On vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka rakastavat vain itseään ja niitä jotka eivät rakasta edes itseään. Kaikki ihmiset ovat epäluotettavia, epäkohteliaita ja epäluuloisia.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: pieni lisäys selkeyden lisäämiseksi

Eieiei, hyvin sanottu. Suurin osa ihmisistä minustakin kuuluu kahteen mainitsemaasi ryhmään.

Olen pahoillani kissastasi.

Eieiei kirjoitti:
On vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka rakastavat vain itseään ja niitä jotka eivät rakasta edes itseään. Kaikki ihmiset ovat epäluotettavia, epäkohteliaita ja epäluuloisia.
<ul id="bbp-topic-revision-log-382450" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-382450-item-382452" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 13 tuntia, 7 minuuttia sitten. Syy: lisäys
<li id="bbp-topic-revision-log-382450-item-382453" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 13 tuntia, 5 minuuttia sitten. Syy: pieni lisäys selkeyden lisäämiseksi

Onko viestissäsi hieman kärjistetty mielipide vai ajatteletko todella niin? Kuulostat tosi pettyneeltä ihmisiin. Sen takana on varmaan ihan oikeita kokemuksia joissa sinua on kohdeltu huonosti, mutta niiden yleistäminen kaikkiin ihmisiin on vaarallista. Tuollaisista uskomuksista tulee helposti itseään toteuttavia ennustuksia - jos lähestyessäsi ihmisiä sinulla on koko ajan mielessä oletus, että he ovat epäluotettavia, se heijastuu todennäköisesti myös käytöksessäsi tavalla joka saa nuo ihmiset epäluuloisiksi tai ainakin vähän varovaisiksi sinua kohtaan. Ja siitä saat lisää vahvistusta uskomuksellesi, mikä saa sinut seuraavalla kerralla entistä epäluuloisemmaksi... ja noidankehä on valmis.

En väitä, että toisten rakastaminen olisi helppoa tai onnistuisi jokaiselta, mutta se että rakastaisi toisia kuten itseään (kyse on tasapainosta - esim. tasapainoisen parisuhteen muodostaminen on tosi vaikeaa jos ei yhtään rakasta itseään) on ideaali jota kohden pyrkiminen voi luoda vakautta ja hyvinvointia. Ainakin minulla on tällainen kokemus.

Niin, noidankehä. Ja minä siinä noitana,  tai kaikki epäluuloiset itserakkaat ihmiset noitia. Pitäisi olla heidän kaltainen, vahva narsistinen tahtoihminen, jatkuva pleksi päällä, roolisuoritusta elämä. Olen masentunut ja tämä maailma ei kaipaa masentuneita,  vaan heidät suljetaan ulkopuolelle noidankehään. Kuollessaan ihminen pääsee kärsimyksestään,  oli se sitten miellyttävän mukavuuden kalastelua tai autenttisen todellisuuden kestämistä. Minä en elä. Odottelen vain nukahtamista, niin jokapäiväistä kuin sitä lopullista nukahtamista. Jos sitten rajan takaa tai satunnaisissa unissa tulee vastaan tosi ystäviä niin se olkoon totta. En kykene pääsemään yli kaikista kolhuista ja hylkäämisistä, vaan litistyn niiden alle. Julma on tämä maailma, rakkautta ei ole. Armoa ei anneta, eikä pyydetä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 8 kuukautta sitten. Syy: Lisäyksiä, pohdintaa

Hei Eieiei. Sinun maailmasi on kova ja kylmä, aivankuin talvi. Ilman rakkautta elää monenlaisia henkilöitä, mutta harva valittaa kohtaloaan, siinä suhteessa olet erikoistapaus, että sinulla on mahdollisuus valittaa asian tilaa. Ehkä teet sen tahallaan, ja saat siitä hyvästä paljon paremman lähdön seuraaviin päiviin.

Ei minullakaan ole ketään joka antaisi minulle rakkauttansa, mutta en käy työssä.

Hei Pikemiten. Kyllähän täällä kaikki valittavat kohtaloaan. Tuska ja paha olo toteutuu valituksena ja voivotteluna. Toiset kertovat sen kyynisemmin kuin toiset, mutta ei kukaan liioittele vaikeuksiaan.  Jokainen haluaa paremman huomisen. Ehkä minimaalisin aste siinä on se että eilisen murheet ovat mennyttä eivätkä ole tässä ja nyt. Jokaiselle päivälle on omat murheensa. Ja ilonsa. Oli työelämässä tai ei. Ehkä kaikkien näiden surujen ja murheiden ja kolhujen ja ongelmien takana on ihmisen perinnäinen pelko joutua yksin. Laumaeläin... halu saada hyväksyntää, turvaa.

Eieiei ymmärrän sen pointin mikä sinulla joissain kirjoituksissasi on, että maailmassa todellakin on pahoja, psykopaattisia ja narsistisia ihmisiä. Ja heitä on todella paljon. Mutta ei kaikki kuitenkaan ole. Mutta se on ikävää kun niihin pahoihin törmää. Olen itsekin tuntenut monta sellaista tyyppiä. He pitävät itseään maailman täydellisimpänä olentona ja pilkkaavat kaikkia muita. Heidän sanoissaan on aina ns. teräviä piikkejä. He sivulauseessa pilkkaavat toista ihmistä ja pitävät häntä pelkkänä nollana. Saavat vielä kiksejä siitä. He yrittävät polkea toisen ihmisen maan rakoon tai jopa maan ytimeen. He ovat sillä tavalla viekkaita, että suoraan eivät sano päin näköä toiselle että olet luuseri, vaan he käärmeen lailla kiemurtelevin sanoin ilmaisevat sen. Sen takia on välillä hyvä olla yksin, ettei nuo käärmeet pääse ihon alle...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 8 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Minä taas ymmärrän luonnonlait ja sen että käärmeet kulkevat paikasta toiseen fiiliksiensä perässä. Ja että aina toivon etten luonnossa törmäisi käärmeisiin.

Kiitokset kommenteistanne. Ammatissani on paljon käärmeitä. Tuntuu kuin kohteliaisuus olisi usein feikkiä, kehuminen, myötätunto, rakkauskin. En vaan luota enää ihmisiin. Ja kun en luota ihmisiin niin en luota itseenikään. Ja en ole enää kiinnostunut mistään, vain musiikki, pianon soittaminen, vielä ajoittain antaa lohtua, pienen pakotien piilopaikkaan. Odottelen kuolemaani. Ehkä toivon että siellä on joku, joka välittää. Joka rakastaa.

Eieiei. Kuulostat surulliselta. Jotenkin poissa olevalta. Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä?

Ei ole ystäviä.

Kai se on merkki jostain jaksamisesta että jaksan kirjoittaa tänne tai lukea Tukinetin keskusteluja. Varmasti minulla ei ole asiat niin huonosti kuin monilla ihmisillä ja minun pitäisi olla tyytyväinen. Mutta ei se ole niin. Tuossa hetki sitten bussissa mietin voisko yrittää ajatella niin että on hyvä olla yksin niin ei kohtaa ihmisten julmuutta, petollisuutta.

yksinäisyys tappaa

Et ole yksin, vaikka kuinka mieltäisit olotilasi yksinäiseksi.

Minä olen yksinäinen. Minä miellän niin koska se on totta. Myöskin kun luen Wikipedia artikkelia Yksinäisyys, niin tunnistan sieltä useita asioita jotka ovat minussa ja minun elämässäni. Vastaavasti voin myös sanoa, että eräs luokkatoveri joka tunsi minut etäisesti, sanoi että ulkoisesti näytän siltä kuin kaikki olisi minulla kunnossa.