Mä oon itsekseni asustava miekkonen. olen aikalailla kotihiiri, kotona on kiva olla. Mutta olisi kiva löytää seuraa ja sitä kautta yhteistä tekemistä. Olen tyytyväinen olemukseeni, joten siitä ei ole kiinni, en vaan kohtaa asuinpaikkakunnallani sopivia potentiaalisia kumppaneita. Olen herkkä ja erilainen ihminen luonteeltani, valitettavasti small talk ei ole minulle mitenkään…

Pelottava aihe, nimittäin työ. Miten miettiä työtä. Se saa narun kiristymään kaulan ympärillä. Minun on pakko keksiä joku ratkaisu tähän. Mikään työpaikka ei tunnu hyvältä ratkaisulta. En keksi alaa mihin vaihtaisin. Ja opiskelisin uudelleen. Mikään ratkaisu ei tunnu oikealta. Tuntuu kurjalta pakottaa itseni töihin jonnekin, kun tiedän etten pysy siellä…

Olen muuttanut sen 10 kertaa elämäni (>40v) aikana. Yläasteella mietin itsemurhaa joka päivä, koska kiusaaminen ja yksinjättäminen oli niin raskasta (muutettiin silloin paikkakunnalta toiselle). Se jätti minuun sen verran jälkiä, että en ole minkäänlaista oikeaa kaverisuhdetta saanut solmittua. Nyt tuli taas iso muutto toiselle paikkakunnalle työn takia..ja en ole viimeisen…

Heips. Oon huomannut rinnassani muutoksen. Tarkemmin sanottuna nännipihassa. Nännin alapuolelle on kasvanut joku ihokasvainta/fibroomaa muistuttava kohouma, joka on kooltaan noin 20sent kolikon kokoinen. Se on täysin kivoton ja pehmeä.En uskalla mennä terkkarille, koska ahdistaa mahdollinen tutkimus ja paljaana oleminen. Onko kellään vastaavaa kokemusta? Pliis auttakaa.D: Olen parikymppinen jos sillä on…

Minä jouduin kahden viikon karanteeniin, koska olen käynyt Ruotsissa ja Norjassa. Mies on karanteenissa Kreikassa. Kun aluksi itse päätin etten ole muiden joukossa, niin se ei nyt miltään tuntunut, koska olen tottunut olemaan yksin. Mutta nyt, kun tuli ihan viranomaistiedote, että pitää olla karanteenissa, iskikin pakokauhu. Lisäksi, koska siskonlapset olivat…

Syksy tuntuu pimeältä ja masentavalta vuodenajalta, tämä sopii melankolisuuteen taipuvaiseen mielentilaani, joka nauttii sateisista ja tuulisista syyspäivistä. Tuntuu kuin olisin taas elossa, ja elämääni ylläpitävät voimat kukoistaisivat. Tämä masentava ja melankolinen aika jatkuu ja jatkuu loputtomiin tuntuvan ajan. Ehkä saamme lunta talvella, tai sitten emme saisi lunta vain syksy jatkuu.

Nykyään identtiteetti ja tietoturva ovat jokaiselle tärkeitä. En haluaisi olla nyt joutunut kiristyksen uhriksi persoonallisuuden hoitamisen tähden. Monille arkaluontoiset asiat ovat identtiteettiä lujittavat persoonallisuuden osa alueet. Näiden ei pidä tulla esille, ja heikentää persoonallista kasvatusta ja persoonallista käytöstä. Jokaisella pitäisi olla luotettava persoonallisuus, mutta näin ei ole kaikilla. 😀

Laitan nyt nopeasti tällaisen oman aiheen tulille. Törmäsin tukinettiin sattumalta googletellessa muita juttuja ja aattelin josko täällä olisi sellaista anonyymiä verkostoa liittyen mielenterveysjuttuihin, mutten nyt ole ihan varma mitä täällä on. En kokenut ihan osaavani etsiä näitä keskusteluja ja jäin kaipaamaan sellaista yleistä mielenterveysaluetta, ehkä tämä aikuisen elämä olisi lähinnä…

Olen ihan aikuinen 32-vuotias nainen joten pitäisi kai olla tottunut siihen että ystävyyssuhteet päättyvät toisinaan, mutta kun tällä hetkellä sattuu vaan ihan ihan hemmetisti, aivan kuin joku iskisi veistä rintaan. Ystävä jonka olin tuntenut noin 1,5 vuotta on harventanut viesteihin vastaamista siihen pisteeseen että saattaa mennä viikko viestiin vastaamisessa. Kyllästyin…

Kuuden aikaan heräsin. Kuvaako se tilaa, tätä vaihetta elämässä, jossa menen tai enemmänkin olen, Jos ajatellaan että yhdestoista hetki elämässä on jo aika ratkaiseva hetki kuinka kaikki lopulta käy? Se kiinnostaa, mistä kaikki alkaa. Se, mihin päättyy, siihen vielä paljon matkaa, ainakin toivon niin. Vaikka kaiketi siihen voi jotenkin matkan…