SCIM: No mä yritin sanoa, etten haluis vielä. Ja sit ne vaan yrittää selittää, että kun ei tarvii mennä mihinkään vielä, mut että voi silti kattoa erilaisia vaihtoehtoja. Mutkun sekin ahdistaa. Ja sit se lause mitä eniten maailmassa inhoan ja etenkin ammattilaisten suusta, niin tuli nyt taas jotain "ahdistus kuuluu jossain määrin elämään ja sun pitäis alkaa ns. siedättämään itseäsi siihen" !!!!
(siis joskus kun olin osastolla, monien hoitajien vakiolause tuntu olevan "kaikkia ahdistaa joskus" ja osaatte varmaan kuvitella, miten raivostuttava toi lause on. Kun se EI OLE SAMA ASIA. Vähän niinkuin jotkutkin sanoo "kyllä muakin masentaa kun..." eikä siis tarkoita sillä oikeaa masennusta, vaan sitä yleiskielessä käytettävää "masentaa" -sanaa.)
Mutta kun ei siinä ole vaan mitään järkeä, että pitää alkaa jotenkin siedättää itseä siihen. Tai no kyllä jossain vaiheessa terapeuttikin puhu sitä, että siellä syvällä pitää ensin käydä ennenkun voi parantua. Mut ei se nyt ihan tota varmaan tarkottanu ja oli itekin raivoissaan noista kun kerroin, mitä ne muut oli sanonu. Vaikka sekin on kuinka kirjottanu lausuntoja siitä. Just esim. lääkärille siitä, että pitäis olla pidempiä sairaslomia, kun joudun "koko ajan" stressaamaan, millon tulee päätös jne. kun kelan käsittelyaika on 8 viikkoa, mutta eihän lääkäri kirjota mitään sairaslomaa 8 viikkoa ennen edellisen loppumista. Ja muutenkin se terapeutti on muille yrittäny painottaa sitä, että tarviis nyt vaan aikaa, mut ei ne näköjään usko sitä. Samoin kun se, ettei työelämästä pitäis suunnilleen edes puhua mitään vielä. Se terapeutti on pitkään yrittäny, että mä unohtaisin ne ajatukset, millon pitää mennä töihin ja millon pitää olla terve (siis omat ennakko-oletukset) ja yrittää ettei puhuis tavallaan töistä mitään. Mikä siinä onkin, että julkisen puolen ammattilaiset ei "koskaan" voi uskoa yksityisiä, siis näissä tapauksissa lähinnä psykoterapeuttia.
Ja joo on joo Suomella velkaa niin ja niin paljon ja varmaan niitä esim. sosiaalityöntekijöitäkin yritetään painostaa siihen, että pitäis saada jotain nopeemmin aikaan, mutta kun se ei vaan toimi niin. Jos puhutaan Suomen julkisista varoista, niin miettis sitte vaikka sitä, mistä tääkin mun kaikki on pääasiasssa alkusin (koulukiusaaminen, 90-luvun lama, opettajilla ei ole ollu aikaa tai tahtoa tehdä mitään). Tutkimuksia on vaikka kuinka paljon, miten 90-luvun lama on vaikuttanu sen ajan lapsiin ja että niitä säästöjä maksetaan nyt isojen korkojen kera takaisin. Ja sit sitä samaa ollaan tekemässä nyt!! Eikö vanhoista jutuista, jotka parastaikaa näkyy isoina menoina, voi oppia mitään :/ Suomi tekee vaan itelleen lisää velkaa, jos noi lapsiin kohdistuvat leikkaukset menee läpi.
Ja sit tällä hetkellä eniten on alkanu pelottaa se, että mun psykoterapia ns. valuu hukkaan, kun joutuu miettimään ihan muita asioita kun mitä varten se on.