Kaikki alkoi kun tunsin mahassani tunteen, että täytyy jättää poikaystävä. Se oli aluksi vain pieni, mutta sitten se kasvoi ja sai minusta vallan. Sitä oli vaikea kukistaa, mutta puhuttuani asioista ystävilleni se katosi. Pelästyin tunnetta, koska en todellakaan halua jättää. Kuukauden kuluttua sama tunne alkoi tulemaan takaisin. Kun kerroin asiasta…

”kaveri” suuttu semmosesta, kun en vastannu maileihin(tietsika oli rikki) ja en tunnistanu hänen numeroonsa, koska puhelin oli huollossa ja numero ei oo sim-kortilla. hän sanoi mulle, etten enää kertois äitillensä asioita, joita hän tekee mulle, hän on lähettäny tosi törkeitä viestejä mulle. hän haluaa elää ilman meiän kaverisuhdetta. olen kaveri…

Tässä on huono otsikko, mutta sitä ajan takaa, että oisko tämä elämä enempi helpompaa, jos ei kuuntelisi tai lukisi ollenkaan uutisia mitä maailmalla tapahtuu. mulla on tapa, kun olen sisälä käydä koko ajan kattomasa tekstitv. lukee netisä uutiset, katsoo kaikki tv-uutiset. sitten alkaa ahistaa kaikki asiat. Kun esmes se lintuinfluenssa…

Rakastan tyttöystävääni. Olemme kihloissa ja asuneet yhdessä kohta 2 vuotta. Hän on välillä todella aurinkoinen ja iloinen. Toisinaan hän on todella ahdistunut ja näkee itsessään, elämäntilanteessa, kaupungissa, koulussa… siis ihan kaikessa pelkästään negatiivisia puolia. Kaikki on kauheeta ja hän puhuu säännöllisin väliajoin että haluaa pois. Kun kysyn minne, niin jonnekin…

Olisiko muita jotka ovat sairastaneet jo pitkään masennusta, mutta olleet melkein koko ajan hoidossa (terapiakäyntejä tai tms.)? Sairastuin 14-vuotiaana (peruskoulun 8. luokalla) masennukseen ja sairastan edelleen. Täytän syksyllä 21 vuotta eli olen sairastanut reilut kuusi vuotta. Aloin oireilla univaikeuksilla. En saanut nukahdetuksi iltaisin ja yöunet jäivät muutamaan tuntiin tai välillä…

joo mä oon vasta 15 ja mulla on vähän tai aika paljon ongelmii väkivallan kaa.. ja se vielä että mä saan kunnon raivokohtauksia usein silloin teen vaikka mitä.. en edes muista monta ihmistä olen hakannut ja se alkaa jo olla ongelma ja aattelin täältä kysyä että onko kellään samaa ongelmaa..…

no mitäs nyt kertoisin, mut yritän löytää netistä tukea ja apua itseni takia… minulla on siis rajatilapersoonallisuus, vaikea-asteinen masennus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko…. minulla ei mene hyvin joka hoito paikasta heitetään pois kun olen muka terve… olen asunnoton ja väsynyt elämään ja ongelmiin ensinnäkin miehiin..minut raiskattiin viime vuonna ja tänä…

Oon 14 vuotias tyttö. Käyn 8 luokkaa. Kasin alusta lähtien ongelma on vaan pahentunu. En jaksa/pysty käymään koulussa. Vaatii paljon voimia mennä sinne. Kärsin jonkin asteisesta Sosiaalisten tilanteiden pelosta. Käyn melkeimpä joka viikko puhumassa kouluni sosiaalityöntekijän kanssa ks. ”häiriöstä”. Hän on myös laittanut lähetteen psykiatrille, jonne pääsen kai pian puhumaan.…

Olen viillellyt itseäni kohta vuoden, en ole saanut apua ja vanhemmat tietävät asiasta. Juttelin psykologeilla ja koulukuraattoreilla, eikö heillä ole vaitiolovelvollisuus? Kuraattori soitti ja kertoi vanhemmille viiltelystäni ilman minun suostumustani, toki asia on vakava, ja vanhempien on aihetta tietää asiasta. mutta jostain olen lukenut kun 14-vuotias käy juttelemassa, asiat pitäisi…

Olen pitkään pohtinut, että podenko jonkunlaista ahdistuneisuushäiriötä. Olen ollut masentuneena muutaman vuoden, hieman vaihtelevalla menestyksellä. En koe, että elämäni olisi täysin mitätöntä, mutta ahdistuneisuus kuuluu lähes joka päiväiseen elämääni. Stressaan kaikista mahdollisista asioista: muistanko viedä roskat aamulla kun lähden, ehdinkö varmasti töihin tai kouluun, pitävätköhän ihmiset minusta, toivottavasti opettaja ei…