Kaikki sai alkunsa -95 keväällä, mulla oli mennyt poikki aiempi suhde ja aloimme tapailla nykyisen vaimoni kanssa pitkälti seksin merkeissä.
Siitä seurauksena syntyi poika -96,ei kuitenkaan varsinaisesti vahingosta vaan molemmat tiesimme mitä teimme ja tietyllä tavalla se oli harkittua.
Itse kuitenkaan en jäänyt vielä silloin tulevan vaimoni luokse vaan aloin tapailemaan toista naista / naisia.
Vuodenpäivät meni keikkailen ympäri suomea mutta kuitenkin tunsin ”rakkautta” tulevaa vaimoani kohtaan.
Niin sitten kun poika syntyi -96 kolkutin ovelle ja minut otettiin vastaan siitä alkoi yhteinen taipaleemme ja -97 menimme naimisiin.
Usein tuli eteen kuitenkin tilanteita ja olimme eroamassa mutta silti aina päätimme että yritämme vielä ja vieläkin yritämme.
En kuitenkaan pettänyt enkä petä vaimoani vaan hän teki sen minulle vain muutaman naimisissa olo vuoden jälkeen.
Itse tiesin että niin oli tapahtunut mutta otin asian todella esiin vain pariviikkoa sitten ja silloin vaimo tunnusti että näin on käynyt.
Kipeimmäksi vaimon teon tekee se että mies kenen kanssa hän minua petti oli häissämme ja oli ns. ”kaveri” eikä tuskaa vähennä yhtään se että heillä on aina ollut kohtalaisen lämmin suhde.
Selityksenä taas tuo perinteinen ”meillä meni huonosti ja me olitiin humalassa ja se vaan johti siihen” itse uskon että vaikka he olisivat olleet selvin päin olisi se tapahtunut. Mielestäni jo se että he kahdestaan menevät vaimoni serkun asunnolle kertoo sen.
Vaimo sanoo että se oli vain tuo kerta mutta tiedä häntä.
Edelleen joudumme kohtaamaan yhteisissä juhlissa ja saan mustasukkaisuus kohtauksia kun he keskenään puhuvat.
Nyt vietämme 14.6 yhdettätoista hääpäiväämme ja ilman tätä varjoa se olisi varmasti paljon parempi vaikka meillä nyt ihan ok meneekin.
Juhannuksena joudun taas kohtaamaan tilanteen missä on paikalla tuo mies, vaimoni ja minä ja pelkään sitä mitä tulee tapahtumaan jos saan pienenkin aiheen mustasukkaisuuteen.
Joudunko vain nielemään kaiken vain siksi että joudun ko. Miehen kanssa vielä tänä vuonna saman bändin riveissä lavalle nousemaan?
Olen itsekin dokaamisella ja käytökselläni paljon surua ja tuskaa vaimolleni tuottanut vaikka en olekaan häntä itse pettänyt tai väkivaltaisesti kohdellut.
Tällä hetkellä kuitenkin rakastan vaimoani enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin mutta luottamus on hieman karissut jännittää mahtaako liittomme kestää?
Mahdanko koskaan päästä eroon tapahtuneesta vaikka siitä on jo miltei vuosikymmen?