Otsikon kysymys pyörii mielessä JOKA päivä. Kaikki on alkanut siitä kun marraskuussa mulla todettiin masennus ja sain lääkkeet siihen. Lääkkeitä vaan nostetaan mutta mitään eroa entiseen ei ole. Haluun vaan tän kaiken olevan ohi… ☹️ 😭

Onko täällä palstalla paljon ihmisiä joita vaivaa pitkittynyt masennus, eli tilanne on jatkunut jo monta vuotta, sanotaanko nyt vaikka 5v ylöspäin? Itsellä masennus ollut jo lapsesta asti ja nyt 22-vuotiaana sitä on kestänyt melkein 10 vuotta, huolimatta siitä että olen ollut jo 8 vuotta hoidossa. Lääkkeet ei tunnu sopivan yhtään…

Delffi, BirdBell, Lukossa, Eksynyt varpunen, Saloka, Lila3,jne kaikki. Mitä teille kuuluu? Odotatteko chatteja? Minä joo..

Hei! Ajattelin kokeilla, josko tällaisesta elämäntilanteensa auki kirjoittamisesta voisi olla jotakin hyötyä. Olen 36-vuotias totaalisyrjäytynyt mies, sekä yhteiskunnallisesti että aika lailla myös sosiaalisesti. Minulla ei ole juuri koskaan ollut selkeää sisäsyntyistä motivaatiota saavuttaa omassa elämässäni mitään tai tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia, joten vaikka periaatteessa tiedän olevani fiksu ja kykenevä, en…

Moni varmaan tietää sen fiiliksen, kun pään sisällä ajatukset pauhaa ja tekis mieli vaan huutaa? Haluais saada rauhan pään sisälle, toivois että vois vaan oksentaa sen kaiken pahan olon ja ahdistuksen ulos. Tuntuu että pää vaan hukkuu siihen kaikkeen ahdistukseen. Mun tekee mieli satuttaa itseäni. Ensimmäistä kertaa koko elämässäni. Oon…

Oon sairastanut masennusta vajaat 10vuotta ja nyt tuntuu, että oon ihan pohjalla. Lääkkeet ei auta, keskusteluapua oon saanut taas ensi hätään kerran-pari kuukaudessa, enkä osaa puhua ystäville ☹️ Välillä pelottaa oma paha olo niin paljon, että tekee mieli lähtee päivystykseen hakemaan apua. Tähän mennessä oon pärjännyt melko hyvin omillani lääkkeiden…

Voimat ovat täysin loppu. En näe enää valonpilkahdustakaan missään. Mieli on sysimusta. Tähän suurimpaan pelkooni on nyt tultu. Uuvuin edellisessä työpaikassani. En uskaltanut jäädä sairaslomalle. Päätin sinnitellä ja keskittyä vain työn ulkopuolisiin asioihin. Suuri ahdistus valtasi aina kun edessä oli palaveri pomojen kanssa. Viimeisillä voimilla päätin hakea uusia töitä. Sainkin.…

Olen kuullut kristuksen huudon. Olen kuullut vatsani kurinan. Olen heittäytynyt ikuisuuden virtaan. Olen itkenyt yöllä. Hymyillyt päivällä. Olen kantanut ristiä. Olen katunut syntejäni. Olen rukoillut isää. Olen pyytänyt pyhää pietaria päästämään sisään. Olen soittanut tuskaani. Olen juonut iloon. Olen ollut allapäin. Olen kaatuillut ja kompuroinut. Mutta ennen kaikkea: olen elänyt.…

En tiedä millon oisin aidosti tykännyt mun elämästä. Pienenä ajattelin olevani viallinenen ja vääränlainen. Muistan hävenneeni itseäni jo ala-asteella. Aina sanottiin vaan: ”Puhu. Älä ole tollanen nössykkä.”, ”Ryhdistäydy.”, ”Et tule pärjäämään elämässäsi noin…” No olen pärjännyt viimeset 25 vuotta. Miksi en saisii pärjätä jatkossakin omana itsenä? Miksi on väärin olla…

Olen totaalisen lopussa,kaikki romahtanut viikossa. Pitkäaikainen haave romuttui eilen lopullisesti ja läheinen on sairaalassa, huonossa kunnossa. Ydinperheestä ei ole mitään apua. Joulu tulee kovaa vauhtia ja muille läheisille on vain ns.tunkio kenen päälle puretaan kaikki huolet juuri sairaalassa olevasta..eikä muisteta edes kysyä miten minä voin? Olen heille sanonut,etten jaksa enää.…