Moi kaikille! Olen kyllästynyt nyt siihen (vaikka toki olen joskus itsekin samaan syyllistynyt) että täällä niin usein jotkut ihmiset jopa kerskailevat sillä että aikovat hypätä talon katolta tai hukuttautua. Olen itse miettinyt nyt viime aikoina että jos aion tehdä itsemurhan niin sitten teen sen enkä venkslaa sitä täällä. Yritän täällä…

Hei pitkästä aikaa. Varoituksena kerron, että teksti on pitkä- Kiitos siis jos jaksat lukea sen. Moni teistä voi tietää jo osan näistä asioista, kun olen täällä niistä maininnut, mutta kirjoitan nyt kaiken tähän vielä. Olen siis pian 23 täyttävä nuorimies, olen seurustellut ( tai en voi sitä siksi kutsua), pian…

Olen kärsinyt pahasta ahdistuksesta kausittain jo pitkään. Viimeiset vuodet ovat olleet helpompia, mutta viime aikoina ahdistus on alkanut taas nostamaan päätään. On vaikea hengittää, maha on kipeä, ei pysty keskittymään mihinkään, itsetuhoisia ajatuksia jne. Mulla on paljon ongelmia, sekä fyysisiä että henkisiä. Minulla on näkyvä syntymässä saatu vamma toisessa kädessä,…

Hei, Täältä varmasti löytyy ihmisiä ketkä käy psykoterapiassa. Itse olen nyt etsimässä itselleni terapeuttia ja olisi tarkoitus mahdollisimman pian, kenties syksyllä aloittaa kuntoutuspsykoterapia. En todellakaan tiedä onko minulla voimavaroja tähän, mutta sitä minulle suositeltu joten ei kai tässä auta muuta kuin kokeilla. Mutta siis se mihin lähdin hakemaan teiltä apua/vinkkejä…

Kun kohta kymmenen vuotta taaplaan ihmisen kanssa, joka vain käy kotona nukkumassa ja elän tässä suhteessa vain koska en taloudellisesti voi häntä jättää. Minulla on velkaa ja vaikka asunnon möisin jäisin velkaa eri yrityksille. Yritän lasten takia jaksaa vielä pari vuotta rakkaudettomassa ja mitään sanomattomassa suhteessa. Olen yksin, yksinäinen ja…

Olen uusi tällä palstalla ja kun olen lueskellut näitä kirjoituksia täällä, olen huomannut että aika moni kärsii myös yksinäisyydestä. Ajattelin kertoa itsestäni ja mikäli joku muu haluaa myös kertoa itsestään niin ehkä myös sitä kautta voisi syntyä edes ns. ”virtuaalisia”ystävyyksiä. Olen siis 37 vuotias mies Etelä-Suomesta. Minulla on päällisin puolin…

Turvaton ja väkivaltainen lapsuus. Epävakaa ja ailahteleva nuoruus, järkyttävän pelottava sosiopaattinen narsisti isä, ja täysin selkärangaton juoppo äiti. Kukaan ei halannut, vahingosta sai selkään, äidin hakkaamista, lasten hakkaamista, alistamista, nöyryytystä… 10 vuotiaana Lastenkoti oli ensimmäinen turvapaikka, vakaata, luotettavaa, tiesit mitä aamu tuo tullessaan… 13 vuotiaana isän luokse, 3 vuotta lopunkin…

”Nälkä on mun ainoa ystävä. Se palaa aina mun luokse. Se kertoo, että oon elossa ja tunnen” Niin mä kirjotin päiväkirjaan pari päivää sitten. Viikkojen itkemisen ja yksinäisyyden tuskan painamana odotin nälkää. Se ei kauaa odotuttanut. Mutta parin päivän päästä en enää tuntenut nälkää, koska ahmin. Ja ahmimisen jälkeen tulee…

Mikäs se ensi viikolla koittaakaan, iloinen keskikesän juhla! …tai siis juhla, joka aiheuttaa ahdistusta yksinäiselle ihmiselle ☹️ Olen itse parisuhteessa, mutta siitä huolimatta vietän juhannukseni yksin… poikaystävä lähtee ryyppäämään mökille kaveriporukalla, ja omat suunnitelmani ovat vielä avoinna. Olisin toki saanut lähteä mukaan, mutta en koe viihtyväni ryyppyjuhlissa ja täysin tuntemattomassa…

Olen kolmekymppinen työssäkäyvä perheellinen mies ja nyt tilanteessa, jossa kaikki tuki on tervetullutta. Tunnen olevani enemmän tai vähemmän lähellä murtumispistettä. Kotona olen jatkuvasti ärtynyt pienistäkin asioista, raha-asiat vellovat jatkuvasti mielessä, työ tuntuu merkityksettömältä, ajantaju on täysin kateissa ja kehossani olen tuntenut jo ties kuinka pitkään (puoli vuotta – vuosi, ellei…