Kyllä on tuntunut vuosien varrella todella epämiellyttävältä kun terapeutit ja lääkärit kyselevät seksuaalisuudesta. Minultakin kysytty moneen kertaan "masturboitko ja kuinka usein?", "minkälaisia fantasiasi ovat?", "onko sinulla perversioita kuten kiihotutko eläimistä tms?"..
Olen juuri tutkimusjaksolla sukupuoli-identiteetin polilla ja sielläkin kyselty samoja juttuja. Yksi avohoidon psykiatri kysyi liittyen sukupuoli-identiteettiin "haluatko panna miestä takapuoleen?"..olin järkyttynyt. En ymmärrä miksi näitä aina kysellään, varsinkin kun sukupuoli-identiteetti ei liity (minulla ainakaan) mitenkään seksuaalisuuteen! Kaksi täysin eri asiaa. Kai tuohon kyselyyn liittyy se, että haluavat saada kokonaiskuvan potilaasta ihmisenä. Itse en siedä seksiä missään muodossa eikä se mielestäni liity mitenkään masennukseen. Ällöttää kyllä kun seksiä on lähes joka leffassa ja mainoksessa, tulee hyvin vaivautunut olo..varsinkin jos sattuu katsomaan leffaa kaverin tai vaikka vanhempien kanssa 😀. Tietysti kaikki ovat erilaisia ja toiset pitävät seksistä ja toiset eivät. Silti jostain syystä pidetään outona, jos seksi ei kiinnosta.

eheytynyt kirjoitti 4.6.2012 10:27

Tuo vastaanotolla esiin tullut kysymys: mites pojat.. Siitä tuli mieleen sellainen, että olettekos sitten ajatelleet sellaista, että jos terapeutti kysyisi umpiheterolta, että mites poikien tai tyttöjen kanssa menee.. Niin yhtälaillahan sellainen voi loukkaantua tuosta kysymyksestä. Eli ajatella, että hän kenties näyttäisi siltä että voisi olla homoseksuaali. Joten tuskimpa tuossakaan on juurikaan oikeaa tapaa kysyä. + Aikoinaan homoseksuaalisuus oli erittäin vaiettu asia ja muutoinkaan heitä ei ehkä niin useita ollut kun nykyisin (tai sitten se vain kiellettiin itseltäänkin), joten mielestäni on ihan normaali kysymys kysyä se noin. Siinä tuskin terapeutti on ajatellut sitä kysymystä tarkoituksena loukata.

Juu, en epäilekään, että olisi halunnut loukata (tai toivottavasti ei ainakaan ole), mutta miksei sitä voisi kysyä sillä tavalla neutraalisti, ei eritellä sukupuolia, mutta jos kerran se on pakko ottaa puheeksi, niin voisihan kysymys olla esimerkiksi, että: "Tunnetko seksuaalista halua?/Nautitko seksistä?/Fantasioitko kenestäkään ihmisestä?"

Tweek kirjoitti 4.6.2012 15:54

Kyllä on tuntunut vuosien varrella todella epämiellyttävältä kun terapeutit ja lääkärit kyselevät seksuaalisuudesta. Minultakin kysytty moneen kertaan "masturboitko ja kuinka usein?", "minkälaisia fantasiasi ovat?", "onko sinulla perversioita kuten kiihotutko eläimistä tms?"..
Olen juuri tutkimusjaksolla sukupuoli-identiteetin polilla ja sielläkin kyselty samoja juttuja. Yksi avohoidon psykiatri kysyi liittyen sukupuoli-identiteettiin "haluatko panna miestä takapuoleen?"..olin järkyttynyt.

Hyvä luoja, tehkää nyt vihdoinkin jotain! Ei tommosta saa tehdä! Törkeätä tirkistelyä! Ihmisen fantasiat ei todellakaan kuulu kenellekään! Ilmottakaa vaikka Valviraan tai jotain!

Nuoriin suhtaudutaan usein liian kepeästi ja omien toiveiden suuntaisesti, mikä on jo mielestäni askel hyväksikäyttöön.
Ainakin sellainen ahdistaa.

eheytynyt,

niin siis kyllähän mä olen tosi kiinnostunut seksistä. mutta se, millainen kuva siitä annetaan mediassa, on minusta ahdistavaa. nautin mielelläni seksistä sopivan kumppanin kanssa, mutta musta seksi on aika intiimi asia. tai ainakin pitäisi olla...

ylipäätään kysymys "mites pojat" (tai tytöt, ei sillä sukupuolella nyt ole tässä asiassa niin tärkeä rooli) kertoo siitä, miten olennaisena asiana seksuaalisia haluja pidetään nykyään. jos sulla ei ole niitä, se mielletään helposti sen sun sairauden oireeksi (mikä se sitten onkaan, masennus tai ahdistushäiriö esimerkiksi).

Tweek,

mitä helvettiä? 😀 ihan tosissaan? tuo menee jo aivan liian pitkälle. sun pitäis ottaa yhteys potilasasiamieheen ja valittaa asiasta.

sasutäti,

joo hehe, käsitän mistä puhut 😀 on nää psykologian ammattilaiset aika veikeitä olentoja joskus 😉

nyt kun katsoin nuita ekoja viestejäni, niin kuulostaa varmaan aika ristiriitaiselta, että nyt sanon olevani seksistä todella kiinnostunut tyyppi. sanoin aiemmin että mulla on kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen.

ehkä korjaisin sen verran, että mulla on aika kielteinen suhtautuminen _siihen_, millaisena seksi esitetään mediassa ja "suuren yleisön" keskuudessa. voisin kyllä kuvitella nauttivani seksistä paljonkin oikean ihmisen kanssa.

🙂 Seksi on varmaan asia josta ihmiset eivät ikinä tule olemaan samaa mieltä. Itse ainakin omasta mielestä kunnioitan eri ihmiste mielipiteitä paitsi rääväsuisten, yleensä miesten, puheita. näillehän ei voi todeta kuin että siitä puhe mistä puute. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan tuo lausahdus saa aikaan ihanan hiljaisuuden. Tiedän kokemuksesta.😉
Seksin tyrkyttäminen ja kaupallistaminen ei minusta ole hyvä asia.
Täytyy myöntää että itse näin poikamiehen näkökulmasta odotan kyllä kuumia kesä päiviä ja vähä pukeisia na... öh tuota, silmän iloa, näin minun piti sanoa. Taitaa olla aika sanoa aikaisemmin mainitsemani lausahdus itselleni.😉

IisaMari kirjoitti 7.6.2012 11:13
joo hehe, käsitän mistä puhut 😀 on nää psykologian ammattilaiset aika veikeitä olentoja joskus 😉

On niitä hyviäkin. Itse löysin kolmen ammattitaidottoman terapeutin jälkeen hyvän. Jos aikoo psykoterapiaan, kannattaa ainakin varmistaa, että k.o. henkilöllä on oikeus käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä. Psykologi, joka antaa terapiaa, ei välttämättä ole psykoterapeutti, niin hullusti ovat asiat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapeutti

IisaMari,

Joo tuo psykiatrin kysymys oli minustakin sopimatonta ja epäammattimaista. Samainen henkilö on sanonut paljon loukkaavia asioita. En oikein osaa olla jämäkkä enkä puolustaa oikeuksiani, mutta 2 vuotta kuuntelin epäammattimaisuuksia ja lopulta sain vaihtaa lääkäriä. Onneksi uusi lääkäri ei ole ainakaan vielä kysellyt tuollaisia asioita.

Toisaalta ymmärrän, että seksuaalisuudestakin ilmeisesti pitää kysellä, mutta sen voi tehdä myös ahdistamatta potilasta. Minusta kaikilla on myös ehdottomasti oikeus olla puhumatta seksuaalisuudesta.

haha, zimba2, kaksimielinen huumorisi on hulvatonta! 😀 kaikkiin se ei varmaan iske, mutta mä ainakin piristyn vitseistäsi 🙂

desper, mikä se sitten voi olla se psykologi joka antaa terapiaa, jos ei psykoterapeutti? 😮 täh 😀

tweek, se on jännä miten erilaisia psykiatrejakin on... joskus tuntuu, että kun ne on niin erilaisia keskenään, että osaako ne sitten edes olla niin objektiivisia kuin pitäisi? vai näkyykö niiden antamassa hoidossa niitten oma henkilökohtainen käsitys siitä, miten potilaan pitäisi elämänsä järjestää...

Kerron kohta miten nämä liittyy seksualisuuteen. En tiedä kuinka lukenut täytyy olla että voi antaa terapiaa. Minulla on terapeuttina sairaanhoitaja joka työskentelee mielenterveyspuolella. Kolme terapeuttia joista kaksi viimeisintä naisia. Viitaten ekaan lauseeseen nämä kaksi ovat tuoneet myös silmän iloa: Silmän ilo on positiivinen asia tervehtymisessä kun sen vaan jaksaa huomata, siis sen silmän ilon ei välttämättä naiset. 😉
Viimeisen terapeutin mukaan minun pitäisi jokseenkin päivän tarkuudella tietää milloin sairastuin ja milloin olen terve, uskomatonta. Ei pitänyt kun kerroin että pää on "nyrjähtänny", jalka ei ole poikki.

non niin, ettei varsinainen asia unohdu: Miehen napa on kuin piste iin päällä😎. Ei pahalla vaan hyvällä.

IisaMari kirjoitti 12.6.2012 21:21
desper, mikä se sitten voi olla se psykologi joka antaa terapiaa, jos ei psykoterapeutti? 😮 täh 😀

Ilmeisesti psykologi. Tässä linkejä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapeutti
http://www.psyli.fi/
http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet

Psykoterapeutin pätevyysvaatimukset, joissa vaaditaan paljon muutakin kuin psykologin tai psykiatrin tutkinto, ovat aika uusi asia. Ylläolevissa linkeissä on selostettu asiaa. (Wikipedian artikkelissa on myös hyviä linkkejä muualle, ja psykologiliiton sivuilla kannattaa klikkailla eri osioita.) Ne psykologit, jotka ovat pitäneeet terapiavastaanottoa ennen pätevyysvaatimusten tuloa, saavat sanoa antavansaa psykoterapiaa, vaikka he ovat psykologeja ilman tuota uudempaa pätevyyttä ja oikeutta käyttää psykoterapeutin ammattinimekettä. Asia on siis niin järjettömästi, että henkilö, joka ei ole psykoterapeutti, saa sanoa antavansa psykoterapiaa. On se niin väärin, niin väärin. Kysyin asiaa psykologiliitosta, ja näin sanottiin olevan. Kannattaa siis varmistaa, että terapiaa antavalla henkilöllä on psykoterapeutin ammattinimeke. Niissä, joilla sitä ei ole, löytyy kaikenlaista porukkaa. Kokemusta on.

P.S. On niissä tietysti kelpo terapeuttejakin, niissä, joilla ei ole tuota uutta pätevyyttä.

Hyviä linkkejä! Kyllä meinaan perehtyä niihin.

Itsekkin olen törmännyt tällaisiin tapauksiin. Tuntuu välillä, ettei psykiatreilla tai psykologeilla ole riittävää ammattitaitoa. Erityisesti itselleni ollaan suoraan levitelty käsiä ja sanottu, että heillä loppuu keinot kesken kun eivät osaa hoitaa minun päässäni olevaa sekamelskaa. Ja myös sanottu, ettei avohoidossa ole mitään ammattitaitoa hoitaa esim. sukupuoli-identieetti"häiriötä". tosin nykyinen psykologini on valmistumassa psykoterapeutiksi, mutta sitten tietenkin hän lähtee jonnekkin muualle töihin.☹️

Itse voin sanoa olevani ERITTÄIN avoin seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvissä asioissa. Kodissani olen jo pienestä pitäen saanut vastauksia kysymyksiin muutenkin kuin "Saat sitten tietää kun olet vähän vanhempi". Esimerkiksi, kun olin toisella luokalla peruskoulussa ja alkoi ns. tirskunta joistain sanoista esim. "siniSEKSI" ja "punaiSEKSI". Tässä vaiheessa vanhempani istuttivat minut pöydän ääreen ja kertoivat asioista niiden oikeilla nimillä. En tietenkään mitään likaisia yksityiskohtia mutta lähinnä siitä että se on normaalia vähän vanhempien kesken, ja lähes kaikki tekevät siät jossain kohtaa elämäänsä ja kertoivat myös että mitä siinä yleensä käytännössä tapahtuu. Kertoivat myös että se on mukavaa, eikä siinä itsessään ole mitään naurun aihetta. Siitä lähtien aiheesta ollaan voitu meidän perheessä puhua hyvin avoimesti.

Nykyisin rakastan seksiä, ja se kuuluu lähes jokapäiväiseen eläämääni joko yksin tai kumppanini kanssa. Koen seksin eheyttävänä ja itsetuntoa nostattavana asiana, vaikka sitä yksin harrastaisikin. Itse olen sen avulla oppinut rakastamaan kehoani ja itseäni. Seksikumppaneita minulla ei avoimuudestani huolimatta ole ollut varsinaisesti kuin viisi, ja heihin kuuluu sekä miehiä että naisia.

Mediassa seksin näyttäminen menee minunkin mielestäni liiallisuuksiin. Olen kuitenkin iloinen siitä, että seksikohtaukset painottuvat yleensä tiettyihin sarjoihin,( esim. Sinkkuelämää, Californiacation, L-koodi) Ja jos on sellaista seuraa jossa niitä ei viitsi katsoa, on ne helppo väistellä. Mielestäni kuitenkaan rakastelukohtauksissa ei ole mitään vikaa, ja elokuva- ja taidefanaatikkona ajattelen rakastelun elokuvissa lähinnä taiteen kannalta.

Toki voin sanoa ymmärtäväni myös muilla tavoin ajattelevia, esimerkiksi heitä joista seksi on syystä tai toisesta ahdistava tai kiusallinen asia, ja myönnettäköön että nyky-yhteiskunnassa seksi on paljon esillä. Kuitenkin se on esillä siitä syystä, että siihen osattaisiin suhtautua luonnollisemmin eikä se olisi enää tabu. Näin myös seksiin liittyvistä ongelmista pystyisi puhumaan vapautuneemmin 🙂