdetkö.

Tutulta kuulostaa, liiankin tutulta. Törmäsin mieheen joka oli todella valloittava ja alku oli unelmaa. Mutta sitten äkiä kaikki muuttui, hän alkoi juomaan ja se vaan lisääntyi ja lisääntyi, mukaan tulivat ainenkin lääkeet, jäi pois töistä tai eroitetiin en tiedä. Alkoi ilmetä mustasukkaisuutta joka lisääntyi, päätyen siihen että hän rajoitti minua kaikessa. En olisi saanut lähteä töihinkään tai olla yhteydessä kehenkään, en edes lähetää tekstiviestejä kavereilleni. Koko aikasita syyttelyä, herjausta, uhkauksia. Minun olisi pitänyt tietää mitä hän milloinkin halusi. Jos en tehnyt niin tilanne vain paheni. Lopulta asiat menivät siihen että hän nukkui silloin kun olin töissä ja jouduin viihdyttämään kun oli kotona, tuskin nukuin koskaan. Väkivalta oli lähinnä psyykkistä sillä hän luuli minun olevan raskaana, joka hieman rajoitti. En tiedä miksi en osannut lähteä suhteesta ajoissa pois, ehkä häpeä epäonnistumisesta. Mutta onneksi viimeinkin pääsin eroon kun mies teki ratkaisevan virheen ja joutui poliisien käsiin, silloin tiesin että asiassa oli tullut jokin piste. Oli todella vaikeeta kertoa asiasta. Hain asianajajan avustuksella lähestymiskieltoa, ja olen nyt saanut alkuhäirinnän jälkeen olla rauhassa. Tämä oli minun tarinani.
Et ole tehnyt mitään väärää, vaikka muut niin väittävätkin. Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä toista tai huoritella. Jos et ole vielä turvakodissa niin mene sinne lasten kanssa. Mehesi kyllä pärjää, jos hän tekee jotain itseleen on hänen oma vikansa ei sinun. Kellon ajalla ei ole mitään väliä, ovet ovat niissä aina auki. Ei myöskään haittaa minkä näköinen olet tai lapsesi ovat. Tavaroita voitte hakea myöhemminkin, työntekijän kanssa. Pääasia on että te olette turvassa ja pääsette lepäämään. Voimia sinulle.🙂🌻