Mun elämä on surkeeta! Olen ylipainoinen ja masentunut. Olen yrittänyt laihduttaa mutten jaksa, yritys jää yhteen päivään. Taas vain syön, se on ainut mikä tuo lohtua. Olen aina kotona, ihan kuin olisin eristäytynyt muusta maailmasta ja olen aina kotona. Ystäviä on muutamia, mutten lähes koskaan vietä aikaa heidän kanssaan. Asuvat…

EN tiedä miten jaksan enää päivääkään eteenpäin. Ainut piristävä ajatus on se, että kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin nukkumaan. Mun elämässä ei ole muuta ku sänky. Siellä mä vietän kaikki vapaa aikani. Alotan vaikka kertomaan ihan alusta. Mua on kiusattu koko peruskoulun ajan. Mulla ei oo koskaan ollu oikeita ystäviä,…

Masentaa, v…..ttaa, raivostuttaa.., Itsetuntoa ei oo.. Mua kiusaattiin ala-asteella jättämällä pois porukoista, kun sanoin yhdenkin väärän sanan.. .. tai jostain muista syistä…. Oli minusssakin vikaa itsessäkin vikaa. mutta sitä on vaikea antaa anteeksi, ko on ollu masentunu sieltä asti ja oon ollu aina niitten henkilöitten kaas tekemisissä, ja miellyttänyt niitä..…

Ajattelin kokeilla tänne kirjoittamista, jos vaikka jollakulla olisi samanlaisia kokemuksia. Koitan vaikka alkaa aivan alusta. Isäni kuoli noin kymmenen vuotta sitten. Silloin ajattelin että minun pitäisi yrittää pitää perheemme kasassa, olla vahva. Se oli tietenkin lähes mahdotonta, olinhan vasta kahdeksan, eikä äitini pystynyt tukemaan minua sillä hän oli itse aivan…

Kirjottelen tänne nyt ekaa kertaa.. en ole ihan varma edes teenkö sen oikein mutta kokeillaan. 😑❓ Lueskelin paljon muiden viestejä ja kaikilla tuntui olevan tosi isoja ja vakavia ongelmia. Sen takia tuntuu jotenkin tekopyhältä ja tyhmältä kirjottaa tänne. Niin no, minun ongelma on se mikä otsikossakin lukee. Olisi jotenkin mukava…

Ärsyttää, hatuttaa, ketuttaa, masentaa, kiukuttaa, itkettää, suoraan sanottuna vituttaa! Paloi käpy aivan totaalisesti, eikä ole ketään, kenelle avautua! Siis kuka ikinä lukeekaan, koittakaa kestää! Vanhat muistot ja tapahtumat ja ihastukset ja rakkaudet ja surut ja murheet, ihan kaikki, puskee pintaan. Enkä näytä pystyvän hallitsemaan ajatuksiani millään tavalla. Mieli tekis hyppiä…

joka aamu ylös kuudelta, miettien miksi raahautua kouluun, ei siellä kukaan mua odota, ei kukaan välitä. Miksi opiskella olen niin tyhmä ettei siitä mitään hyötyä ole. Joka koulumatka toivon että jään auton alle. Pääsisi pois tästä kaikesta, pääsisi sairaalaan lepäämään ja ehkä joku huomaisi katsos Lizie on olemassa, katsos meillä…

Hmm,mites tänki nyt sitte alottas.. Noh alotetaan jollain taval…Nyt on kevät tullu ja kesä lähestyy kovaa vauhtii ja KOMEITA,SÖPÖJÄ miehii on liikentees paljon…Mua on ryvennu vituttaan se kun mulla on ollut tän viimisen 3w. aikan(ihan)liikaa mies juttui ja nyt yritän syksysen poikakamuni kans uudestaan..Ja se on kysynyt koska oisin valmis…

Vajaa puoli vuotta sitten jouduin raiskausyrityksen kohteeksi. Heti aluksi tein asiasta vitsin, koska sen tehnyt henkilö oli kaikkien kaveri. Sanoin vain, että hän oli liian kännissä. Sitten ne alkoivat. Näin painajaisia tapahtuneesta joka yö. Minun oli jätettävä silloinen poikaystäväni, koska en pystynyt antamaan hänen koskettaa minuun. Kerroin hänelle myöhemmin mitä…

Vai oonko? Ehkä ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana tuntuu että voin hyvin. Siis enhän mä vieläkään terve oo, mutta sinne päin. Vielä tulee huonoja päiviä, mutta ne kuuluu paranemiseen ja elämään. Elämä on jo monta vuotta tuntunu ylivoimaiselta, liian raskaalta ja vaikeelta mulle. Arkiset asiat on tuntuneet kaatuvan niskaan, tuntunut…