Vaikka olen melkein viisikymppinen äiti jaksaa kantaa huolta minusta. Varmaan toisinaan liiaksikin. ”Kevättä rinnassa” ja pilke silmä kulmassa HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ. Tv: Zimba2🙂

Lapsuusvuosina minulla oli kaksi ystävää. Yläasteella yksi ystävä. Yläasteen jälkeen ei yhtään ystävää. Täytän kohta 48 vuotta. Minussa on jotakin sellaista mikä karttaa ihmiset pois. Menen minne tahansa ja olen missä tahansa, niin yksin saan olla. En tiä mitä voisin tehdä asian eteen. Pari vuotta sitten muutti lapset pois ja…

Tänään tulee kuluneeksi 31 vuotta, kun isäni ampui itsensä keskellä yötä, minun nukkuessa viereisessä huoneessa. En herännyt laukaukseen enkä nähnyt isääni enää sen jälkeen, äitini sisar tuli aamulla sanomaan, ettemme mene kouluun. Menin keittiöön, jossa äitini kertoi, että isä on tappanut itsensä yöllä. Menin täysin lukkoon. En itkenyt, herätin pikkusisareni…

Olen parikymppinen nainen. Olen täysin umpikujassa, olen vasta hetki sitten tajunnut, että taidan oll syvästi masentunut. Ruoka ei maistu, en pysty nukkumaan, en ole iloinen, en jaksa soitella ystävilleni, mielessä on jopa käynyt itsetuhoiset ajatukset. Olen aina ollut koulukiusattu, ehkä ongelmani alkoivat jo silloin. Mielestäni kuitenkin 4 vuotta sitten tapaamani…

Olen 27-vuotias naimisissa oleva nainen. Olen työelämässä ja mieheni opiskelelee. Lapsia meillä ei ole. Olemme olleet 10vuotta yhdessä ja nyt viimesen vuoden aikana suhteessamme on ollut parisuhdekriisiä. Elämäntilanteemme ovat siis hyvin erilaisia. Mieheni käy opiskelijatapahtumissa, jossa alkon käyttö on runsasta ja humalahakuista. Mieheni on vähentänyt viimeisen vuoden aikana juomistaan, enkä…

En voi oikeasti kuin ihmetellä sitä, kuinka pirun vaikeata on aikuisiällä löytää uusia ystäviä! Onko kukaan teistä onnistunut siinä ja jos on, niin miten? Jos ei ole koiraa, lapsia, työ-/opiskelupaikkaa ja suhteet entisiin ystäviin ovat masennusjaksojen vuoksi kariutuneet aikoja sitten ja sukulaisiakaan ei juurikaan ole ja asuinpaikkakin on uusi, niin…

1998 eli eli kokolailla 14 vuotta sitten elämänkumppanini onnistui riistämään hengen itseltään. Kokolailla älyä ja päättelyä vaati se, että pääsin kirjoittamaan tämän avauksen. Silloin en olisi pystynyt moiseen. Kannattaisikohan täällä olla aula, johon pääsisi heti?

Koko elämä ahdistaa, joka hetki on paha olla, itkettää silloin tällöin. Kropassakin tuntuu tää paha olo: sydänoireet, unettomuus, vatsaoireet vaivaa. Ja kaikki johtuu työstäni ja siitä, että olen suorastaan asunut työpaikallani kaikki viime vuodet. Oma perfektionismi ja työpaikan hektisyys ja siellä paineet suoriutua vaikka mistä on tään kaiken takana. Ensi…

Olen ”aikuinen” eli 43+. Vähän päälle kymmenen vuotta sitten elämän kumppanini tappoi itsensä. En ole oikein päässyt siitä yli. Duunissa menee hyvin. Olen ns. asiantuntija. Olen naimisissa. Päällisinpuolin kaikki on OK. MUTTA juon itseni tainnoksiin jos saan tilaisuuden ja jahtaan häntä. Rakastan vaimoani sydämeni pohjasta, mutta jossain sisälläni on henkilö,…

Mitä mieltä olette työpaikkakiusaamisesta? Kyseinen kiusaaja on hyvin rakastettava ihminen muille kollegoilleen. Ainoastaan minä saan hänen vihansa päälleni. Ilmeisesti olen jotenkin outo. Teen työni tunnollisesti ja olen ahkera. Olen tavallinen ihminen, melko arka. En mielelläni halua konflikteihin mukaan, vaan vältän niitä kaikin keinoin. Pysyttelen mieluiten syrjässä ja masennun. Työ on…