Tää ryhmä on niitä ihmisiä varten ketkä tuntee itsensä syystä tai toisesta loppuun palaneeksi tai melkein.
Elikkäs mun oma kokemus tästä on seuraavanlainen :
Se alkoi tänä vuonna tällä luokalla Mä koin pienen romahduksen henkisesti elikkäs Mä aloin voimaan henkisesti huonosti aluksi se oli vain semmoista pientä (alakuloisuuteen ja surullisuutta) eli ei vaikuttanut mun elämään ja opiskeluun paljoo mut sit mun huono vointisuus alkoi pahentua ja sit alkoi tulla ahdistus mukaan kuvioihin ja sit ahdistuneena jatkoin koulussa käyntiä vaikka se välillä tuntui kamalalta olla koulussa kun ahdisti liikaa mut Mä vaan yritin tsempata itseäni että ”kyllä tää ohi menee et ei tää nyt muhun oo jäämässä tää olo” mut sit se olo alkoi pikku hiljaa pahenee ja sit mukaan tuli paniikkikohtauksia jotka sai mut uupumaan todella paljon niitä tuli viikossa välillä 1-4 kertaa kun se alkoi. ☹️
Sit mun vointi alkoi hämärtyä ja pimentyä eli ” näin kaiken ja koin kaiken” negatiivisesti ja sit alkoi tulla itse tuhoisuutta suunnittelin muutaman kerran etten jatkaisi enään ja sit tietenkin aloin viiltelee ja sit tuli mukaan myös masennusta (ei oo lääkitystä) mut mun olo vain jatkoi huononemistaan sit aloin palaa loppuun pikku hiljaa eli kun taistelin itsetuhoisia ajatuksia vastaan ja sit huono vointi suutta vastaan niin aloin väsymään ja koulukin uuvutti siinä samalla oli liikaa asioita ja kokeita tehtävänä ja luettavana eikä kukaan oikeen koulussa ymmärtänyt ☹️ mua paitsi mun yks kaveri joka sit yritti auttaa mua niin paljon kuin jaksoi ja olen kiitollinen hänelle siitä 🙂 ja en ole vieläkään päässyt taistelusta pois, koska taistelen vieläkin itsetuhoisuutta vastaan ja sit vähän muitakin asioita vastaan. 😭 Mä oon henkisesti jo palanut loppuun en jaksa kerta kaikkiaan tehdä mitään ja hetken päästä myös fyysisesti ja sit mun vointi vain huononee koko ajan oon jo aika monta kertaa päättänyt etten jatkaisi elämää kun vointi on ollut ihan kamala ja sit kun millään ei oo oikein välii kun oon henkisesti palanut loppuun. 😭
😞
Enkä oikein tiedä mitä tehdä 😭
villikettu kirjoitti 26.2.2016 9:56
Haluaisitko ihan oikeasti neuvotella vaikka opon tai rehtorin kanssa siitä, miten sun tilanteessa olisi järkevintä edetä? Heillä voisi olla neuvoja siihen, voisiko sun lukkaria tai mahdollisesti luokkaakin vaihtaa. Mun mielestä myös tuosta kouluahdistuksesta voi puhua ja sanoa, että kouluun liittyvä ahdistus on kova.
Tietääkö sun vanhemmat tästä tilanteesta? Joskus vanhemmat voivat ymmärtää paremmin kuin itse ajattelisikaan. Joskus kun asiat selviävät heille aidosti, niin ymmärrys voi olla ihan toista luokkaa kuin olisi itse kuvitellut. Sä kyllä saat näyttää olosi ja tunteesi muille, sun ei tarvitse "suojella" muita niiltä.
Viiltelystä pääsee kyllä vähitellen eroon. Joillakin voi toimia ihmisten seuraan hakeutuminen, tai vaikka peiton alle meneminen. Myös musiikin kuuntelu, kirjoittaminen tai liikunta voi auttaa, kun ahdistus iskee.
Sä ihan oikeasti parannut vielä. Varsinkin kun ahdistus alkaa helpottaa, on olokin monesti jo parempi. Onko sulla mitään keinoa hallita ahdistusta? Tärkeää musiikkia, jotain turvallista paikkaa tai muuta? Nämä voi olla hyvinkin yksityisiä asioita, mutta jos löydät itsellesi jonkun keinon hallita ahdistusta, voi sekin auttaa monessa paikassa eteenpäin. 🙂
Tsemppiä ja halauksia! Älä luovuta! ☺️❤️
En usko että ne tekisi mitään mun eteeni.
Äitini tietää tästä mun tilanteesta.
Äitini ei vain ymmärrä mun tilannettani.
Mä en pääse viiltelystä eroon.
Ei ole keinoja hallita ahdistusta.
Ei oo mitään tärkeää paikkaa musiikkia tai mitään.
Mun päässäni pyörii vain "luovuta luovuta luovuta"
Mä en oikein tiedä mitä tehdä
Tuntuu että olen ikuisesti kuopan pohjalla ja sieltä ei ikinä pääse pois.
Tahtoisin niin auttaa, mutta en tiedä mitä sanoa.
Yritä jaksaa äläkä luovuta niin vaikeelta kun se kuulostaakin! Tsemppiä nyt sulle!
Sarjetty kirjoitti 27.2.2016 18:47
Tahtoisin niin auttaa, mutta en tiedä mitä sanoa.
Yritä jaksaa äläkä luovuta niin vaikeelta kun se kuulostaakin! Tsemppiä nyt sulle!
En mä jaksa mä haluun kuolla oikeesti.
Tänään miettisin asioita ja totesin että olisi vain parempi jos mua ei olisi täällä enään. Äidin mielestä oon outo ja epänormaali kun puhun verestä kuolemasta ja kaikesta mitä niihin liittyy.
Mä pelkään että mun kavereita aletaan kiusaa kun ne on mun kanssa.
Mun on ehkä parempi eristäytyä muista ihmisistä tai mennä mielisairaalaan.
Mä en jaksa.
Mä vielä kuolen oman käden kautta.
Mä haluun lopettaa hengittämisen.
Olisi vain parempi sanoa kaikille hyvästi
Rikottu tyttö,
Sinä et ole epänormaali. Itsetuhoiset ajatukset ja kärsimys eivät ole sun syytäsi millään lailla. Me täällä ainakin välitetään susta, ja se sattuisi jokaiseen, jos lähtisit pois.
Rohkaisen sua todellakin pyytämään apua. Sulle voidaan ihan varmasti järjestää apua. Onko osastohoito sulle mahdoton ajatus? Sekin on auttanut monia. On toki muitakin tapoja. Niin moni ihminen on noussut sieltä kuopasta ja päässyt onneen ja elämään kiinni, ja se onnistuu varmasti vielä sultakin.
Jos haluat apua, niin yksi puhelinsoittokin riittää. Tai voit pyytää jotakuta toista soittamaan. Kynnys voi olla korkea, mutta paranemiselle kannattaa aina antaa mahdollisuus. Siinä voi ainoastaan voittaa, jos antaa paranemiselle mahdollisuuden.
Älä tee nyt itsellesi mitään pahaa. Sä pääset vielä elämään kiinni ja näet oman kauneutesi ja arvosi uudestaan. Tsemppiä, rohkeutta ja halauksia. Tule kertomaan miten sulla menee, oot meille tärkeä ☺️❤️
villikettu kirjoitti 28.2.2016 11:0
Rikottu tyttö,
Sinä et ole epänormaali. Itsetuhoiset ajatukset ja kärsimys eivät ole sun syytäsi millään lailla. Me täällä ainakin välitetään susta, ja se sattuisi jokaiseen, jos lähtisit pois.
Rohkaisen sua todellakin pyytämään apua. Sulle voidaan ihan varmasti järjestää apua. Onko osastohoito sulle mahdoton ajatus? Sekin on auttanut monia. On toki muitakin tapoja. Niin moni ihminen on noussut sieltä kuopasta ja päässyt onneen ja elämään kiinni, ja se onnistuu varmasti vielä sultakin.
Jos haluat apua, niin yksi puhelinsoittokin riittää. Tai voit pyytää jotakuta toista soittamaan. Kynnys voi olla korkea, mutta paranemiselle kannattaa aina antaa mahdollisuus. Siinä voi ainoastaan voittaa, jos antaa paranemiselle mahdollisuuden.
Älä tee nyt itsellesi mitään pahaa. Sä pääset vielä elämään kiinni ja näet oman kauneutesi ja arvosi uudestaan. Tsemppiä, rohkeutta ja halauksia. Tule kertomaan miten sulla menee, oot meille tärkeä ☺️❤️
Mua ei päästetä osastolle edes.
Mä oon ihan sairaan ahdistunut ja mun pää on ihan sekaisin asioista ja vointi on päin jotain... Mä en jaksa... Mä haluun pois...
Mun päässä pyörii vaan ajatukset...😯🗯️
Rikottu tyttö,
Kyllä niiden on otettava sut osastolle tai vähintäänkin tarjottava jotain kiireellistä apua. Sano ihan suoraan niille että sun on pakko saada apua. Tai pyydä jotakuta läheistäsi sanomaan.
Älä jää yksin. Soita vaikka hätänumeroon, että sua kuunnellaan.
Sä saat kyllä apua. Rohkaisen aivan täysillä sua pyytämään sitä nyt. Ne ihmiset on siellä myös sua varten.
Älä tee itsellesi mitään pahaa. Sinä voitat vielä kaiken pahan olon ja pääset elämään kiinni. Taistele ja pyydä apua! ☺️❤️
Jos näyttäisit nämä viestit jollekulle, niin auttaisiko se? Silloin auttajan pitäisi herätä.
Sarjetty kirjoitti 29.2.2016 21:36
Jos näyttäisit nämä viestit jollekulle, niin auttaisiko se? Silloin auttajan pitäisi herätä.
Siinä se ongelma on mä en pysty näyttämään näitä kenellekkään eikä kukaan tiedä että kirjoittelen tänne. Mut tää on ainut paikka missä saan puhua ja missä pystyn kertoo avoimesti mun ongelmista ja lukea muiden kirjoituksia.
Nykyään en enään viiltely paljoo mut nykyään teeb kaikkea muuta mikä sattuu esim.hakkaab itseäni Painan kynnet ihooni tai jotain muuta.
Ainoastaan se että jaksan yrittää ja pysyä täällä maanpäällä niin on tän Paikan ansiosta.
Mä romahtelen aika useasti ja sit siitä romahduksesta kestää selvitä jonkin aikaa.
Mä oon alkanut erkanemaan muista jo aika paljon en enään jos voin huonosti niin ole ihmisten lähellä vaan jossakin kaukana ihmisistä ja siinä voi käydä niin et jos joku tulee puhuu mulle niin mä voin äksyillä hänelle.
Mä en siedä itseäni ja mun itsetunto on vieläkin p***a.
Aina kun alan voimaan paremmin tapahtuu jotain ja voin erittäin huonosti.
Sit musta tuntuu ettei mua oo tarkoitettu elämään täällä maailmassa. Ja monen mielestä oon vaan tiellä ja edessä ja mitä nyt milloinkin.
KIITOS KAIKILLE KETKÄ JAKSOI LUKEA TÄN
🤕
Ootko sä yrittäny mitenkään nostaa itsetuntoos?
Sä oot kyllä arvokas🙂 ja romahdukset kuuluu paranemiseen.
Tosi hyvä että et enää viiltele niin paljoa. Oilisiko mitään keinoo siihen ahdistukseen, mikä ei vahingoittais sua? Musiikki? Liikunta? Piirtäminen/värittäminen? Kirjoittaminen vaikka tänne tai päiväkirjaan? Tai jotain muuta.
Mistä sä ennen nautit? Saatko sä vielä niistä asioista mielihyvää?
On joka tapauksessa todella hienoa, että kirjoitat tänne tuntojasi. Samoin se, ettet viiltele enää yhtä paljoa kuin ennen, on iso asia! Viiltelystä ja itsensä vahingoittamisesta voi päästä eroon. Se on monesti kivinen tie, mutta kannattaa kulkea. Huolimatta siitä, että kaatuisi välillä. Vähän sama juttu kuin paranemisessa. 🙂
Avun hakemista kannattaa yrittää jossain vaiheessa, jos voimat siihen riittää - tai pyytää jotain läheistä pyytämään apua omasta puolesta. Omaa opeakin voi pyytää tekemään sen, jos tiedät esim. jonkun open, jonka kanssa pärjäät ja johon luotat. Mutta jokainen koulun henkilökunnasta voi kyllä pyytää sulle apua, jos itse haluat.
Mun sydäntä lämmittää se, että sä yrität ja jaksat päivä kerrallaan mennä eteenpäin. Kaikesta tuskasta huolimatta. Olisi nimittäin todella surullista, jos tekisit itsellesi jotain pahaa, ja haluan sydämestäni, että paranet. Kyllä sä vielä paranetkin. Pienin askelin eteenpäin. Mulla on myös tuo itsen sietäminen joskus vähän koetuksella. Mutta ei meidän tarvitse hävetä sitä, mitä me ollaan. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella meistä on tarkoitus. 🙂
Toivonkipinöitä ja halauksia joka hetkeen. Älä luovuta. Sä pääset vielä elämään kiinni. ☺️❤️
villikettu kirjoitti 1.3.2016 21:6
On joka tapauksessa todella hienoa, että kirjoitat tänne tuntojasi. Samoin se, ettet viiltele enää yhtä paljoa kuin ennen, on iso asia! Viiltelystä ja itsensä vahingoittamisesta voi päästä eroon. Se on monesti kivinen tie, mutta kannattaa kulkea. Huolimatta siitä, että kaatuisi välillä. Vähän sama juttu kuin paranemisessa. 🙂
Avun hakemista kannattaa yrittää jossain vaiheessa, jos voimat siihen riittää - tai pyytää jotain läheistä pyytämään apua omasta puolesta. Omaa opeakin voi pyytää tekemään sen, jos tiedät esim. jonkun open, jonka kanssa pärjäät ja johon luotat. Mutta jokainen koulun henkilökunnasta voi kyllä pyytää sulle apua, jos itse haluat.
Mun sydäntä lämmittää se, että sä yrität ja jaksat päivä kerrallaan mennä eteenpäin. Kaikesta tuskasta huolimatta. Olisi nimittäin todella surullista, jos tekisit itsellesi jotain pahaa, ja haluan sydämestäni, että paranet. Kyllä sä vielä paranetkin. Pienin askelin eteenpäin. Mulla on myös tuo itsen sietäminen joskus vähän koetuksella. Mutta ei meidän tarvitse hävetä sitä, mitä me ollaan. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella meistä on tarkoitus. 🙂
Toivonkipinöitä ja halauksia joka hetkeen. Älä luovuta. Sä pääset vielä elämään kiinni. ☺️❤️
Aina kun ajattelen että kaikki menee paremmin niin sit kaikki menee päin p****tä...
Mä en tiedä mä en jaksa enkä tiedä haluanko jaksaa ja kaikki on vaan liian vaikeaa...
Tiedätkö mitään mikä helpottaisi sun oloa? Puhuttiin silloin niistä menoista, voisiko nyt olla oikea hetki vähentää niitä? Tärkeät ja kiinnostavatkin jutut käyvät liian raskaiksi, jos päivissä on paljon menoja ja olo on paha. Lepo voi auttaa vähentämään stressiä. Viimeistään silloin, kun ei oikeasti jaksa, pitää levätä. Mulle se on välillä vaikeaa ymmärtää ja viimeksi tänään sen tajusin.
Asioista kertominen, ajan ja mahdollisuuden antaminen parantumiselle voi auttaa jaksamaan. Toki se on yksilöllistä - sulla voi olla omia juttuja, mitkä auttaa sua jaksamaan, tai voit löytää itsellesi sellaisia. Kannattaa myös pyytää apua tai ainakin sanoa vähän jotain jollekin luotettavalle auttajalle, joka myös kuuntelee sua aidosti. Pienikin tällainen teko voi auttaa paljon - se kynnys siihen vain on korkea, mutta se kannattaa ylittää. Yksin ei kannata eikä tarvitse jäädä pahan olon kanssa.
Sä voitat kyllä tämän pahan olon. Asiat tulevat helpottamaan ja jaksaminen paranee. Myös viiltelystä pääsee eroon. Älä tee itsellesi mitään pahaa. Oot meille tärkeä ja paranet kyllä vielä! 🙂
Tsemppiä ja halauksia ☺️❤️
villikettu kirjoitti 7.3.2016 18:45
Tiedätkö mitään mikä helpottaisi sun oloa? Puhuttiin silloin niistä menoista, voisiko nyt olla oikea hetki vähentää niitä? Tärkeät ja kiinnostavatkin jutut käyvät liian raskaiksi, jos päivissä on paljon menoja ja olo on paha. Lepo voi auttaa vähentämään stressiä. Viimeistään silloin, kun ei oikeasti jaksa, pitää levätä. Mulle se on välillä vaikeaa ymmärtää ja viimeksi tänään sen tajusin.
Asioista kertominen, ajan ja mahdollisuuden antaminen parantumiselle voi auttaa jaksamaan. Toki se on yksilöllistä - sulla voi olla omia juttuja, mitkä auttaa sua jaksamaan, tai voit löytää itsellesi sellaisia. Kannattaa myös pyytää apua tai ainakin sanoa vähän jotain jollekin luotettavalle auttajalle, joka myös kuuntelee sua aidosti. Pienikin tällainen teko voi auttaa paljon - se kynnys siihen vain on korkea, mutta se kannattaa ylittää. Yksin ei kannata eikä tarvitse jäädä pahan olon kanssa.
Sä voitat kyllä tämän pahan olon. Asiat tulevat helpottamaan ja jaksaminen paranee. Myös viiltelystä pääsee eroon. Älä tee itsellesi mitään pahaa. Oot meille tärkeä ja paranet kyllä vielä! 🙂
Tsemppiä ja halauksia ☺️❤️
Mä en voi karsia menojaja sit mikään ei auta ja kaikki menee päin p****ä...
Mä eilen ajattelin että hyppään auton eteen ja kuolen tai ainakin loukkaudun vakavasti...
Mulla ei oo oikein syytä elää...
Mä oon kyllästynyt jo tähän kaikkeen.
Mä en tiedä et onko tää nyt tässä vai kirjoitanko vielä jossain vaiheessa ☹️
Rikottu tyttö,
Soita nyt heti hätänumeroon. Älä tapa itseäsi. Sun elämä on arvokas ja sä voit aivan oikeasti parantua. Ei me toistettaisi näitä sanoja jos ne ei pitäisi paikkaansa.
Sua voidaan auttaa. Monia ihmisiä on autettu takaisin jaloilleen todella syvistä vesistä.
Älä tapa itseäsi. Pyydän ihan sydämestäni nyt.
Sä selviät tästä varmasti. Soita itsellesi apua, sano ettet jaksa ja haluat itsellesi nyt heti tukea. Kyllä ne uskoo ja ymmärtää kun sanot mikä tilanne on.
Pyydä apua itsellesi. Kiireellistä apua on aina tarjolla, vuorokaudenajasta riippumatta.
Halauksia ja tsemppiä. Haluan että selviät. Olet tärkeä ja arvokas ja pääset kyllä jaloillesi! Anna elämälle vielä mahdollisuus. ☺️❤️
Älä tapa itseesi, älä tee itsellesi mitään. Oot todella tärkeä niiiiin monelle niin siellä kuin täälläkin. Älä luovuta. Kaikki järjestyy vielä, sinä tarvitset vaan kunnollista apua. Sulla on vielä kaunis elämä edessä. älä tee mitään, ei kukaan kestäisi sitä. Sulla on yhtä suuri mahdollisuus parantua kuin kaikilla muillakin..
Halaan sua ajatuksissani <3 Yritä jaksaa, kaikki helpottaa vielä.