Voimat ovat täysin loppu. En näe enää valonpilkahdustakaan missään. Mieli on sysimusta. Tähän suurimpaan pelkooni on nyt tultu. Uuvuin edellisessä työpaikassani. En uskaltanut jäädä sairaslomalle. Päätin sinnitellä ja keskittyä vain työn ulkopuolisiin asioihin. Suuri ahdistus valtasi aina kun edessä oli palaveri pomojen kanssa. Viimeisillä voimilla päätin hakea uusia töitä. Sainkin.…

Olen kuullut kristuksen huudon. Olen kuullut vatsani kurinan. Olen heittäytynyt ikuisuuden virtaan. Olen itkenyt yöllä. Hymyillyt päivällä. Olen kantanut ristiä. Olen katunut syntejäni. Olen rukoillut isää. Olen pyytänyt pyhää pietaria päästämään sisään. Olen soittanut tuskaani. Olen juonut iloon. Olen ollut allapäin. Olen kaatuillut ja kompuroinut. Mutta ennen kaikkea: olen elänyt.…

En tiedä millon oisin aidosti tykännyt mun elämästä. Pienenä ajattelin olevani viallinenen ja vääränlainen. Muistan hävenneeni itseäni jo ala-asteella. Aina sanottiin vaan: ”Puhu. Älä ole tollanen nössykkä.”, ”Ryhdistäydy.”, ”Et tule pärjäämään elämässäsi noin…” No olen pärjännyt viimeset 25 vuotta. Miksi en saisii pärjätä jatkossakin omana itsenä? Miksi on väärin olla…

Olen totaalisen lopussa,kaikki romahtanut viikossa. Pitkäaikainen haave romuttui eilen lopullisesti ja läheinen on sairaalassa, huonossa kunnossa. Ydinperheestä ei ole mitään apua. Joulu tulee kovaa vauhtia ja muille läheisille on vain ns.tunkio kenen päälle puretaan kaikki huolet juuri sairaalassa olevasta..eikä muisteta edes kysyä miten minä voin? Olen heille sanonut,etten jaksa enää.…

Moikka! Olen 27v., fyysisesti perusterve nainen ja 10 vuotta tullut painiskeltua erilaisten mt-haasteiden kanssa VAIKKA KAIKKEA MUUTAKIN ELÄMÄSSÄ ON TAPAHTUNUT (tätä haluan aina itselleni ja muille painottaa, sairaus ei ole kaikki kaikessa). Olen esimerkiksi valmistunut yliopistosta, saanut hyviä työpaikkoja, on kavereita ja orastava parisuhde. Kaikki ihan mallillaan paitsi että ei…

Tänään kuoli nuori, vasta elämäänsä aloittava ns. ”Asiakas”. Oon koko illan surrut tuota haastavan ihanaa lapsukaista, jota jään kaipaamaan. Hieno tyyppi! Onneksi sain kuitenkin tutustua häneen, jään ilolla muistelemaan niitä hupaisia juttuja hänen kanssaan. Mutta surullista se on. Elämä vasta alkamaisillaan, mutta kuolikin hän.. Elämä on arvaamaton, se voi päättyä…

Joo tosiaan, mulla oli yksityinen psykoterapeutti joka siis erikoistunut kognitiivis-behavior. terapiaan jota juuri tarvin. Noh nyt tämä ihanuus loppui. Kolme vuotta täynnä. Psykiatrin ja toki itteni mukaankin tulen tarvitsemaan terapiaa vielä useita vuosia. Mutta mulla ei ole varaa maksaa sitä ja sossu ei auta koska kyseessä yksityinen. Nooh eipä siinä…

Tietääkö joku paikan josta voisi saada keskusteluapua chatin välityksellä, ettei tarvitsisi mihinkään soittaa? Itselläni olisi kyllä liittymässä varaa soittaa, mutta ääni ei lähde. Jaksoin vähän kaivaa netistä tietoa ja nyt jonottelin sekaisi chattiin, muuta luulen että paiskaavat linjat poikki kun kuulvat ikäni ☹️ ☹️: (: ☹️ 😭

En ole aikoihin kirjoittanut, enkä ihan tiedä miksi kirjoitan nytkään. Maailma menee yhä hullummaksi ja tulevaisuys ei näytä ruusuiselta. Henkilökohtaisessa elämässä asiat on ihan ok, mutta maailmanmenoa ajatellen ollaan pyörteessä. Mietin myös mihin on hävinneet ne nimimerkkien takana olevat henkilöt, joiden kanssa aikanaan kirjoittelin…

Moikka. Olen 22-vuotias mies, jolla oli raskasta kukan käyttöä puolisen vuotta. Lopetettuani olen kärsinyt pahoista pelkotiloista ja todella oudoista oloista. Vaikka olen jo 10kk ollut selvinpäin ne jatkuu edelleen. Alussa pelkäsin kokoajan psykoosia mutta lääkärin taottua mun päähän sen, että sitä se ei ole uskon vihdoin etten ole menossa psykoosiin.…