koska tietää, jollei hoitajan kanssa tuu oikee mitään?

koska tietää, jollei hoitajan kanssa tuu oikee mitään?

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 23.05.2012 klo 15:55 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.05.2012 klo 15:55

Siis tarkoitan sitä, et koska tietää et käynnit on ihan turhia.

Olen nyt 3 kertaa vissiin käynyt ja joka kerta jälkeen päin tuntuu että se käynti oli turha ja se hoitaja ei oikee ymmärrä mua. Se kiinnittää huomion sellaisiin asioihin, mitkä ei oikee hän voi vaikuttaa. EN saa tukee sellaisiin asioihin, mihin haluaisin. Ja sit hän ei paljonkaan välitä koska tavataan, eli joudun siellä käymään melkein joka viikko, koska hän ei voi ajatella sitä että kävisin ehkä samalla kertaa kun joudun muutenkin sinne päin menee.

Olenko mä liian vaativa?

Mulla oli hoitaja kauan sit, mut se loppui kun ei se tuntunut miltään. Alan epäillä tässäkin.

Kaiken huippu oli se, että tämä hoitaja sanoi tänään että mä en sairasta mitään. EIkö masennus ole enää sairaus? Sanoin hänelle, että mitä turhaa muhun sit pistetään injektioita, jollen mä kerta sairasta yhtikäs mitään. Kuulemma siks laitetaan, että se helpottaa mun oloani. EI se tosiaan ole mun olooni helpottanut ollenkaan.

Käyttäjä zimba2 kirjoittanut 23.05.2012 klo 20:00

🙂 Varmaan käynti määrä on ihan yksilö kohtainen. Itelläni kesti varmaan nelisen kuukautta ennen kuin "polla" rupesi edes vähän säteilemään.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 23.05.2012 klo 20:53

Kirjoita lapulle mistä asioista haluat puhua ja mihin tarvihet apua. Anna se sille ja sano, että jos ei passaa näistä puhua, ei sitten puhuta mistään.

Jos mulle hoitaja sanoisi etten ole sairas, sanoisin, että kiitos ja voisitko vielä tämän luulosairaudenkin parantaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.05.2012 klo 11:44

kiitos maanvaiva, sait mut nauraa tolla luulosairaudella.

Mä en ite ole ehdottanut tätä hoitajaa. Olen monta vuotta ollu ilman ja hyvin pärjännyt. Ja varmaan pärjäisin jatkossakin.

Joten toi lappu juttu on vähän sitä tätä. En tiä tai keksi mitä siellä puhuu, koska en halua puhua ihmisten kanssa mun asioista. Mut on kasvatettu niin, että kaikki on ite kärsittävä. Netissä voin kirjoittaa ummet ja lammet, mut en pysty kertoo kasvokkain. En pysty ihmisiin luottaa kasvokkain.

Ehkä mun tarvii vaan oottaa ja loppu vuodesta jos ei asia muutu, ni kysyy, kuinka kannattavaa tä on. Tulen 2 vko:n välein tänne ahdistumaan.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 24.05.2012 klo 14:46

Itse kävin monta vuotta eikä toiminu. Kyllä siinä vaiheessa alkaa hälytyskellot soida.

Itse vihaan kaikkia terapeutteja ja tämmösiä, mutta yritän silti puhua objektiivisesti:

Monet näkee että terapiasta on hyötyä. Kuitenkin sanotaan, että luottamus terapeuttiin syntyy monilla pitkän ajan kuluessa. Mahdolliset omat ennakkoluulot terapeuttia kohtaan voivat vaikeuttaa tämän luottamuksen syntymistä.

Hoitoon on pitkät jonot, moni kokee kaipaavansa apua. On niin hirveen paljon hoidettavia, että yhdelle potilaalle ei terapeutilla välttämättä "ole aikaa" nähdä muuta kuin kerran viikossa (ja tietysti tiettynä aikana, joka sopii terapeutin ohjelmaan).

On olemassa erilaisia ja eri tasoisia terapeutteja. Tästä esimerkkinä itselläni, että jotkut terapeuttini halusivat tietää jo ensimmäisellä käynnillä, harrastanko masturbaatiota ja kuinka usein, kun taas jotkut eivät kysyneet näin intiimejä kysymyksiä useamman vuoden käyntien aikanakaan.

Muutaman kerran perusteella en menisi potilaana sanomaan, että "joo tää on tässä ei tästä tuu mitään", mutta en kyllä uskoisi terapeutinkaan niin nopeasti voivan tehdä johtopäätöstä, että "joo et sä sairasta mitään". Eli en kyllä hirveästi anna arvostusta tuolle niin kutsutulle terapeutillesi. Toivottavasti löydät jostain paremman, jos aiot jatkaa.