Heippa
Niin on kauheen ikävä ja tutuntuntuista kertomus minkä luin.
Mutta ensinnäkin älä syytä itseäsi joskus vaan elämä menee toisin kuin on suunnitellut.
Tuollaiseen käytökseen on monia syitä kapinointi jne
mut mielestäni kaveripohja kyllä ratkaisee todella paljon ja huonona hetkenä se
voi vetästä huonoon suuntaan eli pitäs olla tietyssä iässä lapsen kohdalla varpaillaan
ja seurata kehitystä ja käyttäytymistä ja jos huomaa poikkeamia huonoon suuntaan niin
pitäs pyrkiä heti puhumaan ja kelkka oikasemaan.
Kuinkas vanha tyttäresi on???
Hyvä kun on töitä ja toivottavasti olisi paljon töitä niin menisi enerkia töihin.
Juttele tyttärellesi suoraan että mihin se johtaa jos samanlaista elämää jatkaa
ja mihin se johtaa??
ja millaisten viranomaisten kanssa on tekemisissä jos jatkaa.
Ja sano suoraan että itse teet omat ratkaisut ja ratkaiset oman elämän mihin suuntaan
sen haluat mennä.
Joo kirjoita miten olet edistynyt.
Kaunista kesää sulle

Kiitos kaunis vastauksesta. Uskon, että monet kokevat samanlaisia asioita. Vaikea näistä on silti puhua ja hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat.

Yritin vetää tyttöä kaveriporukasta. Tarkistin ja tuplatarkistin asioita, kävin tarkistamassa illalla tilannetta jne. Hankin tyttärelle ammattiapua, keskustelin koulun ja terveydenhuollon henkilöiden kanssa. Keskustelin tyttären kanssa todella paljon. Vanhat hyvät harrastukset jäivät.

Syitä itsetuhoiseen käytökseen on varmasti monia, mutta niiden pohtiminen ei johda mihinkään. Hänen isänsä teki itsemurhan, siinä varmasti yksi suurimpia syitä pahaan oloon, mutta silti se ei oikeuta käytöstä. Jossain bileissä hänet oli raiskattu, josta hän ei kyennyt puhumaan pitkään aikaan. Olemme keskustelleet siitäkin. Tämän takia uskon hänen käyttävän miehiä hyäksi ja kostavan heille jotain. Itsemurhaa hän yritti kerran lääkkeillä, mutta kertoi minulle hetken kuluttua tehneensä tyhmästi ja menimme pillit ulvoen sairaalaan.

Olin läsnä, seurasin tilannetta koko ajan ja elämä tuntui pyörivän pitkän aikaa pelkästään tyttären ympärillä. Jopa siinä määrin, että meinasin itse luuhistua ja toinen lapseni jäi varmasti liian vähälle huomiolle. Hankin hänelle kokeneen psykoterapeutin ja kuljetin häntä siellä pari vuotta kaksi kertaa viikossa. Hän ei kyennyt purkamaan pahaa oloaan siellä, koska ei yksinkertaisesti halunnut. Eikä ole puhunut mielenterveyspuolen ihmisten kanssa, ei päihderiippuvaisten ohjaajien kanssa. Tuntuu, että olen kokeillut kaikkea mahdollista!

Tyttäreni on alle 18 vielä hetken. Hän muutti pois kotoa saatuaan työpaikan ja väärennettyään nimeni vuokrasopimukseen, alaikäinen kun oli. En tiennyt pitkään aikaan hänen muutettuaan kotoa pois, että vuokrasopimukseen vaaditaan vanhempien allekirjoitus.

Hän on ollut tekemisissä sosiaaliviranomaisten ja poliisin kanssa monet kerrat. Hän tietää kyllä tarkkaan, mitkä seuraukset teoilla ovat. Asiat eivät silti muutu. Tällä hetkellä hänellä on mahdollisuus joutua perhekotiin rötösten takia, on hän siellä ollutkin muutaman kuukauden rauhoittumassa viime kesän jälkeen. Ehdonalainen tuomio on päällä, mutta sekään ei pysäytä.

Soitin juuri äsken hänelle ja hän kertoi olevansa baarissa. Aamulla olisi tapaaminen valvojan kanssa ja jos hän ei mene paikalle, voi seurauksena olla perhekoti. Kerroin hänelle selkeästi asiasta ja hän tietää seuraukset. Hän viettää sellaista elämää, mitä minä en oikein edes ymmärrä. En ole koskaan pyörinyt sellaisissa piireissä.

Kyllä hän tietää, että teoilla on seuraukset ja hän joutuu niistä itse vastaamaan. Tai sitten hän pakenee paikalta. Tavalla tai toisella, muuttaa vaikka ulkomaille, kuten on usein uhannut tehdä. Tai sitten tekee itsemurhan, siitäkin hän on puhunut.

Huh, kukaan ei voi ymmärtää, miten paljon olen yrittänyt. Tehnyt, toivonut, rukoillut. Toivottavasti päivä vielä paistaa pilvettömältä taivaalta.

Heippa keijumekko
Niin onhan tuossa ollut todella paljon harmia ja mielipahaa.
Mutta niinkuin sanoin älä itseäsi syytä se joskus menee elämä niinkuin
nyt on mennyt tyttärelläsi ei sitä järjellä voi selittää.
Se olisi kyllä todella tärkeätä että pystyisi erottamaan huonosta kaveriporukasta???
mutta kun on 18.v niin itse päättää mitä elämällä tekee et siihen vanhemman on aika vaikea vaikea puuttua.
Itse asiassa tietyllä lailla se perhekoti on ihan hyvä sillä siellä ei voi tehdä niin
kuin itse haluaa vaan on tietylläinen rytmi.
Tyttärellesi voit sanoa ihan suoraan että kannattaako elämää tuhota hölmöilyllä ja kannattas
miettiä mitä tekee.
Eihän ole huumeet tullu kuvioon???
Toivotaan parasta mutta tyttäresi päättää itse omasta elämästä ja jos se haluaa sen korjata
niin pystyy kuin myös jos haluaa tuhota elämänsä.
Itse voit olla tukena tiettyyn rajaan asti ja seurata meneekö huonompaan vai parempaan suuntaan.
Kirjoita miten olet jaksanut??
Kaunista kesää sulle

Hei Keijunmekko! Onpa sinulla raskas taakka kannettavanasi. Huolet lasten takia ovat raskaampia kantaa kuin omamme, vaikeinta on, ettemme voi tehdä mitään toisen puolesta. Olen itse kantanut vastaavaa taakkaa.
Tyttäresi käyttäytymisessä on päällimmäisenä on moraalittomuus ja suorastaan rikollinen toiminta, joka tietysti huolestuttaa eniten, koska se johtaa hänen elämäänsä yhä huonompaan suuntaan. Et ole vastuussa hänen teoistaan etkä ehkä voi vaikuttaa asiaan ollenkaan, hän päättää mitä tekee. Mutta jos häntä haluaa auttaa, kannattaisiko kiinnittää huomiota syihin eikä seurauksiin, rikolliseen toimintaan? Pitäisikö sittenkin yrittää ymmärtää häntä moralisoinnin asemesta - ei tarkoita tekojen hyväksymistä? Hänellä täytyy olla hirvittävän paha olla. Isän itsemurha, raiskaus, itsemurhayritys - tosi pahoja juttuja, lisäksi ehkä suhde uuteen puolisoosi. Jokin on niin pahasti, että millään ei enää ole väliä, moraalillakaan. Rikollinen käyttäytyminen vaikuttaa epätoivon ilmaukselta, hätähuudolta, tuskin hän siitä suurta nautintoa saa. Hän tuntuu huutavan: ymmärtäkää, rakastakaa! Kun nyt on käynyt selväksi, että et voi estää hänen pahoja tekojaan, voisitko huoahtaa ja lopettaa yrittämisenkin ja sensijaan ajatella häntä vain rakkaana pikku tyttönäsi, joka on todella pahassa hädässä?
Toivottavasti TÄMÄ ei vaikuta moralisoinnilta! En halua moralisoida, kirjoitan omien kokemusteni pohjalta, oman lapseni hätähuuto oli hieman erilainen.

Kiitos vastauksesta! En ikävä kyllä voi vaikuttaa tyttäreni elämään muutoin kuin keskustelemalla. Ostin tänään hänelle ruokaa, koska hän kertoi ettei ole rahaa. Kerroin myös, että jos hän vielä pyytää ostamaan ruokaa, haluan nähdä tiliotteen. En voi luottaa yhtään häneen, koska hän on valehdellut niin paljon minulle. Enkä halua sellaista tilannetta että hän tuhlaa tilin viikonloppuna baareihin ja sitten pyytää minua ostamaan ruokaa.

Keskustelimme tänäänkin asioista. Kysyin suoraan, käyttääkö hän huumeita. Sanoi, ettei käytä, mutta tuskin kertoisi, vaikka käyttäisikin. Keskustelimme elämästä ja elämän suunnitelmista, sanoi yrittävänsä ja hakeneensa parempaa työtä ja aikoi katsella koulupaikkoja. Toivottavasti niin tekeekin. Elämä on hänellä hankalaa ja hän kertoi ahdistuvansa yksin ollessaan. Sanoin, ettei ihme, jos omatunto alkaa kolkuttaa kaikkien tekojen jälkeen. Ja että se on hyvä, koska se osoittaa oikean tien. Nyt olisi hyvä painaa jarrua ja miettiä uusi suunta elämälle. Ahdistus aiheuttaa hänestä sen, että tulee kuulema lähdettyä liikenteeseen. Alkoholi on todennäköisesti ongelma, keskustelimme siitäkin, mutta ei hän myönnä.

Perjantai-iltana hän soitti uhmakkaan puhelun, kiroili ja vaati minua soittamaan taksin tai lopettamaan palvelunumeroeston. En tehnyt niin. Enkä lähtenyt seuraavanakaan iltana pizzataksiksi, ei ollut kuulema muistanut että oli lauantai ja kaupat menevät aikaisemmin kiinni. Tänään ei rahaa enää ollut. Kysyin, millä rahalla hän kaupungilla oli ollut ja hän sanoi kavereiden tarjonneen ja suorastaan pakottaneen häet sinne. No, jotain hyötyä siitä kauppareissusta oli eli saimme keskustella suhteellisen asiallisesti. Tyttö oli tänään ihan kunnolla, en muutoin olisi kauppaan lähtenytkään.

Sain sitten yhteydenoton joltain tuntemattomalta mieheltä ja hän kertoi viestissään, että tyttäreni myy itseään ja huijaa miehiltä rahaa. Tuntui taas kerran, että vajoan maahan. Mietin jälleen kerran, muutanko takaisin tyttönimeni, koska en kehtaa käyttää samaa nimeä kuin tyttäreni. Toivon, että tämä joskus loppuisi! No, pyysin mieheltä lisätietoja ja tietoa siitä, mistä hän on tietonsa saanut. Olen kyllä pelännyt moista, mutta eihän sitä halua silti uskoa ennen kuin on varma.

Aika näyttää... Onneksi on loma! Aurinkoisia päiviä! 🙂

Heippa Keijunmekko
Se kannattaa sopia että missään asiassa ei saa eikä voi valehdella ja se on ehdoton
sääntö et muuten ei voi luottaa.
Aika helppo on laskea paljonko rahaa tulee ja paljonko menee nuin
nyrkkisääntönä.
Uhmakkaaseen / kiroilevan keskusteluun ei kannata lähteä ja siihen pitää kanssa
laittaa stoppi heti ja voit sanoa suoraan että tällälailla emme asioita
keskustele eikä se hyödytä ketään.
Joo ei sinun tarvitse nimeä muuttaa tyttäresi takia sillä tyttäresi tekee niinkuin itse haluaa ja ei
sinun kannata siitä mieltäsi pahoittaa eikä kannata hävetä se vaan on sellainen karma
ja niitä tulee elämään toisille.
sillä tiedän tiedoilla, taidolla ja elämänkokemuksella että nuoriso osaa vedättää ja ne
dodella osaa sen hyvin mut ei pidä polkea ja niinkuin sanoin että tiettyyn rajaan asti olla tukena ja kannustaa.
sit pitää jättää sellainen takaportti että nuori pystyy korjaamaan virheensä ilman nöyryytystä
Esim jos on loukannut sanoilla voit sanoa että anteeksipyyntö pitää tulla
ennenkuin jatketaan tai korjaa virheensä jne riippuu vähän millon mistäkin.
Sillä nuoren pompotteluun ei pidä suostua.
Joo kerro miten olet pärjännyt ja päässyt eteenpäin ja jos tarvii kysyä niin voit
kysyä ihan mitä vaan ja kyllä elämä siitä järjestyy.
Kaunista kesää sinulle