Terapiassa ja toki muutenkin on tullut esiin omaan itseeni kohdistamat vaatimukset, jotka ovat huikeita joka suhteessa. Olen ajautunut burn outiinkin ihan vain siksi, etten ole osannut sanoa ei kenellekään, joka on jotain minulta pyytänyt. Olen myös ollut tyytyväinen itseeni vain lopen uupuneena. Nyt jokunen vuosi äitini kuoleman jälkeen olen itsetutkiskeluissani…

Heippa! Olen uusi täällä ja lueskellut päivän teidän tarinoitanne. Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta Kelan kuntoutustuesta masennuksen ja paniikkihäiriöiden takia? /AD

Ja kenelle sen sallisit? Minä en hyväksy ja minusta eutanasia on yhtä itsekäs teko kuin itsemurha. Paruntamattomaan syöpään sairastavalle voisin ehkä hyväksyä eutanasian, jos hänellä on kovia kipuja eikä niitä saada kuriin. Mutta en läheiselleni, kun ajattelisin että kyllä tästä vielä jollain keinoin selvitään. Enkä missään nimessä hyväksy vanhusten eutanasiaa.…

Sain uudet otsikon mukaiset diagnoosit. En tiedä, että miten suhtautuisin niihin. B-lausunto on nyt 31.3.2013 saakka, edellinen oli toistaiseksi voimassa. Kumoaako tämä psykiatrin lausunto oman lääkärin lausunnon? Viimeinen viikko päiväosastolla menossa ja tuntuu hieman haikealta jättää se taakse. Olen saanut sieltä paljon uusia ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä tulevaisuudessakin.

Minä jäin vasta tässä kuussa työttömäksi mutta en kykene mitään tekemään. Olen kai shokissa. Miten tästä eteenpäin pääsee?

Mitäs veinaat tehdä juhannuksena? Mie menen kyläjuhliin aattona kuten aina ennenkin. Mutta sitten aion lähteä yksinäni melomaan ja yöpyä jossain laavulla. Ja yritän edelleen saada onnistumaan omatekoisen laktoosittoman viilin ja syödä sitä talkkunan kanssa. Tykkäätkö talkkunasta?

kuluneet 5 vuotta elämässäni ovat olleet aikamoinen vuoristorata. 2007 syntyi elämääni lapsi, joka tuli minulle yllätyksenä. sain tietää vasta viikoilla 18-19 odottavani lasta. Lapsen isä halusi meidän muuttavan yhteen, vaikken olisi halunut hänen monien ongelmiensa takia (alkoholismi, narsismi, omakehu jne). Oma äitini pakotti ottamaan häneen yhteyttä, koska emme olleet nähneet…

Taas uusi aamu. Puut vihertävät ja linnut visertävät. Aurinko paistoi, mutta meni jo pilveen. Niinpä tietysti, ihan kiusallaan, eihän se minulle paista. Kevät muka ihanuuksineen – ei minulle tietenkään. Kesäkin on menevä pieleen, se on varma. Jatkan huomenna.

Tuntuuko teistä ikinä siltä että olette tossun alla, jonkun ihmisen vuoksi? Että joku pakottaa teidät tekemään jotain asioita, vaikka ite ette halua. Mä todella tunnen oloni siksi. Mun vanhemmat luulee että olen 24/7 tavoitettavissa, aina ku he tahtoo. Milloin tarvii mennä digiboxin vuoksi tai sitten rullaverhon. On sit sitä tai…

Olen ollut toukokuun alusta asti sairauslomalla masennustilan vuoksi. Toissapäivänä, eli tiistaina oli neuvottelu työnantajan, työterveyshuollon ja mun kanssa. Vaikka itsekin olen sitä mieltä että uudelleenkoulutus olisi nyt paikallaan kun en nykyisistä töistä tule kropallani ja päälläni selviytymään… Silti tuntuu pahalta että esimieheni ei ollut vähiten uudelleenkoulutuksen kannalla… Ei tuntunut haluavan…