Aikuisen elämää
Ryhmässä keskustellaan aikuisen arkea koskettavista kysymyksistä mm. työelämän paineista, yksinäisyydestä, syrjäytymisen uhasta ja taloudellisista ongelmista.
Sopii Aikuiset, Seniorit
Aikuisen elämää
Aikuisen elämää aiheet
Kaikki aihealueet
Olen 30v nainen ja elänyt vaikeita vuosia ihmisten kanssa, jotka ovat nakertaneet itsetuntoani ja omaa arvostustani itseen. Tälläkin hetkellä koen, että en arvosta sitä missä olen hyvä, en arvosta itseäni, tunnen olevani mitätön ja vain toisten käskytettävänä, arvostelun kohteena. Tiedän,näin ei saisi ajatella, kuulostaa synkältä ja olenkin lievästi masentunut. Tällä…
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96261&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
En tiedä miten kirjottaisin, en osaa kirjottaa järkevästi. Mutta yritetään. Olen siis 23vuotias nuori nainen, en kyllä koe itseäni aikuiseksi, mut kai mut sellaiseksi luokitellaan. Yksi monista ongemista on raha. Ja tiedän, että olen itse aiheuttanut tilanteeni, mutta haluan silti avautua tästä, se painaa mieltä joka päivä. Velkaa siis löytyy,…
Olen kärsinyt unettomuudesta jo vuosia, ikää 37. Taloushuolia on paljon, yksinäisyyttä, toimimaton suhde ja olemattomat välit omaisiin. Vaikka olisin väsynyt iltaisin ei uni vaan tule, ei edes aina vaikka olisin ottanut opamoxia, ja kipulääkettä kroonisiin kipuihin. Mielialalääkityksenä on Sepram 40mg, mutta siitä ei ole mitään apua. Tulevaisuus pelottaa kun en…
Aloitan toisen ketjun tänne. Ensimmäisen aikaan olin itsemurha tunteen vallassa. Nyt minulla on enää masennus. Olen nuori mies, minun elämä tuntuu tyhjältä. Asiat eivät jaksa kiinnostaa. Ihmiset eivät jaksa kiinnostaa. Olen katkera muille ja kateellinen heidän onnellisuudelle. Nautin siitä jos nämä ”onnelliset” ihmiset kärsivät ja tuntevat minun kivun. Tiedän mitä…
On niin paha olla. Olen ottanut iltalääkkeet ja kaksi tarvittavaa (osastojakso meneillään). Silti ahdistukseni ei lopu. Pääsin käsiksi yhteen terään ja olen suunnitellut viiltämistä koko illan. Edellisellä kerralla (noin kolme viikkoa sitten) päädyin päivystykseen tikattavaksi. Tuntuu, että haluaisin vain kuolla. Tai edes olla hetken ”irrallinen” tästä pahasta todellisuudesta. Auttakaa minua.…
Moikka, Onko täällä muita, joilla on jokin persoonallisuushäiriö? Itselläni hyvin todennäköisesti epäväkaa persoonallisuushäiriö. Ainakin kaikki sen oireet täsmäävät. Siis esimerkiksi voimakas tunteiden heittely, ahdistuneisuus, yksinäisyys, tyhjyyden tunne, holtittomat teot, hylätyksi tulemisen pelko, huonot sosiaaliset taidot ja huono itsetunto….. En tietenkään haluaisi olla tälläinen kuin olen, mutta tuntuu oudolta ajatukselta että…
En tiedä, että mistä alkaisi. Sain lapsen nuorena, 20-vuotiaana. Lapsi ei ollut suunniteltu, mutta päätimme pitää sen vaikka suhteemme oli kestänyt noin vuoden ja tämä oli ensimmäinen vakava suhteeni. Perusasiat suhteessa ei olleet todellakaan kunnossa ja elämä oli muutenkin sekaisin, masennusta, juomista yms. Mutta olin nuori ja hölmö, luulin paljon…
Vihaan…
4…työtäni, tai en työtä, mutta sitä paikkaa!! Nyt on ihan pakko kokeilla, löytyiskö vertaistukea? Yritin plarata näitä keskusteluja, mutta en löytänyt itseeni sopivaa ketjua. Takanani on 10 vuotta vuodenmittaisia, määräaikaisia työsuhteita, eri toimipaikoissa, eli ei kiinnityksiä mihinkään. Aina pitää opetella uusi työpaikka, -kaverit, -yhteisö jne jne… Nyt tuli mahdollisuus kiinnittyä…
Uskoni terveydenhuollon etiikkaa, käsitykseni hoitavan tahon moraaliin ja käsitykseen siitä, miten potilasta kohdellaan on murtunut. En enää nää terveydenhuoltoa samanlaisin silmin kuin lapsena, jolloin luottamukseni oli sataprosenttinen. Kun terveydenhuollossa tapahtuu selkeä hoitovirhe, en voi käsittää sitä, että yhteiskunta omalla tavallaan hyväksyy sen. Oma moraalintajuni on ainakin se, että tietyt asiat…