siis kun ei tunnu pahalta, eikä oikeen hyvältäkään. osittain mun pitäisi tuntuu pahalta, kun ympärilläni on niin paljon pahaa ja miettimistä. Sit taas pitäisi lääkityksen kannalta tuntuu hyvältäkin. Pelkään että en osaa isän vuoksi näyttää tunteita. Että jos mulle kerrotaan jotain semmoista missä pitäisi itkee, ni mä voin revetä nauramaan…

Sain viikko sitten mieheni kiinni uskottomuudesta/pettämisestä. Mies väittää, että suhde joka tämän naisen kanssa oli siihen mennessä kestänyt jo yli kolme kuukautta oli pelkkää ystävyyttä, käytiin kaljalla jne.. nainenhan on häntä melkein 10 vuotta vanhempi. uskoisitteko jo mies saleiee suhteen. olin vaistonnut jo pari kuukautta, että kaikki ei ole siltä…

Kaikki on ihan hyvin jos ajattelee silleen fiksusti, mutta kun alan pohtimaan elämääni, niin en ole tyytyväinen (tämä on kait tullut esiin aikaissemmistakin avauksista) tai en ole onnellinen. Päivät on vain suoriutumista eteenpäin.. Pakolliset työt tulevat tehtyä.. haluaisin tehdä muutakin, harrastaa.. nauttia elämästä! Täällä harrastusmahdollisuudet ovat olemattomat.. käsitöitä, puu- ja…

Olen siirtynyt uuteen vaiheeseen. Kaikkien kokemieni menetysten jälkeen tuntuu, että on vaikeaa ylläpitää uskoa, toivoa ja rakkautta… Enää ei ahdista enkä ajattele itsemurhaa päivittäin, mutta en toisaalta oikein jaksa enää innostuakaan mistään. Teen kyllä asioita, välillä suorastaan pakonomaisesti, mutta ilo puuttuu. En oikein ole ylläpitänyt ihmissuhteitakaan enää, paria tärkeintä lukuun…

Hei kaikki! Olen parin vuoden ajan kirjoitellut sosiaalisten tilanteiden pelko-ketjuun mutta aloitan nyt uuden ketjun mielestäni todella tärkeästä aiheesta. Itselläni on taustalla keskivaikea masennus ja tuo sos. til. pelko. Käyn terapiassa, aloitin tänä syksynä kolmannen vuoden! Aloitin myös uudet opiskelut vuosi sitten koska masennukseni alkoi oikein kunnolla edellisissä opiskeluissani vuosia…

Tarkoitan kaikkenlaisia mieliala-, masennus yms. psyyken läääkkeitä. Entä montako viikkoa/kuukautta kaiken kaikkiaan meni oikean lääkityksen löytymiseen? 😐

Mietityttää maailma… Olen nainen Etelä-Suomesta ja uuden alun kanssa enempivähempi hukassa. Olen aina ollut hankala, ns. ”persoonan vaativat ja epävakaat piirteet” potija, ja tähänastiseen elämään (n35v.) mahtuu paljon, liikaakin. Rikkinäinen koulukiusattu, seksuaalisen väkivallan uhri ja outo lintu. Viimeinen naula kirstuun oli yli 10v. suhde narsistin kanssa. Elin itseäni piiskaten, ja…

Näin pääsi käymään. Ja koen valtavaa tuskaa asiasta. Olemme lähentyneet viime aikoina huomattavasti. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Meistä on tullut ’erottamattomat’ kerroimme toisille niin paljon itsestämme. Meillä on/oli mukavaa ja läheisyys kasvoi mikä synnytti minussa ihastumisen/rakastumisen tunteen häneen. Kyllä olemme esimerkiksi pussailleet, emme suudelleet. Myös olemme olleet fyysesti muutenkin lähekkäin.…

Kaikinpuolin hyvä elämäni sai käänteen vuonna 2006 kun rakas isäni kuoli 2kk kuluttua syöpädiagnoosista. Olin elänyt jo vuosia lähes kaverillisessa ja turhauttavassa parisuhteessa (kihloissa, oma yhteinen asunto). Päätimme eksäni kanssa vihdoin Oikeasti erota puoli vuotta isäni kuoleman jälkeen. Sääli ettei isäni kerennyt sitä nähdä, oli kuulemma toivonut minun lopettavan tuon…

Hei! Olen keski-ikäinen hoitoalalla työskentelevä perheellinen nainen.Kotona on enää yksi viidestä lapsesta, poika joka käy lukiota. Muut neljä ovat jo maailmalla ja tehneet minusta isoäidin. Mieheni kanssa yhteiseloa on kertynyt yli kolmekymmentä vuotta. Valitettavasti mieheni on alkoholisti. Hän on työtön ja käy ammattikurssia, jotta saisi uutta työtä, mutta pelkään ,…