Olen kolmevitonen nainen, kolme lasta ja melkein viidentoista vuoden parisuhde, johon mahtuu kriisejä ja paljon rakkautta ja onneakin. Nyt tuntuu kuitenkin, että minun voimani ovat lopussa, tätä ennen olen aina kerännyt sirpaleet ja kuljettanut laumani läpi kriisien. Nyt en enää tiedä, jaksanko käyttää tähän suhteeseen sen vaatimaa energiaa, sitä tarvitsevat…

Miten olette selvinneet parisuhteessa, missä molemmilla osapuolilla on mielenterveys ongelmia? Miten olette pystyneet pitämään suhteen terveenä ja niin että jos toisella on huono olla niin saaneet häntä piristettyä? Ja onko toisen mielenterveys ongelmat vaikuttaneet kuinka paljon omaan mielenterveyteenne?

Olen 32-vuotias nainen ja minulla on kaksi lasta, 2,5 v ja 1 kk. Sairastuin jo esikoisestani synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja minulla oli lääkityskin noin puoli vuotta. Sairastumiseeni silloin johtivat mielestäni vaikea synnytys, virheelliset kuvitelmat äitiydestä ja vauvasta, ja oma perfektionismi, kaikki pitää osata ja jaksaa itse. Lapsi oli kuitenkin itkuinen…

Tapasimme vaimoni kanssa 16 vuotiaina ja olemme olleet yhdessä siitä asti. Olen aina ollut onnellinen hänen kanssaan ja antanut suhteeseen kaikkeni. Minulta ei ole ikinä puuttunut mitään ja rakastan vaimoani todella paljon. Silti olen ollut vuosien varrella 6 kertaa uskoton. Tiedän syyt uskottomuuteeni. En ikinä lähtenyt kavereitteni kanssa hakemaan baarista…

Olen itseni mielestä, koska en uskalla erota vaikka minulla ei ole enää tunteita miestäni kohtaan ne vaan katosi jonnekin poikani kuoleman jälkeen. Meillä on vielä yhteisiä lapsia, joita rakastan ylikaiken ja yritän suojella heitä pahalta maailmalta, joten voimavarani eivät enää riitä parisuhteen ylläpitämiseen….kaipaan niin sairaasti yksinäisyyttä niinä hetkinä kun olen…

Hei, En oikein tiedä mistä aloittaisin. Olemme olleet avioliitossa onnellisesti(tai minä luulin niin) 7vuotta. Tänä aikana olemme käyneet monissa lapsettomuushoidoissa emmekä ole saanet lasta. Nyt kuitenkin tapahtui ihme ja tein plussan raskaustestin 24.3. Olin todella onnellinen ja luulin, että miehenikin on mutta väärin. Hän tuli kotiin ja sanoi että haluaa…

Hei, Olen uusi täällä. Oli pakko löytää joku, joka kuuntelisi alusta loppuun keskeyttämättä 🙂 Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 8 vuotta ja yhdessä jo 13 vuotta. Periaatteessa kaikki on hyvin; oma talo (tosin velkaa paljon), kaksi ihanaa lasta, ei väkivaltaa, päihteitä, mies huomioi minua, pussaa ja kertoo rakastavansa. Kannustaa ja…

Tarvitsisin kokemuksia ja mielipiteitä tilanteeseeni. Mieheni on masentunut. Hän ei ole onnellinen ja tunteet minua kohtaan ovat muuttuneet. Hän ei tunne samalla lailla kuin joskus. Lääkehoito on juuri aloitettu. Palaavatko tunteet? Peittoaako masennus tunteet näin? Jaksan itse sen voimalla että mieheni ”palautuu” entiselleen joskus. Hän on siis muuttunut aivan toiseksi,…

Mieheni jätti minut ja kaksi lastamme. Takana yhteistä elämää pian 20 vuotta. Taustalla ei ole alkoholia, väkivaltaa eikä uskottomuutta. Minä omalla ymmärtämättömällä käytökselläni (nalkutusta, syyttelyä, että hänelle työ on tärkeämpi kuin perhe, vihaisuudella) aiheutin miehelleni pakahduttavan pahan olon jota hän ei pystynyt purkamaan muuten kuin tekemällä äärimmäisen keinon, ilmoittamalla, että…

hei, minulla on omantunnon vaiva. En pidä lapsuudenkodin isästäni. Asia on aina silloin ajankohtainen, kun minut pyydetään sinne kylään. Tunnen vastenmielisyyttä, enkä haluaisi mennä, mutta menen, koska se on mun isä. Joskus olen sepitän itelleni, että täytyy mennä, koska se on mun isä. Onko se niin ? Lisäksi ajattelen, että…