HEI jone🙂🌻

Luin kirjeesi ja kunnioitan Sinun tekoja Sinun Rakkaasi kohtaan.🙂🌻🙂🌻

Keskustele rakkaasi kanssa miten paljon Sinä rakastat häntä ja miten paljon Hän ja Teidän yhtenne Lapsenne merkitsee Sinulle. Kerro myös miten paljon sinä henkilönä pelkäät jääväsi yksin koska tunteet häntä kohtaa syvenee yhä syvenee ja että teidän yhtenne lapsi todella merkitse sinulle olet lapsen isä ja sinullakin on omaa halu olla läsnä lapsenne kasvun aikana.

Koska suhteenne sisältyy niin voimakkaat tunteita ja molemminpuolista rakkautta sinuna rohkaisin kosia häntä ja sillä tavoin osoittaa -Romeon- kaltaista huomionosoitusta häntä kohti.

Kuten mainitsit että rakkaasi kärsi synnytyksen jälkeistä masennusta, hän ehkä pelkää ettei hän ei kelpaa sinulle koska on synnytyksen jälkeistä naisten pyöreyttä ja ehkä häpeä itse tietämättä ettet sinä sellaista katso häntä .

Naisena voin kertoa että synnytyksen jälkeen itsekin pelkäsin omalla tavalla miten aviomieheni suhtautuu minun synnytyksen jälkeistä masennusta ja eikä se ollut kauhean helppo muuttua henkisestikään äidiksi koska kaikki oli uutta ja vauva toi niin paljon vastuuta etten osannut edes kuvitellakaan miten kaikki muuttui yhden synnytyksen jälkeen. Ei mikään ollut ennallaan en edes tunnistanut edes itseeni ja ihmettelin miten aviopuolisoni jaksoi olla vierelläni koska en ollut oma itseeni pitkään aikaan ja esikoiseni oli puoli vuotias kun aloin odottaa meidän kuopusta ja siinä minä yritin pysyä järkevänä kaikkien hormoonimuutoksien aikanaa, voin paljastaa että nainen palautuu tasapainoiseksi noin puolitoista vuotta myöhemmin synnytyksen jälkeen joten sinun omalla rakkaalla on vielä pitkä aikaa ennen kuin hän alkaa voida hormoonaallisesti tasapainoisesti joten myllerryksiä riittä ja vauvaa tuo koko ajan uusia asioita jotka on naiselle eli hänelle uutta .

Kuten tiedät mieskin muuttuu lapsen synnytyksen jälkeen ja niin on sinullakin joten istukaa yhdessä ja keskustelkaa niin voitte molemmat huomattavasti paremmin ja yhdessä otatte vastuun lapsen kasvuun sekä ilot että itkut.

Toivottavasti sinulle avartui naisen muutos äidiksi tuloksi ja samoin itsesi muutos isäksi eikä se siihen lopu kasvaa teidän yhtenne rakkauden hedelmä kokoajan.

Paljon avointa keskustelua tunteista niin asiat ovat paljon paremmalla pohjalla.

Paljon voimia sinulle

Hei Jone🙂🌻

Kirjoitatko tänne miten sinulla menee rakkaasi kanssa , kerro oliko mitään apu edellisestä viestistä jonka kirjoitin🙂

Odotan mielenkiinnolla sinulta kuullemiset🙂🌻

Hei,
Nyt suhde on ajautunut karille. hän ei pysty luottamaan minuun.
Päätän lopettaa suhteen kanssa taistelimisen, mielestäni ansaitsen parempaa.
Olen tehnyt kaiken mahdollisimman hyvin, tukenua Lapsen Äitiä ja Auttanut Lapsen hoidossa paljon. Meillä on kuitenkin yhteishuoltajuus joten minulla on oikeus tavata lastani parittomina viikonloppuina, mitä jos toinen osapuoli vanhemmista ei sattuisi noudattamaan tai luovuttamaan lastani minulle sovitusti mitkä on kirjoitettu lapsentapaamis oikeudesta.

Onko mielestänne tämä oikea ratkaisua tähän kun hän sanoi minulle ennen:
" ei tästä tule mitään, en halua tällästä elämää, että minä masennan häntä ja olen pilanut hänen elämän"

Haluan itsekin loppuavan tämän suhteen koska hän käyttää minun rakkauttani mielestäni hyväksi kun jos en tee kuin hän tahtoo niin hän on heti heittämässän pois.
eli henkistävä väkilvaltaa on paljon ilmaantunut tässä suhteessa hänen puolelta.
Minä vain olen tehnyt kuin hän on sanonut ja ollut lapseni kanssa ja auttanut häntä.
En kuitenkaa itse pystyä elämään enään hänen kanssaan koska hän ei pysty luottamaan minuun niin myös minä en pysty luottamaan häneen kun hän ei halua edes jakaa yhtään enempää asiaa kuin yhteinen lapsi minun kanssani, vaikka itse toivoisin paljon enemmän, jopa naimisiin ja perheen ja uskollisen luotettavan lujan ja kestävän suhteen. Mutta hän näyttää olevan sitä vastaan kaikessa.
Ei halua että asumme yhdessä, ei halua että jakaisimme asoita. Hän väittää että manipuloin hänen mieltänsä kaikessa. Kuitenkin olen nyt aloittanut lukemaan Dieknetiikasta, ihmisen mielenterveydestä, " Nykyajan tiede mielen terveydestä"
Kun hän kärsii masennuksesta yritin auttaa häntä, minua kuitenkin kiinnostaa paljon toi tiede ihmisen mielenterveydestä.

Kun meillä oli suhde hän kuitenkin tahtoi että olisin lapseni kanssa ja auttaisin häntä arjessa muttei kuitenkaan niin että asuisimme samassa paikassa virallisesti, mutta käytännössä näin jatkui pitkän aikaan kunnes erosimme. En pysty elämään siinä, enkä pysty jatkamaan omaa elämääni eteen päin. kun minulla ei ole nyt asuntoa niin ajattelin että voisimme yhdessä asua mutta kuitenkaan niin ei käynyt.
Nyt keskityn vahvasti lapsen elämään ja sen kasvamiseen. Hänen kehitys ja tulevaisuus merkitsee minulle todella paljon. En saanut mitä toivon mutta eikö elämä tuo vielä sellaisen naisen joka pystyy luottamaan minuun jonka kanssa voi jakaa kaikki asiat,hyvät ja huonot ja ymmärtää toista kaikessa, ainakin yrittää..

Yritin tehdä parhaani, kerroin kuinka rakastin häntä ja kuinka toivoiin enemmän asioita tulevaisuudelta, en kuitenkaan voi elää siinä että hän pomputtelee minua jatkuvasti,jättää kun hänellä ei ole hyvä olla, eikä anna minun auttaa.

Haluan unohtaa kaiken ja jatkaa omaa uutta tulevaa elämääni eteen päin.
Rakennan vielä kaiken uudelleen uuden ihmisen kanssa kun se aika koittaa.<3

Hei, Missä on mielestänne vika kun Minusta tuntuu vahvasti siltä että ainakun hän tarvitseen minua hän haluaa olla minun kanssani, silloin kun hän taas ei tarvitse minua, niin hän on valmis heittämään minut pois, sitten kun hän taas tarvitsee minua hän haluaa että asun käytännössä hänen luonna.Sitten taas jos meille tuli riitaa, niin kun minä yritin soittaa jne, hän ei vastanut, muttta kun taas hän yritti soittaa vastasin.
Eli Minun pitäisi olla aina valmiina kuuntelemaan häntä, vaikka hän sulkisi ovet, kun en tee näin hän sanoo että en ole rakastanut koskaan että hän ei merkitse. onko minussa tosiaankin jokin vika vai miksi sitten hän näin käsittelee minua?
Ihan kuin hän tietäisi että oisin valmis palaamaan, kun hän on itse siihen valmis...

Näin on tapahtunut jo kolmesti ainakin, miten päästä eroon tästä tunteesta? jatkaa elämää ja keskittyä tulevaisuuteen, kun masennus, debressio iskee näiden tapahtumien jälkeen ja ei tee mieli tehdä enään mitään asoita eikä nauti samanlailla mistään, taikka ole edes ruokahalua... onko tälläinen mielestänne oikeuden mukaista kohtelua? kummassa on vika teidän mielestänne. pitäisikö minun sano EI kun hän on valmis palaamaan? koska tuntuu että tämä oravanpyörä jatkuisi vain, mutta tuntuu taas että luovutan kun sanon ihmiselle jotain todella rakastan, että en halua palatan enään koskaan. Mitä teen jos joudun samaan tilanteeseen uudestaan? Kerronko hänelle että En palaa enään kun hän on aina jättänyt minut niin monesti, minä en ole, olen valmis pysymään missä vaikeammissakin tillanteissa vierellä, mut ei väkisin kukaan voi olla jos ei usko kumppani. niin Elämä ei vain aina ole reilua...