Olen nyt 25-vuotias nainen. Minut raiskattiin 10 vuotta sitten, vuonna 2002. En ole puhunut asiasta kenellekään. Jollekin opiskelukaverille joskus kännissä itkenyt asiaa. Muuten en ole asiasta puhunut, enkä asiaa usein ajatellut. Nyt tuntuu että on pakko puhua, tai tehdä jotain. Raiskaus tuntuu nyt sattuvan enemmän ja se pyörii ajatuksissa päivittäin.…

Miten on mahdollista, että Kela hylkää sairauspäiväraha hakemuksen, vaikka sekä lääkäri, että työvoimatoimisto on todennut minut työkyvyttömäksi. Kelan perustelu oli huonosti kirjoitettu lääkärin lausunto!! Nyt minun täytyy laatia valitus sosiaaliturvalautakuntaan. Työkkärin täti neuvoi hankkimaan uuden lääkärin todistuksen ja psykiatrin lausunnon. Ihan kiva masentuneena yrittää hoitaa näitä asioita. Hyvä, kun jaksan…

Olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut jo 7 luokasta asti.. Lääkitys on ja vaihdettukkin kerran ja juttelemassa käyty,mutta mikään ei tunnu auttavan. Olen niin yksinäinen eikä ole ketään kelle puhua.. Masennuksen ja muitten ongelmien takia olen jäänyt jälkeen elämässä,koulut jäänyt,töitä tehnyt vain vähän. Ahdistaa… Elämässä ei vaan ole mitään mielekästä…

Meillä jokaisella on omat ongelmamme. Joskus ne ovat todella pahoja ja joskus ihan ok tasolla. Kuitenkin katsoppa tämä video ja hämmästy kuinka eräs on löytänyt todellisen onnen elämäänsä, vaikka moni voisi kokea hänen elämänsä todella onnettomaksi. Jaa ystävillesi tämä clippi, niin se tuo lohtua ja muistuttaa meitä… että moni asia…

Ihmiset ja ihmisten ennakkoluulot. jaan tämän nyt täällä teidänkin kanssa kun kerran rohkaistuin kirjoittamaankin, eli tässä pala mun elämää: Olen itse tullut äidiksi 17-vuotiaana, tällä hetkellä 2-lapsen äiti,esikoinen 9v ja juniori 6kk.. olen hoikka,pukeudun usein korkokenkiin ja käytän meikkiä yms, mistä on tullut monta kertaa (etenkin nuorempana) hyvin tuomitsevia katseita..…

Aloitan koulun. en keksi muuta. työelämään minusta ei ole. Olen varma, että minua piinaa oppimisvaikeus, mutta yritetään. Ajattelen, ett kunhan läpi pääsen ja saan jostain rahaa. Vaikka olis kohta 30-v naiselta minkälaista alisuoriutumista tahansa, näillä mennään.

Olen ollut pitkään todella masentunut ja tuntuu välillä siltä että elämässä ei ole enään mitään elämisen arvoista. Olen yritänyt itsemurhaa jo 13 vuotiaasta asti, veljeni on ihmeen lailla kerennyt aina paikalle kun olen yrittänyt tappaa itseäni. Elämä tuntuu rankalta koska ei ole mitään uutta ja tuntuu aina että kaikki jotka…

En osaa kunnolla pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta yritän… Ongelmana minulla on siis hirveä ahditus ja jännittyneisyys miesten seurassa. Epämukavuuden tunne on toisinaan niin hirveää, että epäilen välillä jo omaa suuntautumistani… En ole koskaan joutunut hyväksikäytetyksi, eikä esim. isäni ole ollut väkivaltainen, vaikka melko ankara aina onkin ollut noin muuten. Olinkin…

Onko kellään täällä kokemuksia siitä kun saa suvussa ”epäonnistuneen” leiman? Minut on kasvatettu hyvin ylpeäksi ja sellaiseksi joka näyttää aina muille pärjäävänsä. Kuitenkin olen saanu turpiin elämässä nyt niin paljon, että tekee vaikeaa olla ylpeä näiden sukulaisten edessä joilla elämä menee sitä suoraa tietä. Sama pätee myös ystäviini jotka ovat…

”Ajattelen, siis olen olemassa ”- päden, siis olenko enemmän olemassa? ellen päde, enkö olekaan olemassa?