Nyt se on tehty…Kävin puhumassa perheeni sossulle parisuhteen vaikeuksista, vaikka aiemmin pelkäsin puhua siitä! Kerroin että saan paniikkikohtauksia, kun miehen kans ei muuta kuin riidellä vaan eikä meillä ole muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina.Helpotti paljon kun sain puhua näistä asioista, siitä et mietin tosissani eroa ☹️ Mutta niin se…

Mitein tässä itsekseni että huolehdinko turhaan kun avomieheni joka harvoin suhteemme aikana käy joka viikonloppu baarissa, on nyt alkanut juosta siellä joka viikonloppu molempina iltoina.. ihan vaan kavereitaa tapaamassa, kun kuitenkin olen saanut tuttujen kautta tietää että jutellut kok illan entisen naispuoleisen työkaverinsa kanssa ja halannut ja lohdutellut muutaman illan…

No kirjotellaanpa taas tänne, minut sitten loppupeleissä jätettiin ja exällä uus ollut jo pidemmän aikaa (ennen eroakin). Tunnen suunnatonta vihaa sitä miestä kohtaan, en ole kohdannut häntä kun meitä on pidetty erillään (niikuin uroskoirat konsanaan). Ison osan päivää pystyn sulkemaan tämän asian mielestäni, mutta jossain tilanteessa se aina nousee jostain…

Minulla on (oli) kotoa opittu malli, että oltiin ehdottoman rehellisiä perheenjäseniä kohtaan ja vedettiin yhtä köyttä. Tätä mallia vein eteenpäin avioliitossaniki ja sain kuulla usein mieheltäni kuinka oikeudenmukainen ja vahva olen. Tottakai luotin häneen samalla tavalla. Meillä oli muutenkin jopa ulkopuolisten mielestä aivan valtavan ihana perheidylli. Mutta kaikki muuttui 20…

Olen seurustellut vasta noin viisi kuukautta ja tuntuu, että kysymyksiä on alkanut tulemaan, ei ehkä meidän suhteessamme mutta minulle itselleni. Jossakin vaiheessa tätä kevättä luottamus tyttöystävääni on alkanut tuntumaan pelottavalta. Siis se, että kun luotan häneen ja entä jos hän elääkin toista elämää selkäni takana. Välillä tulee se tunne, että…

Olen oman kriisini keskellä lukenut paljon palstalla olevia järkyttäviäkin ihmiskohtaloita Ihmetyttää mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa.Mikä estää meitä puhumasta omista toiveistamme ja peloistamme ja odotuksistamme ? Voisimmeko olla tyytyväisiä elämän pienistä perusasioista, terveydestä , lapsista ja siitä etä arjen keskellä on joku johon voit tukeutua ja luottaa siihen että hän…

Tuntuu tosi hankalalta aloittaa tänne kirjottaminen koska en ole vastavaa aiemmin tehnyt Ja kirjeestä tulee varman sekava Lyhyesti tässä ongelma johon tovoisin kommentteja niiltä joita asia koskettaa Oleme oleet naimisissa melko pitkään ja meillä on yksi lapsi tästä avioliitosta. Minä olen ollut aiemmin naimisissa josta kaksi aikuista lasta joiden yksinhuoltajana…

Luin tuon aiemman vuodatukseni ja tasapuolisuuden vuoksi on pakko hiukan täsmentää Ei vaimollani mitään alkoholiongelmaa ole vaan nuo tapaukset ovat sattuneet tasaisesti vuosien varrella. Kaikki tuo mitä kirjoitin koski ainoastaan niitä tunteita ja pelkoja mitä minä tilanteessa olen kokenut. Se että asioista ja peloista ei ole osattu puhua on tietysti…

Hei, En tiedä teenkö kärpäsestä härkäsen, mutta vaan mietityttää, missä menee nykyään raja vai meneekö rajaa enää missään. Näin muutama päivä sitten mieheni yhden sähköpostiviestin, jonka hän oli saannut entiseltä naistyökaveriltaan. Viesti käsitteli enimmäkseen jotain entisiä yhteisiä töitä, mutta sitten loppupuolella nainen kertoi, miten oli niin mukavaa nyt, kun hän…

Paljon on synkeitä viestejä, eikä minunkaan viesteistäni ole juuri positiivisuus kukoistanut. Toissapäivänä kuitenkin vihdoin tapahtui muutos. Sain sen verran voimaa, että sanoin miehelle etten jaksa elää enää tässä, minun täytyy päästä oman katon alle. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan me todella keskustelimme asioista. Viimeinen puoli vuotta on ollut yhtä henkien…