Hänen maailmansa on kateissa, ehkä isäsi on ollut se liikkeelle paneva voima, hänen elämässään.

Paha onnettomuus kuulostaa pahalta ja sitä se todellakin on.
Äitisi on shokissa ja tarvitsee tukiverkon ympärilleen.
Toivottavasti isäsi toipuu hyvin.

Niin se on, että omakotitalossa (vanhempi) nainen on aika heikoilla.
On monenlaista työtä jotka ovat itsestäänselvyytenä olleet niitä miehen töitä.

Voimia.

Kiitokset kommenteistanne.
Äitini ei asu omakotitalossa eikä hänellä ole paljon muuta kuin kotityöt, kaupassa käynti ja pyykinpesu. Hänellä on helppo liikkua asunnossaan ja hän selviytyy hyvin. Mutta nyt hän käyttää muita ihmisiä hyväkseen niin paljon kuin vain saa irti. Nämä ihmiset kyllä tekevät ja auttavat ja kuuntelevatkin häntä, mutta liika on liikaa. Itse en tähän lähtenyt mukaan ja nyt äitini on vihainen minulle. Viikon olin hänen luonaan ja kuuntelin ja autoin vähän kotitöissä, mutta en kauempaa jaksanut.
Isälleni äiti oli tosi töykeä usein. Hän ikäänkuin alisti ja aliarvioi häntä ja hänen tekemisiään. Nyt sitten katuu kaikkia sanomisiaan ikäänkuin se jotain auttaisi. Hän on todella hukassa itseltään kun käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan noin.

Hei!
Kuulostaa melkeimpä narsistiselta tuo äitisi käyttäytyminen. hajota ja hallitse. isäsi on nyt sairaalassa ja äitisi ei oikein tiedä nyt ketä höykkyyttäisi että saisi vallantunteen pidettyä itsellään. Hän on nyt yksin mutta vaatii sitä huomiota jota isäsi on hänelle antanut. Paikkaileeko tilannetta kenties? Kuulostaa aika pahalta ja ahdistavaltakin. Hän on hyvin huomion haluinen ja kärsii nyt sen vaille jäämisestä. Se ei oikein tunnu sopivan hänelle koska hän varmaan tuntee nyt menettävänsä hallinnan tunteen.
Narsismi on sairaus omalla tavallaan ja äitisi ei tajua käytöksensä haitallisuutta. Se rasittaa ja ahdistaa läheisiä. Hän on ollut tuollainen varmaan kauan. Is'äsi alistuva asenne on myös mahdollistanut äitisi käytöksen tähän mennessä.
Olen pahoillani oikeastaan teidän kaikkien läheisten kuten myös isäsi puolesta.
itselläni on narsistinen äiti ja olen itse sairastunut tuon takia. nyt olen tajunnut ja joutunutkin tekemään selvää pesäeroa häneen koska hän vaikuttaa minuun edelleen niin voimakkaasti.
Voimia teille🙂🌻

Hei,

olisiko paikallaan kunnan / kaupungin kodinhoitoapu ?

Surkea tilanne, jos kyse on narsismista. Narsismia on niin monenlaista.
Loppujen lopuksi kyse voi olla osaksi yksinäisyydestä ja ehkä äitisi ei osaa elää
komentelematta toisia. En tiedä. Jotain ammattiapua hänelle tarjoaisin tilanteessasi.

Kiitos Saniga! Itse olen myös miettinyt tuota narsismin mahdollisuutta. Itse olen pysynyt kaukana äidistäni enkä halua häntä edes kotiini käymään. Hän on ollut jo pitkään outo ja käyttäytyminen varsinkin outoa.
Tänään sain lisävahvistusta ajatuksilleni kun hän kertoi vakoilleensa siskoni tekemisiä ja menemisiä. Oli vakoillut niitä jopa siskoni 15 vuotiaalta pojalta. Sanoi että kun siskoni ei kerro kaikkia menemisiään hänelle.
En tiedä kuinka sanoa hänelle suoraan että mitä nuo asiat hänelle kuuluvat?

Minkä ikäinen äitisi on ?

Tilanteenne kuulostaa varsin tulehtuneelta kaikilta osin.
Olisiko lopullinen välien katkaisu ratkaisu sinun kannaltasi katsottuna ok?

Jonkinlainen tauko tapaamisissanne olisi ilmeisesti paikallaan.
Voisin olettaa, että kaikki osapuolet näkisivät sen jälkeen asiat toisin. Voin olla väärässä, kunhan oletan ja on toiminut omalla kohdallani vaikeassa äiti-tytär suhteessa.

Kirjoittamisestasi välittyy tunne, että kannat kaunaa äidillesi vuosien takaa.
Sinun ei tarvitse hyväksyä äitisi tekoja, mutta mielessäsi voit antaa ne hänelle anteeksi.

Itse olen 43 v ja äitini on 63 v. Eli kyllähän tässä jo ollaan siinä iässä että ei jaksaisi enää menneitä kaivella. Mutta kun äidin käytös on mitä on niin en sitä voi hyväksyä. En varsinaisesti hänelle kanna kaunaa, mutta tietyllä tasolla olen katkera.
Tietynlainen välimatka on kyllä ihan hyväksi. Sen ovat muutkin sisarukset huomanneet.
Tietyllä tavalla sitä suojelee omaa ja läheistensä elämää äidin vaikutukselta.

Joskus se on niinkin päin että on pakko tehdä välimatkaa aikuisiin lapsiin, kun he eivät kasva yli lapsuuden vaan aina muistuttavat kaikesta "pieleen menneestä", ikävästä ja traumaattisesta kokemuksesta. Varsinkin jos jotain sanoo vastaan, tai on eri mieltä niin jopa nousee se uhma ja ilkeät sanat satuttaa, loukkaa syvästi. Eivätkä lapset näytä millään ymmärtävän että myös vanhemmat ovat joutuneet elämässään kokemaan vaikka mitä ja hekin kantavat menneisyytensä haamuja mukanaan, tarkoittamatta loukata ketään.
Pitäisi osata olla aina se kiltti ja herttainen mummeli, joka ei kelleen koskaan mitään pahaa sano... ja sellaistahan ei ole kuin sadussa. Tai pitäisi olla kiltti ja ymmärtäväinen lapsi joka aina vain jaksaa olla myötäelävä. Mistäpä hän sen olisi oppinutkaan?
Ja joskus on ihmisparka kahden tulen välissä omat lapset ja omat vanhemmat repivät auki vanhoja haavoja.

Juu ei todellakaan aina jaksa olla myötäelävä kun ei todellakaan ole mitään sellaisia todellisia tunnesiteitä enää vanhempiin.
Ja kun päivittäin joutuu kuulemaan sen miten äiti kohtelee siskoani ja hänen lapsiaan. Toiset yrittävät auttaa ja käyvät kylässä niin tämä vaan kyttää ja aliarvioi heitä. Kaikki asiat pitäisi saada tietää ja jos ei saa tietää niin sitten ollaan pahalla mielellä.

Itselleni ei mitään kovin kirkasta kuvaa syntynyt suuntaan tai toiseen. Ajatuksena heräsi myös, että "outo" käytös voi olla myös jonkun sairauden aiheuttamaa. Esim. alkava muistisairaus voi olla hyvin hämmentävä ihmiselle itselleen ja vaikea huomata. Se voi vaikeuttaa arkiaskareita, jotka ovat ennen tuntuneet niin helpoilta tai lisätä tarvetta "kerrata" onnettomuutta moneen kertaan.

Voimia vaikeaan tilanteeseen ja toivon, että ratkaisu löytyy!🙂👍