Minä olen kolmekymppinen nainen, joka on jo vuosia toivonut lasta. Masennus ja itkuisuus ovat jokapäiväisiä vieraita, ja tuntuu, etten oikein pysty ajattelemaankaan elämääni ilman, että purskahdan hysteeriseen itkuun. Olenko käynyt lääkärillä asian kanssa? En. Miksi? Siksi, ettei lapsettomuuteni johdu todennäköisesti fyysisistä syistä. Oikeaa syytä en edes pysty kuvittemaan kertovani lääkärille,…

Siinä tuo lyhykäisyydessään tulikin. Vaikeaa alkaa purkamaan elämäänsä niin, että se toiset ymmärtäisi, mutta koitetaan. Nyt kun olen kolmekymppinen, tunnen olevani yhtä yksin kun aikoinaan koulukiusattuna ala-asteella. Perheessäni oli pienestä asti väkivaltaa, hyväksikäyttöä, henkistä väkivaltaa ja nöyryyttämistä. Olin koulukiusattu kaikki kouluvuoteni ja sen jälkeen kun siirryin ammatillisiin opintoihin, minut suljettiin…

mun tuli tarve kirjoittaa vaikken tiedä pystynkö mitä järkevästi nyt ilmaisemaan. välillä tuntuu että kaikki sanat on sanottu.. masennus vaan jatkuu ja jatkuu, eikä millään jaksaisi sitä enää!! Koko elämäni on ollut vaikeaa, olen tavallaan elänyt siihen ettei mikään voi onnistua, kaikki menee vaikeimman kautta. olen elänyt lapsuuteni perheessä jossa…

Elän vanhempieni elämää. En pysty nauttimaan omasta elämästäni, koska olen kokoajan huolissani vanhemmistani. Välillä tuntuu, etteivät vanhempani edes anna mahdollisuutta omaan elämään. Aina tulee jotain… Kun heillä on paha olla, minulla on paha olla. Olen lähes koko ikäni elänyt pelossa ja huolissani. Koskaan ei voinut tietää kauanko hyvä olo kestää,…

Nyt on niin paha olo, että haluan vähän selvitellä ajatuksiani ja purkaa pahaa oloani tänne. Olen 34-v. mies, ja minusta tuntuu, että elämäni on mennyt ihan pieleen. Olen kärsinyt jonkinlaisesta masentuneisuudesta jo n. 16 vuotta enkä sitä ennenkään ollut erityisen iloinen tai tyytyväinen heppu. Tuntuu, että olen aika pitkälti tuuliajolla…

Paha päivä ja paha hetki menossa ja terapia on 3 viikon katkolla. Vaikka kuinka yritän olla positiivinen, iloinen ja pirteä, en vaan jaksa! Haluaisin käpertyä peiton alle ja vain nukkua. Unikaan ei tule ilman lääkitystä. Juuri tällä hetkellä mulla ei ole halua yrittää. Kuitenkin mun on revittävä itseni yöksi töihin…

Olen huolissani siitä, etten osaa oikein puhua monenkaan ihmisen kanssa mistään mitään. Jännitän sellaisten kavereidenkin näkemistä, joita ei näe kovin usein, kun puheenaiheet täytyy teennäisesti keksiä. Samoin miesystävän kanssa tulee hetkiä etten tiedä mista puhuisi. Tämä aiheuttaa isoa stressiä ja olenkin alkanut välttelemään tilanteita, joissa em. hetkiä tulee. En ole…

Olen jokseenkin hyvin laiskasti kirjoitellut tänne, mulla ei ole ollut mitään järin kummallista sanottavaa ihmisten ongelmiin. Olen risteyksessä, työelämä jokseenin hatarin eväin, tai työkyvyttömyyseläke. Olen sairastanut helvetin vaikean psykoosin 2007 enkä vieläkään ole täysin toipunut, viimeksi kuulin ääniä kaksi päivää sitten. Miten skitsofreenikko toipuu tai palaa enää työelämään? Mä en…

Tietomurtoja alkaa tupsahdella huolestuttavan usein. Onhan tukinetin suojaus sieltä paremmasta päästä? Eihän täällä mitään valtiosalaisuuksia kirjoitella, mutta henkilökohtaisia ja usein hyvin kipeitäkin asioita.

Romahdin noin 5 vuotta sitten ja vieläkään en uskalla tunnustaa edes itselleni ehkä juuri niitä todellisia syitä. Samaan aikaan minua syrjittiin työpaikalla. Nyt kun toipuminen työuupumuksesta on kestänyt näinkin kauan, minulla on herännyt ajatuksia asian todellisista taustoista, jotka olen tietoisesti pyrkinyt sivuuttamaan. Tämä siksi, että siihen liittyy vahvasti puolisoni ja…