En ole juonut rommia vuosiin, ehkä ostan pikkupullon mahdollista flunssaa vastaan.

Luin teidän kirjoituksia ja ajatuksiine on helppo samaistua. Minä toivoisin aitoja kohtaamisia ihmisten kanssa niin että tuntisin itseni tasavertaiseksi/saman arvoiseksi ihmiseksi.
Viime aikoina olen tuntenut ulkopuolisuutta omaan kehooni, siis olen kehon sisällä josta näen, kuulen. Sitten taas kun muut aistit kuten maku tai tunto aktivoituu olen enemmän läsnä tässä kehossa.
Olen mies ja tyytyväin sukupuoleeni silti tuntuu välillä kuin eläisin kehosta irrallaan. En tarkoita mitään kehosta irtautumis juttuja vaan sellaista kuin asustaisi kehossa joka ei saumattomasti istu mielen kanssa.
Kuin asuisi ulkopuolisena kehossa, joka syö, nukkuu, kävelee, peseytyy, jne. Outo juttu.

Eilen illalla jaksoin lähteä ulos tapaamaan ystäviäni, jotenkin se että liikuin liikenteessä yksin rullaattorini kanssa herätti huomiota.

Tänään istuskelen yksin kotonani, enää ei ole seuraa edes muutamaksi tunniksi.

Tunnen olevan hyljätty, surkea, yksinäinen, ja hermostunut. Minulla on yksityisessä yksinäisyydessäni ahdistunut olo, aivankuin olisin joutunut seksuaalisen ahdistelun kanssa tekemisiin. En tiedä ystävänieni motivaatioita, mutta tuntuu kuin olisin taas ystävieni lähemmän tarkastelun uhri. Eilen tullessani kotiin koin sen kouriintuntuvasti, aivankuin ystäväni välittäisivät minusta, koska en vaivaa heitä kotiin kuljetuksilla. He saattavat olla huolissaan siitä kuinka pärjään raittiina. Oli kivaa nähdä muutamia tyyppejä pitkästä aikaa. En tiedä kuinka suhtautua ystävieni huolen aiheisiin jotka koskevat minua.

Minä vihaan kehoani, mutta olen jotenkin onnellinen että se rapistuu, toisaalta en. Kun se on epänormaali niin sairauksien ja huono kunnon.vaikutus ikäänkuin minimoi epänormaaliuden. Toisaalta olen turhautunut ja surullinen että voin huonosti ja ruumiini on sairas. Sääli, sinulle voimia toivotan. Yksinäisyys on julmaa. Ymmärsin niin että ystäväsi eivät ymmärrä eivätkä kuuntele sinua aidosti?

En tuo itseäni esille riittävästi, usein vaikenen, koska se on helpompaa. Ystäväni eivät ole ajatuksienlukijoita, joten he ymmärtävät ettei ole mitään hätää, jos en sano mitään. Kaikki mitä sanon saa huomion kääntymään minun puoleeni. Oli puhetta Jumalasta, joka ei ilmestynyt minulle toivomallani tavalla, jota minun oli vaikeata sietää. En tiedosta miksi minun on vaikeata sietää sen kaltaista Jumalaa, joka kokoaa itse itseään niin että näen ilmapiiristä sen ja kuulen harhojani. Se on kuin juo pullo viinaa, niin tiedostat ongelman. Sitä en haluaisi tehdä.

Miten ja millaisen Jumalan haluat?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että kestän kaikki tunteet, joita tunnen, vaikka olisi kyse siitä näenkö ja kuulenko aistiharhoja, ja onko minulla harhaluuloja sen suhteen mitä nämä aistiharhat tarkoittavat, ja mikä on kaiken tarkoitusperä, ja onko se ongelma kaikkinaisvaltaisesti alkoholin kanssa. 😂  vai vaan psyykkeen kanssa.

Henkilökohtaisesti minulla on ongelmia molempien kanssa, ja pelkään sen tarkoittavan että minun tulee tulevaisuudessani kiinnittää enemässä määrin huomioni näihin seikkoihin.  😂  Enkä voisi edes mitenkään laistaa vastuutani näiden asioiden suhteen.

Minulla on lääkitys, joka ei puolla alkoholin käyttöä.

Eieiei kirjoitti:
Miten ja millaisen Jumalan haluat?

Haluan että Jumalani on kaikkialla, ja vapaana kahleista, ja kaavoista. Olen niin monta kertaa kokenut sen että kaikkinaisvaltaisesti olen pettynyt, kun minun on vaikeata hyväksyä Jumalaani kun en siedä skitsofreniaani, joka on kuin ryyppyreissu. 😂

Minulla oli tapana juopotella lääkityksestäni huolimatta, ja sekoilla.  😂

Niitä vuosia en voinut kuin katua selvinpäin, ja olin aika hullu selvinpäin ollessani. Sitä parantelin sitten juopotessessani uudestaan, eikä siitä sekoilusta meinannut tulla loppua.  😂

Jumalani otti siitä itseensä, ja piti minulle puhutteluita ukkosenilmalla.  😂

Eieiei kirjoitti:
Miten ja millaisen Jumalan haluat?

Oikeastaan haluaisin että Jumalani olisi rakastavaa valoa, joka toisi elämääni rakastavaa iloa, mutta löytääkseeni sellaista isästäni, ja äidistäni, minun täytyy ajatella uudella tavalla heitä ( kuin parhaita hetkiä muistelisin ) ja unohtaa kaikki katkerat syytökset sekä kaunan kannot.

Eikö Jumala helpota oloasi vai estääkö skitsofrenia sinua kommunikoimasta Jumalalle?

Kun hyvä olo alkaa todellisuudessani olla minulle, nautin olostani. Nyt minulla on vain selkäsauna, joka sattuu takapuoleeni, kuin olisin saanut selkäsaunan. Ystäväni soitti yöllä kännissä, oli ottanut lopputilin työstään, joka teetti liikaa ylitöitä. Hän olikin usein työssä, ei mitään kunnollisia vapaita.

Kuuntelen taas radiosta suomi rap kanavaa, josta tulee rap musiikkia. Ystäväni oli taas sitä mieltä eilen kännissä että halusi muuttaa maalle asumaan. Saa nähdä onko hän tänään selvinpäin vaiko kännissä.

Eieiei kirjoitti:
Eikö Jumala helpota oloasi vai estääkö skitsofrenia sinua kommunikoimasta Jumalalle?

Välillä on vaikeampaa luottaa Jumalaan, ja siihen että Jumalani on paikalla. Ja skitsofrenia estää minua luottamasta siihen että Jumalani on paikallaan, eikä joku piruilu ole vienyt hänestä voittoa. Monenlaisia ongelmia ilmenee, muutakin kuin ystävilläni. 😂  Kuitenkin olen sitä mieltä että ystäväni ei ole ottanut huomioon kaikkia ongelmia joita hänellä nyt täytyy olla, kun hän on ottanut ja tehnyt päätöksiänsä, vaikka monella menee paljon huonomminkin, kun on tehnyt vastaavia päätöksiä elämässään, joista minulla ei ole kokemusta.  😂

Ihan tavallinen lauantai aamu,

nousin ylös,

ja otin aamupalaa,

laitoin radion auki.

Mietin millainen päivä tästä on tulossa.

Tuleeko hyvä vaiko huono päivä.

Ja miksi tulee sellainen päivä.

Seuraavaksi pyykinpesua. Ja sitä piisaa vielä myöhemmäksikin ajankohdaksi. Tarkoitan että pyykkiä on paljon, ainakin 3 koneellista.

Yksi koneellinen pyykkiä jäi huomiseksi. Talon pesulavuorot täyttyivät. Liinavaatteet sain pestyä. Ja peiton ja tyynyn, joiden kuivatus on epäselvä.