Tää ryhmä on niitä ihmisiä varten ketkä tuntee itsensä syystä tai toisesta loppuun palaneeksi tai melkein.
Elikkäs mun oma kokemus tästä on seuraavanlainen :
Se alkoi tänä vuonna tällä luokalla Mä koin pienen romahduksen henkisesti elikkäs Mä aloin voimaan henkisesti huonosti aluksi se oli vain semmoista pientä (alakuloisuuteen ja surullisuutta) eli ei vaikuttanut mun elämään ja opiskeluun paljoo mut sit mun huono vointisuus alkoi pahentua ja sit alkoi tulla ahdistus mukaan kuvioihin ja sit ahdistuneena jatkoin koulussa käyntiä vaikka se välillä tuntui kamalalta olla koulussa kun ahdisti liikaa mut Mä vaan yritin tsempata itseäni että ”kyllä tää ohi menee et ei tää nyt muhun oo jäämässä tää olo” mut sit se olo alkoi pikku hiljaa pahenee ja sit mukaan tuli paniikkikohtauksia jotka sai mut uupumaan todella paljon niitä tuli viikossa välillä 1-4 kertaa kun se alkoi. ☹️
Sit mun vointi alkoi hämärtyä ja pimentyä eli ” näin kaiken ja koin kaiken” negatiivisesti ja sit alkoi tulla itse tuhoisuutta suunnittelin muutaman kerran etten jatkaisi enään ja sit tietenkin aloin viiltelee ja sit tuli mukaan myös masennusta (ei oo lääkitystä) mut mun olo vain jatkoi huononemistaan sit aloin palaa loppuun pikku hiljaa eli kun taistelin itsetuhoisia ajatuksia vastaan ja sit huono vointi suutta vastaan niin aloin väsymään ja koulukin uuvutti siinä samalla oli liikaa asioita ja kokeita tehtävänä ja luettavana eikä kukaan oikeen koulussa ymmärtänyt ☹️ mua paitsi mun yks kaveri joka sit yritti auttaa mua niin paljon kuin jaksoi ja olen kiitollinen hänelle siitä 🙂 ja en ole vieläkään päässyt taistelusta pois, koska taistelen vieläkin itsetuhoisuutta vastaan ja sit vähän muitakin asioita vastaan. 😭 Mä oon henkisesti jo palanut loppuun en jaksa kerta kaikkiaan tehdä mitään ja hetken päästä myös fyysisesti ja sit mun vointi vain huononee koko ajan oon jo aika monta kertaa päättänyt etten jatkaisi elämää kun vointi on ollut ihan kamala ja sit kun millään ei oo oikein välii kun oon henkisesti palanut loppuun. 😭
😞
Enkä oikein tiedä mitä tehdä 😭
Hei.
Suosittelen menemään juttelemaan esimerkiksi koulun terveydenhoitajan kanssa. Hän ohjaa sitten tarvittaessa eteenpäin. Voi, saa ja pitääkin pyytää apua kun on vaikeeta.
Itselläni kaikki alkoi peruskoulun ysiluokan alussa, toiseen maahan muuttamisen jälkeen. Yritin aina parhaani, sillä oli opittava uusi kieli ja pärjättävä hyvin koulussa. Sitten jossain vaiheessa alkoi olla vielä laihdutettavakin, ja luettava ja käännettävä kouluun tarvittavia tehtäviä öisin. Sitten yhtäkkiä siitä opiskelusta tuli pikkasen maanista täydellisyydentavoittelua. Ja tämä ihan oikeasti oli vasta alku. Jos voisin, hakisin aikaisemmin apua ja ottaisin sitä myös vastaan. Keskittyisin itseeni enemmän enkä jäisi yksin.
Heippa
Sun tarina kuulosta jokseenkin tutulta, siltä miltä minusta tuntui reilu 1,5 vuotta sitten kun peruskoulu oli vihdoin päättymässä. Tästä ollaan menty niin paljon huonompaan suuntaan ja siksi toivon että haet oikiasti apua! Onko teillä koululla koulukuraattoria tai koulupsykologia? Jos on, hommaa itsellesi aika, jos et pysty siihen itse niin pyydä siltä kaveriltasi apua, joka on muutenkin auttanut. Jos ei ole, mene kouluterveydenhoitajalle ja kerro kaikki. Suosittelen oikeesti! Olen nyt tämän mun paskan kesän aikana tajunnut että olisi pitänyt ottaa se apu vastaan silloin yläasteella kun sitä tarjottiin, mutta olen samalla kiitollinen minun ystävälleni joka aluksi pakotti minua hakemaan vuoden alusta apua ja lopulta kesällä hommasi mut osastolle, oikeastaan kahteen otteeseen.
Haluan auttaa kaikkia sitten kun olen itse siinä kunnossa että voin tehdä kaikkeni toisten hyväks ja nyt kun itse olen vielä parantumassa vasta pahasta romahduksesta ja edelleen osastolla niin haluan antaa neuvoja eteenpäin, koska ne oikeasti kannattaa. Voin myös sanoa, että tänne tukinettiin kirjoittaminen auttoi minulla, myös tukinettiin, vaikka sielltä ilmoitettiinkin psykologilleni. Kaikki mikä auttaa niin kannattaa. Siitä kaikesta pääsee yli ajan kanssa. Jos ei hae ajoissa apua niin monesti vointi vaan huononee ja huononee ja jossain vaiheessa on pakko hakea apua.
Muista, älä tapa itseäsi. Älä myöskään satuta. Se ei kannatta, vaikka se tuntuu parhaalta sillä hetkellä. Kaikesta selviää, mutta siihem tarvitsee apua. Myös sinä ansaitset ja tarvitset apua! 🙂 vaikka se on tosi vaikea ja iso askel pyytää apua niin se kannattaa. Oli se minullekkin vaikeaa vuoden alusta!
Moi.
Kuten joku jo aiemmin sanoi, kannattaa jutella.🙂
Oma tilanteeni on et mua koulukiusattiin ja lisäks treeneissä syrjitään. Mä oon masentunu ja miettiny itsetuhoisii. En saa enää yöllä nukuttuu ja oon tosi väsyny. Puhuminen antaa minulle toivoa ja kannattaa oikeesti yrittää jutella jollekkin läheiselle, jos vaan pystyy. Se on vaikeaa mutta sen arvoista🙂👍
Mie olen ihan samassa tilanteessa nyt. Mä olen kirjaimellisesti loppuun palanut sekä henkisesti että fyysisesti. Kaikki tuntuu mitättömältä ja merkityksettömältä. 2 vuotta olen opiskellut ja 23 vuotta on elämää edetty. Vuosi sitten olin vielä ihan ok, vaikka masentunut olinkin. Se oli sellaista pientä väsymystä ja uupumusta aluksi, mutta jatkoin kuitenkin urheasti eteenpäin. Aattelin, että kyllä se menee ohi. On se mennyt ennenkin. Eipä mennyt. Nyt sitten kaikki romahti. Nyt yritän vaan miettiä keinoa ulos tästä. Toivottavasti sinäkin sen löydät 😍 tsemppiä 🙂🌻
sandra/santtu kirjoitti 7.1.2016 20:15
Mie olen ihan samassa tilanteessa nyt. Mä olen kirjaimellisesti loppuun palanut sekä henkisesti että fyysisesti. Kaikki tuntuu mitättömältä ja merkityksettömältä. 2 vuotta olen opiskellut ja 23 vuotta on elämää edetty. Vuosi sitten olin vielä ihan ok, vaikka masentunut olinkin. Se oli sellaista pientä väsymystä ja uupumusta aluksi, mutta jatkoin kuitenkin urheasti eteenpäin. Aattelin, että kyllä se menee ohi. On se mennyt ennenkin. Eipä mennyt. Nyt sitten kaikki romahti. Nyt yritän vaan miettiä keinoa ulos tästä. Toivottavasti sinäkin sen löydät 😍 tsemppiä 🙂🌻
Kiitos!!
Mutta valitettavasti Mä en vaan löydä tietä mikä on valoisa kävelen aina pimeillä teillä. Mulle ei edes aurinko paista kunnolla ja sit jos olen hetken positiivinen niin kaikki kääntyy nurin päin ihan sairaan huonosti mun vointini on ottanut lasku suunnan.
Mä oon ollut erittäin loppuun palanut ja huono vointinen nyt tässä lähi aikoina. Eikä oikein jaksa mikään kiinnostaa.
Mua on ahdistanut ihan sairaasti no se on johtanut siihen että oon vahingoittanut itseäni viiltelemällä enkä pysty lopettaa viiltelyä vaikka yrittäisin.
Mä oon ollut nyt tän lähiviikon ihan outo ja sekava en oma itseni ja sit oon ollut poissa oleva.
Mulla on liikaa ongelmia ja niiden kanssa mun pitäisi jaksaa mut on vaikea jaksaa. Ainoa juttu Mä jaksan väkisin vaikka hammasta purren eteenpäin koska on pakko.
Toivottavasti te muut saatte elämänne kuntoon ja Mä pidän teille peukkuja ja tsemppiä jokaiselle muulle.
🙂👍
Pystytkö yhtään lepäämään tai puhumaan tästä muille? Viiltelystä, sekavuudesta ja loppuunpalamisesta kannattaa olla yhteydessä auttajiin, sillä sun koulunkäyntiä voidaan kyllä helpottaa siten, ettei sulla olisi niin paljon hommaa. Se voisi auttaa omaan oloonkin.
Viiltelystä voi päästä eroon ja valoisa tie voi löytyä. Ahdistuksen helpottaminen on siinä tärkeää, ja siihen voidaan löytää apua. Sun elämä muuttuu vielä paremmaksi ja ansaitset saada apua! 🙂
Tsemppiä ja halauksia. ☺️❤️
villikettu kirjoitti 9.1.2016 11:25
Pystytkö yhtään lepäämään tai puhumaan tästä muille? Viiltelystä, sekavuudesta ja loppuunpalamisesta kannattaa olla yhteydessä auttajiin, sillä sun koulunkäyntiä voidaan kyllä helpottaa siten, ettei sulla olisi niin paljon hommaa. Se voisi auttaa omaan oloonkin.
Viiltelystä voi päästä eroon ja valoisa tie voi löytyä. Ahdistuksen helpottaminen on siinä tärkeää, ja siihen voidaan löytää apua. Sun elämä muuttuu vielä paremmaksi ja ansaitset saada apua! 🙂
Tsemppiä ja halauksia. ☺️❤️
No en pysty oikein lepäämään kunnolla paitsi öisin mut silloinkin nukun vain 5-7 tuntia joka yö. Koulun jälkeen joka päivä mulla on liian kiire lepäämään.
Mä en oikein enään pysty puhumaan monellekaan ihmiselle koska oon satuttanut niin montaa ihmistä niin en enää oikein halua kertoa asioista koska kuitenkin satutan sillä jotakin ihmistä.
😭😭
Pystyisitkö pyytämään kevennystä koulunkäyntiin? Henkiseen pahaan oloon ja loppuunpalamiseen voisi auttaa se, kun olisi vähemmän tunteja. Tai esimerkiksi tuo kiire koulun jälkeen, pystyisitkö sitä helpottamaan? Kasautuva stressi ja paha olo voi helposti muodostaa jatkuvan kehän ja tunteen, ettei siitä pääse irti. Mutta pienilläkin muutoksilla arkirytmiin voi saada parempaa aikaan.
Kuraattorille ja muille auttajille voit puhua ilman pelkoa siitä, että kertomasi asiat satuttaisivat. Heidät on koulutettu tehtäviinsä ja auttaminen on heidän työtään. Se auttaa myös heitä auttamaan sinua, kun he tietävät miltä susta oikeasti tuntuu. Kertominen ei aina ole helppoa, mutta pystyisitkö vaikka kirjoittamaan heille olostasi?
Sä paranet kyllä vielä! Tsemppiä ja halauksia jokaiseen hetkeen ☺️❤️
villikettu kirjoitti 11.1.2016 9:22
Pystyisitkö pyytämään kevennystä koulunkäyntiin? Henkiseen pahaan oloon ja loppuunpalamiseen voisi auttaa se, kun olisi vähemmän tunteja. Tai esimerkiksi tuo kiire koulun jälkeen, pystyisitkö sitä helpottamaan? Kasautuva stressi ja paha olo voi helposti muodostaa jatkuvan kehän ja tunteen, ettei siitä pääse irti. Mutta pienilläkin muutoksilla arkirytmiin voi saada parempaa aikaan.
Kuraattorille ja muille auttajille voit puhua ilman pelkoa siitä, että kertomasi asiat satuttaisivat. Heidät on koulutettu tehtäviinsä ja auttaminen on heidän työtään. Se auttaa myös heitä auttamaan sinua, kun he tietävät miltä susta oikeasti tuntuu. Kertominen ei aina ole helppoa, mutta pystyisitkö vaikka kirjoittamaan heille olostasi?
Sä paranet kyllä vielä! Tsemppiä ja halauksia jokaiseen hetkeen ☺️❤️
En voi saada kevennystä koulunkäyntiin se ei ole mahdollista.
Ja noita koulun jälkeen olevia menoja en oikein pysty karsimaan pois.
Olen kertonut kuraattorille olostani mut ei se auttanut.
Ja en pysty kirjoittaa heille paperille mun olostani koska jos kirjoitan en pysty antamaan sitä kuitenkaan.
Moi,
Hyvinvointisi on tässä kuitenkin etusijalla. Jos meinaat palaa loppuun, niin silloin kannattaa karsia joitakin menoja. Kyllä mun mielestä koulun helpottamisen pitäisi olla ainakin jossain vaiheessa mahdollista - ainakin sitä voisi kysyä. Välillä tekisi varmaan mieli vain puskea täysillä eteenpäin, mutta sitä ei tarvitse tehdä. Voit ihan hyvin sanoa että sun on pakko levätä nyt ja jättää jotain pois. Kukaan noiden menojen takana olevista ihmisistä ei varmasti halua, että palat loppuun.
Hienoa, että uskalsit puhua kuraattorille, vaikka se ei tuntunut auttavan. Joskus oikean auttajan löytäminen vie vähän aikaa. Mutta ei kannata luovuttaa, sä todellakin voitat tämän pahan olon vielä! Toivoa on aina. Sä oot selvinnyt niin monesta jutusta, joten selviät kyllä tästäkin.
Sanoit tuossa ekassa viestissäsi, että ystäväsi oli tukenut sinua. Voisitko puhua hänelle? Sun ei tarvitse ajatella että satuttaisit häntä, sillä ystävät ovat sitä varten että autetaan kun on vaikeaa. 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️
villikettu kirjoitti 12.1.2016 10:46
Moi,
Hyvinvointisi on tässä kuitenkin etusijalla. Jos meinaat palaa loppuun, niin silloin kannattaa karsia joitakin menoja. Kyllä mun mielestä koulun helpottamisen pitäisi olla ainakin jossain vaiheessa mahdollista - ainakin sitä voisi kysyä. Välillä tekisi varmaan mieli vain puskea täysillä eteenpäin, mutta sitä ei tarvitse tehdä. Voit ihan hyvin sanoa että sun on pakko levätä nyt ja jättää jotain pois. Kukaan noiden menojen takana olevista ihmisistä ei varmasti halua, että palat loppuun.
Hienoa, että uskalsit puhua kuraattorille, vaikka se ei tuntunut auttavan. Joskus oikean auttajan löytäminen vie vähän aikaa. Mutta ei kannata luovuttaa, sä todellakin voitat tämän pahan olon vielä! Toivoa on aina. Sä oot selvinnyt niin monesta jutusta, joten selviät kyllä tästäkin.
Sanoit tuossa ekassa viestissäsi, että ystäväsi oli tukenut sinua. Voisitko puhua hänelle? Sun ei tarvitse ajatella että satuttaisit häntä, sillä ystävät ovat sitä varten että autetaan kun on vaikeaa. 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️
Mä en oikein enään pysty puhumaan kenellekkään en edes sulle mun ystävälle.
Mä en tiedä mitä Mä teen Mä joka päivä syytän itseäni jokaisesta asiasta mitä teen ja sit syytän itseäni koko ajan ja sit välillä tuntuu että romahtaisi yhtäkkiä esim tänään oli taas semmoinen päivä ja nää lähi viikot on ollut semmoisia et oon ollut romahtamassa koska en vaan jaksa enään kunnolla. En tarkoita tällä nyt tällä hetkellä sitä että en jaksa elää Mä tarkoitan että Mä en jaksa enään mun vointia ja tätä mitä joudun kokemaan ja ajattelemaan tekisin mitä vaan että saisin tän pois itsestäni mut mikään ei oikein auta.
Ja sit monesti mulla menee niin sanotusti "sukset ristiin" monen asian ja ihmisen kanssa ja sit joitakin välejä mitä oon menettänyt ystäviini niin niitä ei enään pysty korjaa mitenkään.
Vaikka Mä katsoisin tulevaisuuteen tai tunneliin niin en näe kummassakaan mitään valoa en edes pienintäkään pilkahdusta. Mä oon menettänyt mun oppimisen ilon. Ja sit mun itse tunti kaivaa koko ajan syvempää kuoppaa itselleen mun itse tuntoa ei pysty nostamaan millään.
Mä en tiedä Mä oon ihan sairaan stressaantunut ja sekaisin ja sit oon ahdistunut. Tää kaikki on vaan mulle aivan liikaa...
😭😭😭😭
Rakas Rikottu tyttö,
Pystyisitkö hakemaan nyt apua. Soittamaan kriisipuhelimeen tai menemään päivystykseen. Tai menemään terkkarille ja sanomaan suoraan miltä susta tuntuu ja haluat apua heti.
Sun ei tarvitse jäädä yksin tuon pahan olon kanssa. Siihen voi saada apua ja tukea. Etenkin silloin, kun tuntuu että omat voimat ei riitä. Apua on tarjolla ja ansaitset sitä todellakin. Yksi tapa korjata joitakin välejä on kysyä varovasti, voisiko menneet antaa anteeksi ja unohtaa. Se ei aina auta, mutta monissa tilanteissa sillä voi saada paljonkin aikaan.
Tämä olo ei ole mitenkään sun syytäsi. Sun ei tarvitse syyttää itseäsi. Sun olo voidaan saada vielä paremmaksi ja toivoa on aina, vaikka sitä ei itse näkisikään. Rohkaisen sua hakemaan nyt apua, sillä sua voidaan auttaa. 🙂
Tuhannesti tsemppiä, halauksia ja jaksamista tähän päivään. ☺️❤️
villikettu kirjoitti 18.1.2016 11:9
Rakas Rikottu tyttö,
Pystyisitkö hakemaan nyt apua. Soittamaan kriisipuhelimeen tai menemään päivystykseen. Tai menemään terkkarille ja sanomaan suoraan miltä susta tuntuu ja haluat apua heti.
Sun ei tarvitse jäädä yksin tuon pahan olon kanssa. Siihen voi saada apua ja tukea. Etenkin silloin, kun tuntuu että omat voimat ei riitä. Apua on tarjolla ja ansaitset sitä todellakin. Yksi tapa korjata joitakin välejä on kysyä varovasti, voisiko menneet antaa anteeksi ja unohtaa. Se ei aina auta, mutta monissa tilanteissa sillä voi saada paljonkin aikaan.
Tämä olo ei ole mitenkään sun syytäsi. Sun ei tarvitse syyttää itseäsi. Sun olo voidaan saada vielä paremmaksi ja toivoa on aina, vaikka sitä ei itse näkisikään. Rohkaisen sua hakemaan nyt apua, sillä sua voidaan auttaa. 🙂
Tuhannesti tsemppiä, halauksia ja jaksamista tähän päivään. ☺️❤️
Vaikka kuinka paljon yrittäisin hakea apua niin se ei nyt onnistu. Ja siitä ei edes yleensä oo ollut apua mulle.
Mä oon koko tän päivän ollut surullinen ja erittäin ahdistunut ja oon itkenyt tänään koulussakin ja sit en vaan pysty olemaan enään se normaali ihminen mikä olin joskus.
Välillä Mä haluaisin vain antaa periksi ja luovuttaa mut Mä tiedän se satuttaa liian paljon mun läheisiä. Mut Mä en oikein tiedä että mikä on enään mulle hyväksi
😭
Voisitko karsia joitakin menoja pois, ja sitä kautta helpottaa oloasi? Jokaisen pitää ymmärtää että sun hyvinvointi tulee nyt ekaksi ja tarvitset aikaa lepäämiseen.
Avun hakemisesta voi tulla huonoja kokemuksia, se on ihan totta. Mutta toisaalta sellainen auttaja, jonka kanssa kemiat kohtaa, voi saada paljon aikaan. Samaten sun ei tarvitsisi olla yksin huoliesi kanssa, jos saisit apua. Tai puhuttua ystävillesi - kyllä jonkun heistä pitäisi kuunnella.
Älä luovuta! Sä pääset kyllä tämän pahan olon yli. Joskus ihan pienilläkin jutuilla voi auttaa itseään jaksamaan. Esim. jos vähän saa järjestettyä aikaa itselleen ja vähennettyä hommia. Sulla on ihan täysi oikeus vaatia sitä, ei kukaan voi pakottaa sua elämään niin että sun menoista ei voisi karsia.
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️
villikettu kirjoitti 19.1.2016 10:21
Voisitko karsia joitakin menoja pois, ja sitä kautta helpottaa oloasi? Jokaisen pitää ymmärtää että sun hyvinvointi tulee nyt ekaksi ja tarvitset aikaa lepäämiseen.
Avun hakemisesta voi tulla huonoja kokemuksia, se on ihan totta. Mutta toisaalta sellainen auttaja, jonka kanssa kemiat kohtaa, voi saada paljon aikaan. Samaten sun ei tarvitsisi olla yksin huoliesi kanssa, jos saisit apua. Tai puhuttua ystävillesi - kyllä jonkun heistä pitäisi kuunnella.
Älä luovuta! Sä pääset kyllä tämän pahan olon yli. Joskus ihan pienilläkin jutuilla voi auttaa itseään jaksamaan. Esim. jos vähän saa järjestettyä aikaa itselleen ja vähennettyä hommia. Sulla on ihan täysi oikeus vaatia sitä, ei kukaan voi pakottaa sua elämään niin että sun menoista ei voisi karsia.
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️
En Mä voi karsia mun menoja kun ne on tärkeitä osittain mulle.
Mä syytän itseäni kaikesta ja siitäkin jos mun kaverilla ei mene joku asia hyvin niin Mä syytän itseäni Mä syytän itseäni melkein jokaisessa asiassa. Mä en pysty lopettaa itsesyytöksiä.