Olen 30v nainen ja elänyt vaikeita vuosia ihmisten kanssa, jotka ovat nakertaneet itsetuntoani ja omaa arvostustani itseen.
Tälläkin hetkellä koen, että en arvosta sitä missä olen hyvä, en arvosta itseäni, tunnen olevani mitätön ja vain toisten käskytettävänä, arvostelun kohteena.
Tiedän,näin ei saisi ajatella, kuulostaa synkältä ja olenkin lievästi masentunut.
Tällä hetkellä käyn psykiatrian sairaanhoitajan kanssa juttelemassa.
Haen tällä hetkellä vertaistukea täältä.

Töissä jaksan käydä edelleen, se pitää jotenkin kiinni arjessa. Mutta ei anna iloa elämääni tällä hetkellä. Ehkä syynä on myös työpaikan kiire, lisääntynyt työkuorma, henkilökunnan vähyys…

Mietin usein millainen ihminen olen, millainen minun kuuluisi olla, missä olen hyvä.
Pitäisi varmaan tietää vastaukset noihin kysymyksiin, mutta en vain tiedä miten ne löytäisin.

Onhan minulla kroonisia kipuja, fibromyalgia ja kroonistuneet moniniveltulehdukset jotka syö voimavarojani. Että ihan syitäkin on…
Mutta haluaisin vain pois tästä mitättömyyden kahleesta.