Mistähän sitä aloittaisi, kun kerran ensimmäistä kertaa foorumille avaudun itsemurha ajatuksista ja masennuksesta. Nooh, alkuun voin sanoa että kavereita ja ystäviä on tällä hetkellä 0 kappaletta. ”Tunnen” vain ihmisiä, mutta he eivät varmaan pidä minua kovin ystävänä/kaverina kun en jaksa pitää yhteyttä keneenkään (josta tämä yksinäisyys sitten varmaan johtuukin, mutta…

En oikein tiedä, mitä yritän saavuttaa tänne kirjoittamisella. Olen käyttänyt kaikki keinot saadakseni oloni paranemaan, myös tänne kirjoittamisen, mutta mikään ei tunnu tehoavan. Ehkä olen vain epätoivoinen, en tiedä. Pointti on se, että kaikki on hyvin. Tai no, tietysti joitain juttuja on joiden haluaisin olevan paremmin, mutta näin kokonaisuudessaan elämäni…

Moi kaikki! Mulla on ongelma joka ei varsinaisesti koske mua, vaan mun hyvää ystävää. Ja tartten apua. Okei eli homma on tää, että mulla on tosi läheinen ystävä jota haluaisin kovasti auttaa. Sen mielenterveys on pahasti alkanut horjua, kun sen äiti kuoli (n.3 vuotta sitten). Alkuun se vaikutti siltä, että…

Moi, ongelmana on nyt se että mun mahalaukku (siis se sisäinen haiseva elin) on näköjään aika suuri koska oon ehtinyt aina ahmia pienestä asti. Tarina tässä: Olen syntynyt Espanjan Barcelonassa, ja pienenä söin ylihitaasti, joka oli ihan järkevä juttu, mutta sit ku opettajat ruokalassa näkivät sen jutun, niin ne syötti…

Heipä hei! Ajattelin nyt ottaa tämmöisenkin aiheen puheeksi… Onko täällä mahdollisesti muita viiltelijöitä kuin minä? o.O Olen yleisesti ottaen ollut itsetuhoinen tapaus melko nuoresta iästä lähtien. Joskus ala-asteikäisenä minulla oli tapana vittuunnuttuani käydä tulikuumassa suihkussa. Ihan oikeasti, niin kuumassa kuin hanasta lähti. Sitten pureskelin kynsinauhojani ja huultani verille asti hermostuessani.…

Eli olen yksin. ei kavereita, ei ystäviä. hyvänpäivän tuttuja on. itsetunto alkaa olla sellaisesssa kunnossa että uskon vilpittömästi ettei kukaan edes halua olla kaverini. enhän itsekään pidä itsestäni poikaystävä on, jolla on valtavasti kavereita, joiden kanssa hänen on tietty vietettävä aikaa. itse en vaan kestä niitä aikoija kun poikaystävä on…

Olen käynyt muistaakseni koko elämäni tällasta taistelua ihan kaikesta. Olen 20-vuotias tyttö ja mulla on diagnosoitu määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö sekä paniikkikohtauksia. Musta tuntuu että mun elämä on ollut AINA jotenkin ahdistavaa ja pelottavaa. Jo pienenä mä itkin melkein joka ilta ihan kaiken maailman pelkojani ja joskus taaperona lakkasin hengittämästä jos joku…

(huom. en jaksa käyttää kirjakieltä) Niin mä oon kärsiny masennuksesta sanoisinko noin pari vuotta, en oo ollu minkään laisissa hoito jutuissa tai vastaavaa. Kaverit on kyllä yrittänyt mua sinne tunkea mutta ne kaverit ketkä sitä yrittivät ovat vaihtaneet kouluakin jo. Mä en tunne itteäni täysin normaaliksi sillä mun mielessä on…

mä olen ollut kolmesti psykologin luona (ylä asteen koulu psykologi). lukiessani näitä toisten juttuja huomasin että heille on masennuksen takia melkeimpä heti määrätty lääkkeitä sun muuta? mulle on aina sanottu että olen ”syvästi” masentunut tai vakavasti masentunut… en ole ikinä saanut mitään lääkitystäenkä edes apua masennuksen hoitoon! mutta se ei…

Hei löysin tämän paikan internetistä. Oli helpottavaa lukea muitten ihmisten elämistä ja huomata, että monilla muillakin on vaikeaa elämässä, en siis ole yksin vaikka sitä koko ajan pelkäänkin. Ennen kaikkea haluaisin kovasti jutella ihmisten kanssa jotka ovat kokeneet kovia ja selvinneet siintä. Kerron nyt koko elämänitarinan toivottavasti joku jaksaisi sen…