Suvaitsevaisesti elämänkokemuksen hyväksyen, katsoen luottavaisesti tulevaisuuteen.

Viime aikoina on ollut joitain asioita jotka ovat olleet työläitä ajatumaailmalleni, kuten fyseologiset syyt, joiden koen muuttavan ulkonäköäni liikaa, ja käytöstapojani.

Eilen laitoin hiukseni kiinni soljella päälaelleni, illalla otin soljen pois, ja voi sitä elämää. Kumpa ei tarvitsisi kokea sellaista enää.

Kissani on kotikissa, sillä on tapana tulla illalla nuolemaan minun hiuksiani, kuin olen levoton, silloin se ei nuku ennenkuin olen nukahtanut.

Ja kissani nuolee myös jalkojani, kuin minulla ei ole sukkia, tai kenkiä, ja pyörii jaloissani kuin yritän kävellä. Se on hyvin hellyydenkipeä.

Minun on vaikeata nukahtaa kuin ajatukseni kokoajan laukkaavat eteenpäin, enkä saa niitä pysähtymään kuin villi hevoset vaaran uhatessa.

Näin kummallista unta kuninkaallisista, jotka eivät halunneet mennä naimisiin, ja perimysjärjestyksestä joka velvoitti avioitumaan määrätyn ikäisenä.

Unessa olin kuninkaallisten hyvä ystävä, ja he keskustelivat kanssani siitä kuinka onnekas olin kuin minun ei olettettu menevän naimisiin, ja elävän elämäni onnellisesti loppuun asti, saman kumppanin kanssa.

Uni loppui siihen etteivät kaikki kuninkaalliset mene naimisiin. Se tuntui tosi omituiselta, olisin varmaan itsekin mennyt naimisiin jos minua olisi valtio siihen kannustanut.

Meillä on taloyhtiön talkoot tänään. Nyt ei ole ostettu alkoholia, vain ruokaa ja limua. Toivotaan myös lapsien saavan osallistua syömiseen ja yhdessä oloon.

Sairauslomaa 4.11-10.11.2019

Näin naapurissa asuneen miehen yrittävän aukaista verkkokellaria vasaralla. En puuttunut asiaan. Tänään tuli isännöitsijältä postia asiasta. Kirjoitin isännöisijälle asiasta sähköpostiin. 😃

Menneitä murehdin. 😀

Ajattelen hyvin vähän asioita, välillä ei tule mieleeni mitään pitkiin aikoihin, en tiedä onko se ihan normaalia.

En tunne olevani ihan kunnossa, mennäkseni kouluun, olo on alakuloinen, ja lievästi vainoharhainen kyetäkseni kestämään koulupäiväni. Olen ollut tälläisenä koulussa. 😀

Taas viikko sairauslomaa.

Olen yrittänyt olla ajattelematta turhia, mutta turhaan, eikä enää löydy Raamatustakaan turhuuksia ja epäuskoisuutta, niinkuin ennenvanhaa ennen kirkon uudistusta löytyi vielä.

Tänään viikonloppua kohti, hyvin se menee, ja ensi viikolla kouluun. Olen nyt ollut 2 viikkoa poissa koulusta, sairauslomalla. Psyyke on vähän helpottanut. Enää ei ihmisten varjot häiritse minua, vaikka ihmisillä olisi asiaa toisillensa, ei minulle.

Olin taas ulkona ystäviäni tapaamassa. Tulin kotiin juuri, ja söin mikrossa lämmittämääni lasagea. Täällä on niin hiljaista ja rauhallista näin lauantai-iltana. Pidän tästä paikasta asua. Olen ajatellut muuttaa, mutta tähän mennessä olen lopulta aina muuttanut mieleni, minun on niin hyvä olla täällä. 😀

Miten muistan järjestää asiani aamulla klo. 9.00-10.00 edunvalvontani kanssa. Siellä on uudet ihmiset töissä.