Tätä on varmaan ruodittu täällä ihan tuhannesti.
Haluaisin vaan kuulla muiden kokemuksia ystävien löytämisestä ja saamisesta aikuisiällä, mielenterveyden ongelmien varjostaessa kaikkea.
Itselläni tuntuu olevan hirvittävä ihmiskato viimeisen 4 vuoden aikana omassa elämässäni, ja motivaatiota löytää uusia ihmisiä on kuitenkin kovasti. Ja aloittaa esim. uusia harrastuksia itse sekä pojan kanssa (joka on eskari-ikäinen).
Itselläni on todella korkea sosiaalisen kontaktin kynnys, joka on muodostunut tässä vuosien varrella. Aikaisemmin olen kyennyt luomaan uusia tuttavuuksia suvereenisti.
Nykyinen luonnehdinta voisi olla pikemminkin ihmiskammoa sivuavaa vaikeutta, more likely.
Oletteko ”selättäneet” tälläisiä haasteita? miten?
Yksinäisyys on aina yhtä ajankohtainen aihe. Yksinäinen voi olla myös ihmisjoukossa, etenkin jos kokee, ettei tule ymmärretyksi. Voin kertoa hieman omista kokemuksistani.
Nuorena sosiaaliset taitoni olivat hyvin heikot. Olin ainoa lapsi ja minua kiusattiin, koska elin paljon omissa mielikuvitusmaailmoissa (kuten kai kaikki tulevat taiteilijat enemmän tai vähemmän). Minua on auttanut mm. työni, jossa kohtaan joka päivä erilaisia ihmisiä. Myös harrastuksista löytyy uusia ystäviä jatkuvasti, jos jaksaa olla aktiivinen ja yrittää näyttää iloiselta, silloinkin kun ei mene kovin hyvin. Yleensä kun ihmisiin tutustuu paremmin, voi alkaa puhua hankalistakin asioista ja tukea voi saada monilta, ehkä yllättäviltäkin tahoilta.
Totta kai ystäviä voi löytää monesta muustakin paikoista: järjestötyö, erilaiset uskonnolliset, poliittiset tai kulttuuriyhdistykset. Jos sinulla on lapsi, niin ehkä onnistut tutustumaan hänen kauttaan. Lasten tutustuminen on usein aika mutkatonta, he tutustuvat leikin kautta ja vanhemmat juttelevat sitten keskenään lapsistaan ja muista lapsiperheille tärkeistä asioista. Netistäkin voi löytää ystäviä, mutta totta kai elävät kontaktit ovat parhaita.
Sosiaaliset taidot kehittyvät kuten kaikki muutkin taidot eli harjoittamalla kyseistä asiaa. Juttele niitä näitä, ensin vaikkapa säästä tai linnan juhlista, naisten puvuista, euron kriisistä, presidenttiehdokkaista... kaikki ns. tavalliset aiheet kelpaavat alkuun. Sitten kun kontakti on solmittu, voi puhua henkilökohtaisistakin asioista, mutta kannattaa muistaa, että ongelmat kuuluvat vain aika läheiseen ystävyyssuhteeseen, etenkin jos ne ovat vaikeita kuten mielenterveydelliset pulmat.
Tsemppiä!