Tunteet ovat ajatuksien mitta, ajatukset ovat elämäntilanteiden avaajat. Muistot ja nykyhetki ovat ennen tulevaisuutta. Muistoille ei pidä antaa liikaa painoa, ettei vajoa alas mielikuvitusmaailmaan. Valoa pimeään aina kaivataan, paitsi yöllä nukkuessa. Nämä ovat myöhemmin vaikeita aikoja, joiden aikana olen kirjoittanut tänne. En nyt enää näe kunnollisesti tilannettani. Mihin se johtaa?
Minun pitäisi kyetä muuttumaan henkisesti toisenlaiseksi ajatuksiltani ja teoiltani. Saada itseni kokonaisvaltaisesti kadottamaan mennyt itseni, ja löytämään uudistunut minäni. Kuinka se olisi mahdollista?
Luopua epäitsekkäästi elämän nurjista puolista. Tuskallisesta epätoivosta, itseinhosta, itsekeskeisestä omaneduntavoittelusta, itsesäälistä, vihasta ja raivosta, tempperamantista, ja epäilyttävistä käyttäytymismalleista.
Saada aikaan rakkauden ja onnellisuuden ilmapiiri, joka kestää sään ja ilmapiirin vaihdokset, vuodenaikojen vaihtelun, ajatusmaailman muutokset, ja vuosien vierimiset. Kuinka se olisi mahdollista?
Kuinka kestäisin kaikkenlaisen hyvän olon olemassa olon? Päivien tasaisen ajan kulun? Valittamatta, valmiin ajatusmaailman? Hyvän johdatuksen?
Kaikenlaiset pelot säätelevät elämää; Kaikenlaiset ryöstetyksi tulemisen pelot, kaikenkatoavaisuuden pelot, vaarat ja vaaralliset henkilöt, ja ymmärtämättömyyden pelot.
Näistä peloista pääseminen on vaikeaa, koska ne tulevat unissa esille. Unet saattavat johdattaa todellisuutta, ja olla todellisuuden esiaste. En haluaisi ajatella etten voinut nukkua, koska näin unia joidenkuiden muiden rikoksista, ettei omatuntoani soimaisi.
Kaikenlaiset huijatuksi ja petetyksi tulemisen unet on vaikeata katsoa hereillä ollessa. 😁🖐
Ymmärtämättömyydessäni kykenemätön neutraaliin suhtautumistapaan omaisiani kohtaan. Kohtaloni on tulla nöyryytyteksi, jotta voisin olla nöyrä omaisiani kohtaan, joidenkuiden muiden toimesta. Näin koeteltuna ymmärrän paremmin edesmenneitä vanhempiani.
Ymmärtämättömyydessäni kykenemättömänä netraaliin suhtautumiseen omaisiani kohtaan, kohtalonani on olla ymmärtämättä elossa olevia omaisiani yhtä suuressa määrin kuin jo edesmenneitä omaisiani. Nämä kaksi tahoa, elämä ja kuolema, kilpailevat suosiostani. Minun pitäisi valita elämä, mutta ...
Seesteinen hiljaisuus ja rauhallisuus, ajatusmaailman ihmeellinen löytö.
Muistan vanhempani mielenterveyden mysteerisen menetyksen kuin saavutin tuon rauhan ja hiljaisuuden lähteen, ja kuinka minua vierotettiin hänen siitä sekoilemalla kaikki aistimukseni pois minusta, kunnes olin vain vihainen hänelle.
Nykyään pyrin tuohon olotilaan aina kuin se on mahdollista, jota se ei ole silloin kuin ajatukseni pyrkivät vanhempieni luo, koska silloin alkaa hengellinen huuto ja ohjaileminen, vielä nykyäänkin. Jumalani miksi järjestät tälläisen show´n minun hengelliselle minälleni.
<KISSI>
On kissani, joka käy välistä hermoilleni, ja uhkaan suuttua sille, koska se on kissa, ja itsepäinen kuin mikä lienee! Kun se haluaa huomiota, se änkee syliin, vaikka olisi tekemässä mitä lienee! Kun sillä on nälkä, se uhkaa syödä kokonaisena minut! Kun se on käynyt vessassa, se leikkii jälkikäteen! Kun se haluaa parvekkeelle, se raapii ovea, kunnes väsyy!
Oikeastaan olen aika kateellinen joillekuille muille kaikenlaisesta hyvästä, mielentyyneydestä, ja aineellisesta hyvästä, omaisuudesta.
Oikeastaan olen aika katkera joillekuille muille kaikenlaisesta rasituksesta, henkilökohtaisesta ja yleisluontoisesta.
Näiden seikkojen valossa olen epätäydellinen yksilö, ja minun pitäisi korjata käsityksiäni tästä kaikesta, ja nöyrästi rukoilla näiden seikkojen katoamista ajatusmaailmastani, mutta olen epätäydellinen yksilö, eikä nöyryys ja rukoileminen aina onnistu minulta, kuitenkin minä toivoisin Jumalani ymmärtävän nämä heikkouteni luonteeni virheellisyyksiksi, joista toivoisin saavani mielentyyneyttä ja mielenmalttia ammennettua, joka ei minulta tänään onnistunut. Eikä taida onnistua tulevaisuudessanikaan henkilökohtaisella ja yleisluontoisella tavalla.
Kuin lakkasin elämästä ongelmassa, ja aloin elämään ratkaisussa, ongelmat lensivät tiehensä. Ja hyväksyminen on kaikkien ongelmieni ydin, kun olen häiriintyneessä mielentilassa, se johtuu siitä, etten hyväksy jotain henkilöä, paikkaa, asiaa, tai tilannetta, jotakin elämän tosi asiaa. Enkä saa tyyneyttä ennenkuin hyväksyn tuon henkilön. paikan, asian tai tilanteen täsmälleen sellaisena kuin se sillä hetkellä tuleekin olla. Ei mitään tässä Jumalan maailmassa tapahdu erehdyksessä.
Kaikille virheellysyyksille ja valheellisuuksille on selityksensä. Usein ne johtuvat omaneduntavoittelusta. Kaikenkaikkiansa joidenkuiden muiden henkilöiden ollessa kysymyksessä ei voinut olettaa kaikkien virheellisyyksien ja valheellisuuksien poistuvan kokonaan, vaan joillekuille muille on tyypillistä elää oman-itsensä-näköistä-elämää.
En ole elämäni aikana kokenut paljoakaan omasta mielestäni, vaikka minulle on kertynyt kaikenlaista elämän kokemusta. En ole päässyt kovin helpolla. On ollut raha huolia. Huolia terveydentilasta. Huolia asumisesta osoitteessa. Huolia siitä mistä saan ruokaa, ja vaatetta. Elämäni ei ole ollut helppoa, silti olen jaksanut eteenpäin elämääni.
Epätietoisuus jonkun muun tarkoituksesta painaa mieltäni kunnes selvitän mistä siinä on kyse. Saatan aavistaa oikein hänen tarkoituksensa, mutta varmuus tulee keskustelun kautta.
Keskustelu auttaa epäselvien asioiden saamiseksi selviksi asioiksi. Nyt käsitän etten ole tärkeä tässä elämisenvaiheessa, ja saan sen tyyppistä kohtelua, jota olen teoillani lietsonut.
Hengellisesti olen ehkä saanut vastauksen muiden henkilöiden kautta. En tule pääsemään kovin helpolla. Minun pitäisi suunnitella ja toteuttaa suunnitelmia, mutta jotenkin en jaksa uskoa siihen että toteuttaisin niitä.
Onnekseni minulla on ymmärtäviä ystäviä, joihin voin turvallisesti turvata.
Elämäni pienet harmit tuntuvat mitätömiltä tässä suuressa Jumalallisessa yhteydessä, joka on ystävieni kanssa tekemisissä olemista. Tässä säteilee Jumalallista johdatusta ystävyyden lisäksi. Olemme uskovaista sorttia, ja meille ystävät merkitsevät sitä ettei tarvitse olla yksin.
Kävin saunassa. Peruutin saunavuoroni Joulukuun alusta. Olen pyykillä. Siinä menee vielä tunnin verran aikaa. Odottelen ystäväni soittoa. Kuinka selviydyn laskuistani, en uskalla edes ajatella tilannettani kunnolla.
En ole valmis sanomaan mielipidettäni joidenkuiden muiden edesottamuksista. Minusta tuntuu kuin joidenkuiden muiden motivaatiot toimia omalla ehdottomalla tavallaan olisivat vain ymmärtämistä vailla, eikä minusta ole ymmärtämään kaikkea, ja heidän motiivejansa.
Sen tasoiseen itsestäänselvyyksien tiedostamiseen ajatusmaailmani ei ole kyennyt. Epäilen voinko kyetä sen tasoiseen itsestäänselvyyksien tiedostamiseen lähi-tulevaisuudessani. Sen on puutetta inhimillisyydessäni ja empatiassani. En kuitenkaan ole muuttunut ajatusmaailmaltani.