Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Käyttäjä Eieiei aloittanut aikaan 14.11.2021 klo 18:33 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 14.11.2021 klo 18:33

En tiedä miten aloittaa tämä monologiketju. Olkoon se henkilökohtainen masennuspäiväkirjani, jos vaikka joku kirjoittaisi ystävällisen neuvon tai lohdutuksen sanan. En tiedä, jaksanko kirjoittaa tätä ketjua mutta katsotaan. Elämässäni on niin paljon vastoinkäymisiä, etten jaksa kirjoittaa niistä. Sittenkään ne eivät ole mitään verrattuna niihin ihmiskohtaloihin, joita olen lukenut joistakin ketjuista ja mitä olen nähnyt elämäni varrella. Minä alan pikkuhiljaa luovuttamaan, en jaksa elää enkä ajatella. Dissosiaatio… kaikki limittyy ja katoaa. Enää edes ei tule niitä fiiliksiä joissa kaikki loksahti paikoilleen ja masennus syntyi äärimmäisestä tietoisuuden kokemisesta. Yksinäisyys, täysi yksinäisyys, hylätyksi tuleminen, sivullisuus, toiseus, merkityksettömyys. Edes lääkärit ei välitä. Näitä minun sanojani vastaavia viestejä lienee Tukinetin keskustelut täynnä. Minulla vaan ei ole voimia kirjoittaa, en jaksa sanoa… Jaksoin kirjoittaa edes näin paljon. 

Käyttäjä kirjoittanut 21.06.2022 klo 18:48

Hyvää juhannusta.

Käyttäjä kirjoittanut 21.06.2022 klo 19:58

Eieiei kirjoitti:
Hyviä kommentteja teiltä, kiitos. Minulle on kova paikka luopua pääopinnoista, koska se on ollut elämäni keskeisiä asioita neljännesvuosisadan ajan. Muut opinnot sensijaan pitäisi suorittaa siksi koska niillä saattaa olla käytännön hyötyä, vaikken elättele enää ajatusta alanvaihdosta. Seuraava alanvaihto on täältä pois sinne jonnekin. Sitä ennen haluaisin osata soittaa jotain, sekä kyetä lukemaan jotain. Minulla ei ole pyrkyä, ei nostetta, eikä sitkoa. Ehkä on kuitenkin niin, että olen vapaa ja onnellinen, jos pysyttelen sivussa, yksinäisenä, luotan korkeintaan eläimiin ja luonnon kiertokulkuun. Jaksan vain jaksamatta.

 

Hyvin sanoit, ei pyrkyä nostetta eikä sitkoa. Samoin  voisin sanoa itsekin. Minulle on riittäneet sosiaali/metalli/terveydenhoidon ammattiopinnot ja avoimessa yossa kasvatustieteitä. Asun kirjaston lähellä ja lainaushistoriaa on, mutta varsinaisesti lukijaksi en itseä nimittäis. Luen vaan kiinnostavat osiot. Kunnianhimon vuoksi en ole elämän aikana juossut, se (kunnia) kuuluu sille kelle se (viime kädessä) kuuluu milloinkin.

Menestys on rikkauden ja maineenkin tavoittelua. Olisinko enemmän (olemassa) jos ajelisin RollsRoycella ranteessa Rolex ja kaikki ulkonainen viimeisimmässä timmissä? Ehkä vähemmän? itseni tuntien.

Vapaus ja onnellisuus ovat tavoittelemisen arvoisia elämän sisältöjä. Jaettuina moninkertaistuisi niistä nouseva ilo? Hiukan erakkomaisena luonteena kykenisinkö jakamaan jos löytyisi yhteisö, johon liittyä, en tiedä.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 21.06.2022 klo 22:51

kiitos kaikille... olen tosi lopussa... uupunut... haluan kuolla... joudun lopettamaan rakkaan kissani... tämä kissa on ainoa joka rakastaa minua...

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 8 kuukautta sitten. Syy: lyhentää
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 8 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 24.06.2022 klo 18:46

niin julmaa

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 24.06.2022 klo 19:05

rakkaus pitää kyyneleet loitolla / mutta jonain päivänä / rakkautta ei ole / ja kyyneleet hukuttavat sinut / tukehdut suruusi / voit vain toivoa uskoa odottaa / runolle ei löydy loppusanoja

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 26.06.2022 klo 10:12

Eieiei, onko kissasi sairas, kun joudut sen lopettamaan? Surua sinulla nyt paljon.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 28.06.2022 klo 00:52

Viimeinen yö nyt. Ei voi nukkua, pitää vahtia ettei kisu satuta tai toisaalta nähdä jos se jo nukkuu pois. Paras kaveri lähtee pois kauas jonnekin, reissuun jonka määränpäästä ei kukaan elävä tiedä. Tai sitten ei ole mitään. On jännittynyt olo. Kuin taistelutoverit sodassa, pitää katsoa että toveri kuolee arvokkaasti, ja mahdollisimman mukavasti. Ei tässä ole eron surua, itketty jo on paljon, nyt on keskityttävä että kisu pääsee rajan yli. Huomenna klo 1130 kisulle joko alkaa uusi elämä tai ei mitään, tiedottomuutta. On jopa lohdullista että kuolema tulee, koska kuolemisessa, siinä luhistumisen ja kuihtumisen prosessissa ei ole mitään kaunista, se on kuin kauhuleffa. Mutta itse kuolema, se on helpotus vanhalle pikku tyttökisulle. Mieleni täyttää velvollisuudentuntoisuus, motivaatio : nyt tämä täytyy saattaa arvokkaasti loppuun, kamua ei jätetä yksin. Loppuun saakka, tukien, saattaen, rakastaen. Se on vähin mitä kisulle voi antaa, se on ainut mitä kisulle voi antaa.

Käyttäjä kirjoittanut 29.06.2022 klo 03:25

Otan osaa suruun Eieiei 😶kissasi saa hyvän lähdön... Lempeästi saattelet 😔🖤

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 29.06.2022 klo 07:11

On niin tyhjää. Ei ole mitään. Surua, surua vaan. Minun pitää huolehtia läheisistäni, että he kestävät surun, kun taasen minun ei tarvi enää kestää, kun olen jo luhistunut. Pikkuseni vein ja pidin sylissäni, silitin päätä, laitoin laatikkoon, kaivoin kuopan, laitoin pikkuseni sinne, täytin, laattakiven painoin hautakummulle, vehreitä lehtiä ja valkoisia pensaskukkia levittelin päälle. Olen yksin, kun paras ja rakas pienokaiseni kisuni on poissa.

Käyttäjä kirjoittanut 29.06.2022 klo 08:09

Olipa kauniisti ajateltu. otan osaa ystäväsi menetyksen johdosta.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 29.06.2022 klo 16:35

kiitos Pikemiten

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 01.07.2022 klo 16:07

Osanottoni pienen kisusi menetyksen johdosta, Eieiei.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 02.07.2022 klo 11:39

kiitos Purjevene

Käyttäjä kirjoittanut 04.07.2022 klo 08:50

Otan osaa.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 08.07.2022 klo 02:29

Kiitos. Se kisu oli ainoa joka rakasti minua ja minä sain rakastaa sitä pelkäämättä pettyväni. Nyt minulla ei ole enää mitään. Minun pitää löytää merkitys, suunta, sisältö, tahto, armo. Pessimismi ja kyynisyys pois mutta se on vielä mahdotonta. En usko ihmiseen, vain luonto on luotettava, täydellinen. Vain ihminen tekee syntiä, tappaa huvikseen. Tällä hetkellä merkitykseni ja suuntani on kuolema, kuihtua pois tästä pahasta maailmasta. Kukaan ei välittänyt minusta ja minun hyväntahtoisuudestani tai rakkaudestani, paitsi se kissa.