Hei ASM
Mieheni vaikea lapsuus on tullut esille terapiassa ja syyt pettämiseen löytyvät sieltä. Toivon että miehesi päättää lähteä terapiaan, se oikeasti saattaa olla valtava helpotus hänelle, minun mieheni on kokenut että kun löytää selityksiä omalle käyttäytymiselleen, se helpottaa.

ASM kirjoitti 14.5.2014 10:5

Hei, olen todella kiitollinen kaikista kommenteista. Paljon yhtäläisyyttä löytyy. Tiedän, että menneiden vatvominen ei auta asiaa, mutta minkäs teet, kun asia tulee mieleen eri yhteyksistä. Meilläkin mies pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Hän huomaa heti, jos jokin asia vaivaa. Hengitykseni muuttuu erilaiseksi, kasvojen ilme samoin. Koska hän huomaa, että minua alkaa ahdistaa, niin hän itse tulee surulliseksi ja huono omatunto alkaa vaivata. Kierre olisi katkaistava. En vielä täysin pysty luottamaan mieheeni vaikka hän vannoo ja vakuuttaa ettei tilanne toistu. Haluaisin uskoa tähän.

Terapiaan hän ei suostu. Hänellä on vaikea lapsuus ja jo senkin takia olisi hyvä hieman kaivella asioita asiantuntijan kanssa. Omasta mielestään hänellä ei ole ongelmia. Ei halua muistella ikäviä asioita. Hänellä ei ole paljon harrastuksia eikä ystäviä paitsi ne, jotka liittyvät työhön. Hän on myöntänyt, että keskustelee mieluummin naisten kuin miesten kanssa. Itselläni on aina ollut paljon ystäviä. Käyn heidän kanssaan syömässä, teattereissä ym. Mieheni kertoo mielellään mielipiteensä muista, yleensä se on negatiivinen. Olen pannut merkille, että hyvin usein hän kommentoi toisten ulkonäköä. Käsitykseni mukaan hänellä on ikäkriisi (on n. 50).

Olisi varmaan hyvä mennä edes yksin terapiaan, että saisin negatiiviset tunteet purettua ja apua tähän tilanteeseen. Nyt olo on kohtuu kevhyt ja hyvä. Viikon verran oli todella ahdistunut.

Hei,

mietin tuota kun sanoit, että et saa miestäsi terapiaan. Onko mitään mahdollisuutta, että sopisitte esim että menisitte sinne yhdessä, mutta heti kun miehestäsi tuntuu, niin hän voisi poistua paikalta ilman, että siitä nousi meteli. Voisiko se helpottaa terapiaan lähtöä?
Jos ei millään terapiaan suostu, niin voisitteko sitten yhdessä lukea Fisherin kirjan Rakentava valinta parisuhteen parhaaksi. Siinä kirjassa on aina jokaisen kappaleen jälkeen ns harjoituksia ja niitä voisitten kokeilla tehdä ehkä ensin erikseen ja sitten yhdessä. Itse olen saanut tosi paljon hyötyä tuosta kirjasta ja se voisi jopa herättää miehesikin mielenkiinnon esim terapiaa kohtaan.
Todella paljon voimia sinulle.

Hei, Kiitos Rakentava valinta parisuhteen parhaaksi -kirjavinkistä. Varasin sen juuri kirjastosta. Tällä hetkellä luen Fisherin Jälleenrakennus -kirjaa, josta siitäkin saa apua ja ajateltavaa koska en vielä tiedo jatketaanko näin vain annanko periksi ja alan hakea eroa...

Hei 🌻🙂🌻
ASM: miehiltämme löytyy paljon yhtäläisyyksiä, sekä mielipiteissä, että käytöksessä. Perusteliko miehesi aikoinaan uskottomuuttaan millään tavalla?
Meidän ongelmamme ovat nyt kulminoituneet intiimielämän. Mies on kadottanut halukkuutensa täysin ja keskusteluissa kävi ilmi, ettei haluttomuus johdu minusta, vaan seksuaalinen mielenkiinto puuttuu täysin. Sitä ei herätä edes aikuisviihde...
Aika outo tilanne minulle, koska näin ei ole koskaan ennen käynyt.
Mies epäilee, että uskottomuus jätti jonkun jäljen psyykeeseen mutta ei ole halukas asiaa tonkimaan terapian muodossa.
Miehelle kuulemma paras vaihtoehto on se, ettei asiasta puhuta, koska pelkää tämän vaikeuttavan tilannetta entisestään.
Eli tässä sitä ollaan nyt ja huomisesta ei tietoa. Yritän jaksaa toiveekkana odottaen tilanteen paranemista.

Kyllä perusteli. Viimeksi eilen. Mieheni mielestä hän ei saanut kotona riittävästi läheisyyttä, hän kuvitteli, että minulla on toinen enkä ole hänestä kiinnostunut. Aivan tuulesta temmattuja syitä. Todistaa vain sen, että hän on mielessään kerännyt "syitä" omalle käytökselleen. Eilen hän myönsi, että hän ei voi syyttää minua tekemisistään vaan oma heikkoa itseluottamustaan. Menetti järkensä niin kuin hän sanoo. "Hullaantui". Onhan se kiihottavaa ja jännittävää ymmärrän sen. Eihän se niin kiihottavaa ole monen kymmenen vuoden jälkeen. Mielestäni seksi on meillä hyvää. Itse pidän tärkeänä, että tuntee toisen ja teitää mistä toinen tykkää. Seksielämässä meillä oli maksimissaan kahden viikon taukoja (olemme ollee yhdessä vuodesta -82).

Minulla oli erittäin vaikea viikonloppu. Nyt jopa mieheni ehdotti terapiaa, minne voitaisiin mennä yhdessä. Tuntuu siis olevan tosissaan. Haluaa, että jatkamme. Minua itseäni arvelluttaa. Jos hän on kokenut niin voimakkaita tunteita ja seksuaalista vetoa, voiko hän pidemmän päälle olla tyytyväinen meidän seksielämään vaikka se mielestäni on hyvää ja sitä on riittävästi. Nykyään useita kertoja viikossa.

Hei ASM,

Ei voi olla puolivälissä. Mikäli miehesi on valmis terapiaan, kannattaa mielestäni se kortti katsoa ja yrittää unohtaa arvelut vähäksi aikaa. Jos miehesi yrittää päästä kanssasi samalle aaltopituudelle jotta todella voi tukea sinua toipumisessa, kannattanee katsoa onnistuuko se ja auttaako se sinua eteenpäin. Sitten voinet katsoa tilannetta uudestaan.

Voimia toipumiseen toivottaen.

Kiitos Beren kannustavista sanoista🙂. Viikonlopun ahdistuksen ja itkujen jälkeen olo on taas parempi. Ennen mieheni suuttui ja alkoi mököttää, kun itkin ja otin pettämisen puheeksi. Nyt hän piti lähellä, lohdutti ja sanoi, että annan tunteiden tulla. Koska olo on tällä hetkellä taas vahva ja hyvä, niin varmaan joku osa tapahtuneesta tuli taas purettua.

Ensimmäistä kertaa keskustelimme asiasta hermostumatta.

Toivon ja rukoilen, että saisin sen toisen naisen ja tapahtumat mielestäni tai ainakaan niiden ajatteleminen ei aiheuttaisi niin voimakkaita vastemielisyyden tunteita. Uskon, että kun/jos tästä selviän, niin olen entistä vahvempi.

Jaksamista meille kaikille saman kokeneille. Toivottavasti jaksaisimme nauttia tulevasta kesästä, auringosta ja kaikesta, mitä Suomen suvi meille tarjoaa🙂🌻

Hei

Ensiksi nyt löytyi foorumi minne tahdon jakaa noin pääpiirteittäin meidän kriisin. Toiseksi toivon tsemppiä teille kaikille tähän viestiketjuun osallistujille, löysin itsestäni ja miehestäni ja meidän kriisistä monta yhtäläisyyttä lukiessani teidän kokemuksia 🙂

Eli lyhykäisyydessään olemme olleet kohta 25vuotta naimisissa meillä on perhe, lapset, työ, eli arki, ah niin ihanaa, oikeasti arki on parasta 🙂
Noin viisi vuotta sitten päätimme yhdessä että voisimme piristää parisuhdettamme ja seksielämäämme sillä että minä kävisin sovitusti vieraissa. Innostuin asiasta ja löydettiin sopiva tyyppi. Paikanpäälle päästyäni en sitten kyennytkään varsinaiseen aktiin vaan tyydytin hänet muuten. Mutta sitte tein jotain mitä emme olleet sopineet, eli jatkoin hänen kanssaan yhteydenpitoa. Pidin häneen yhteyttä lähinnä viestien muodossa, pari kertaa myös soitin. Lähetin hänelle myös muutaman härskin viestin ja soitin kaks härskiä puhelua. Kaikki se puhelimen piilottelu (josta ensin jäin kiinni) ja muu paisui ja kerroin koko tarinan miehelleni. Joka perusrehellisenä jannuna ei hyväksy epärehellisyyttä missään muodossa, ei minulta eikä lapsilta. luonnollisesti raivostui silmittömästi, sekä pettyi tietenki niin minuun kun avioliittoommekin.

Jouduin pois tolaltani enkä kyennyt selittelemään tekoani mitenkään, meni lukkoon enkä edes halunnut puhua koko asiasta, kun tuli "selittelyn maku" Mieheni olisi halunnut että olisin kertonut, mutta minä en kyennyt kun en tiennyt miten olisin asian järjellä selittänyt. Joten vaikenin. Rakastan vain miestäni ja sain häneltä anteeksi ja hän luottaa ja uskoo minuun 🙂
Kävin psykiatrilla kevään ja sain lääkityksen paniikkiin ja ahdistuneisuuteen sain myös "koottua itseni" ko. tapauksesta että meni jopa viikkokin välillä että en tuntenut syyllisyyttä.

Elämä hymyili, mieheni alkoi harrastaa urheilua uudelleen ja pudotti painoaan merkittävästi. Olin onnellinen hänen puolestaan työssä ja harrastuksessa meni hyvin ja meillä meni hyvin 🙂

Olisko noin kaksi vuotta sitten kun mieheni jätti puhelimensa kotiin kun lähti käymään jossain ja päätin laittaa viestin esikoisellemme että missä hän menee ja monelta tulee kotiin kun löysin hänen puhelimestaan viestin jonka oli lhettänyt joku joka kaipasi jne oli sydämiä ja pusuja. Viesti oli lähetetty numerosta joka oli sittemmin naamioitu eri nimiseksi. Pidättelin paripäivää tietoa ja seurasin miestäni ja sitten kerroin mitä näin puhelimessa ja hän kertoi sen olevan vain tuttavuus joka on vähän hankala, uskoin tietenkin ja hän kertoi laittaneensa viestin tälle tuttavuudelle että ei halua enään viestejä häneltä. Ja näin tää tuttavuus oli laittamatta viestejä. Kunnes tässä alkuvuodesta maailmani romahti. Minulla oli jokin kumma aavistus, vaikka mieheni oli läsnä ihan siis fyysisestikkin ja en tiedä mikä sai minut hänen puhelimelleen ja näin siellä viestit tältä tuttavuudelta ja myös soitot hänelle. Niissä viesteissä ei nyt sen kummemmin ollut mitään, kunhan oli taas naamioitu eri nimellä ja viestit oli sinällään viattomia. Mutta se varsinainen maton veto jalkojen alta olikin eräältä tutulta jonka olen nähnyt ja huomannut kiertelevän muutenkin miestäni ja niistä ei jäänytkään kyllä mitään epäselväksi. Seksiä oli harrastettu.

Kerroin miehelleni mitä näin hän oli kauhuissaan tietenkin ja pahoillaan eikä myöskään osannut selittää tekoaan muutakun että hän rakastaa minua ja tämä ei ole tietenkään kosto.

Näitä tässä miettiessäni kysynkin teiltä kanssasisaret/-veljet kokemuksia ja vähän tukea. Suhde tai mikä lieneekään on ohi ja mieheni katuu kaikkea mitä hän on tehnyt. Hän rakastaa vain minua, tiedän sen ja meidän rakkautemme on vahvaa mutta koetuksella.

Toivon teille kaikille aurinkoista ja lämmintä kesää 😎

Hei 🌻🙂🌻
ASM: se on jo paljon, että miehesi lähtee terapiaan. Samaa toivoisin myös meillä.
Puhuimme rakkaudesta. Mies sanoi rakastaneensa minua aina ja jotenkin se tunne oli vielä voimistunut perhejuhlamme myötä. Kuitenkin tämä nainen ( silloin jo riippakivenä ollut) oli sitkeästi jatkanut yhteydenpitoa, jopa niin, että väärään aikaan yritti tavoitella.
Mistä johtuu se, ettei miehellä tunnetilassaan ( masentunut, osittain liian vauhdikas) ollut kykyä sanoa EI ENÄÄ???
Itse hän kuvaili tilaansa siten, että oli kuin tahdoton marionettinukke halukkaana lopettaa yhteydenpito naiseen kokonaan siinä onnistumatta 😳

En ole saanut aloitettua terapiaa. Pelottaa, koska en ole aikaisemmin käynyt. Tuleeko kaikki taas mieleen ja ahdistus kasvaa? Toisaalta mietin, pääsenkö koskaan tämän asian yli. Ei ole päivääkään etten ajattelisi tuota toista naista. Eniten vihaan häntä. En tiedä, onko hän vieläkään jättänyt miestäni rauhaan. Miten vahva mieheni on? Tämä on hankala tilanne koska mieheni kanssa meillä menee paremmin kuin ehkä koskaan. Arvostamme toisiamme. Meillä on mukavaa yhdessä. On läheisyyttä ja huolenpitoa. On "vain" tämä oma ahdistukseni😭

Kyllä tietysti ikävät asiat tulevat mieleen ja se on tarkoituskin jotta asiaa voi käsitellä. Niitä kyyneliä ei tarvitse pelätä. Jos sille mörölle kääntää selkänsä ja pakenee, voi olla, että saa paeta loputtomiin. Kohtaamalla ja käsittelemällä ikävät asiat on paremmat mahdollisuudet saada mörkö kutistumaan.

Toivottavasti saatte jatkettua hyvällä tiellä.

Hei 🌻🙂🌻
Mielestäni terapia on paikka, jossa voi olla rauhassa oma itsensä, kaikkine tunteineen. Minulle siitä on ollut apua. Tiedostan surun ja vihani siitä, miten mieheni saattoi tehdä tämän minulle, vaikka tiesi kaikki kärsimykseni sairauteeni liittyen. Hänen tekonsa tuntui niin kovalta ja julmalta.
Miten sinulla Beren menee nyt vaimosi kanssa?
Minun ongelmani on luottamuksen palauttaminen.
Keskustelin siitä myös mieheni kanssa. Hän sanoi, että jos osaisin ajatella asiaa myös hänen kannaltaan. Eli miksi hän ajaisi itsensä samanlaiseen häpeään ja masennukseen uudelleen, ettei voinut edes minua, lapsia ja miniöitämme silmiin katsoa kaiken tultua ilmi. Eli kärsimys oli maan pinnalle putoaminen myös hänelle. Senkin hän sanoi, ettei ikinä enää voisi tehdä samaa minulle. Syyllisyys painaa yhä.
Suosittelen lämpimästi terapiaa. Kynnys on korkea mutta huomatessaan sen tuoman helpotuksen voi avautua mieltä painavista ongelmista.
Itselläni on käyntien jälkeen väsynyt olo. Tunteiden purkautuminen on rankkaa mutta samalla se tuo lisää voimia arkipäivään 🙂🌻

Hei! Meillä on samanlaisesta kriisistä selvitty ja ei voi kun huokaista helpotuksesta koska viimein elämä taas hymyilee sen ensimmäisen puolenvuoden ahdistuksen ja surun jälkeen. Mieheni kertoi itse pettäneensä minua kerran kännissä laivareissullaan ja en ikinä olisi kuvitellut niin hänen tekevän. Niinkuin ei varmasti moni muukaan. Aluksi olin aivan rikki ja en muuta tehnytkään kuin itkenyt ja miettinyt että mitä helvettiä mä teen. Onneksi ympärilläni on ihania ystäviä ja heidän tuki ja turva oli korvaamatonta. Sitten päätin kun tuntui että vaan vaivun syvemmälle ja syvemmälle masennukseen että nyt, nyt mä päätän että haluan jatkaa ja katsoo mitä tuleva tuo. Oli vaikeeta päätöksen jälkeenkin ja monesti vielä asiasta puhuttiin ja vatvottiin mutta siitä se sitten lähti tasoittuu ja arki ja pienet asiat nosti suhteemme uudelle tasolle. Nyt lähes vuosi tapahtuneesta tunnen että olemme lähentyneet ja jostain kumman syystä ei luottamukseni mieheeni kadonnut kokonaan. ( olen myös miettinyt että olenko liian sinisilmäinen) mutta en voi elämässäni saada sitä kaikkea mitä haluan jos en uskalla ottaa riskiä! Muutama kuukausi sitten menimme kihloihin joten kaikki on annettu anteeksi ja molemmat olemme aivan erilailla sitoutuneet tulevaisuuteen. Toivon kaikille voimia tilanteeseen ja uskoin itse siihen että kyllä sen vaan sitten tietää mitä pitää tehdä ja päätöksessä tulee pysyä. Mutta loppuun vielä totean että harmittavan moni sanoo että jos pettää kerran pettää toistekkin. Sen riskin otan ja toista kertaa ei enää tule. Aurinkoa kesäänne ja tavalla tai toisella kaikki järjestyy ☺️❤️

Hei 🌻🙂🌻
Minnie3: minusta tuo klisee siitä, että joka kerran pettää, pettää aina, ei pidä paikkaansa. Jokainen meistä tekee virheitä elämässään. Tärkeintä on se, että ottaa täyden vastuun teoistaan ja aidosti katuu ja pyytää anteeksi.
Meillä pelissä on pitkä liitto ja osa lapsia asuu vielä kotonakin.
Mitään selkeää syytähän pettämiselle mies ei ole osannut kertoa.
Minusta tuttavamme, tuo syrjähypyn toinen osapuoli, teki todella väärin myös. Hän tiesi sairauteni ja rankat koettelemuksemme sen vuoksi usealta vuodelta. Hän tarjosi ymmärtävää olkapäätä ja teki myös aloitteet suhteen johtamisessa intiimimpään suuntaan. Tästä on minulla täysin varma tieto.
Tottakai mieheni teki väärin myös mutta burn outissaan oli enemmälti tahdoton pelinappula, kuin harkitseva ihminen.
Jonain päivänä voin antaa tämän kaiken miehelleni anteeksi mutta tuolle naiselle en.
Halveksin hänen tapaansa toimia ja hänkin vielä perheellisenä ihmisenä.
Tämä on raskas kriisi ja ilman ammattiapua en ehkä enää olisi tässä kirjoittamassa. Yksistään sairaus oli vienyt voimani huomaamatta.
Kaikkea hyvää teille, jotka kamppailevat samojen ongelmien äärellä.

Tuttu tarina. Näitä tarinoitahan alkaa Suomi olla jo täynnä, kun elämme virtuaalitodellisuudessa. Jokainen tekee valintansa. Kysyit mielipiteitä siihen, voiko koskaan unohtaa. Minun mielestäni ei voi. Jos rakastaa. Myönnän, että olen rakkaudessakin vain nainen. En kyennyt sellaiseen anteeksinantoon, jota esim. kristillisyys vaatii. Toisaalta olen ylpeä siitä. Arvostanhan silloin itseäni. Kohtaa rakkaudessa lähinnä itsesi. Laulussa voi antaa anteeksi, mutta ei minusta tosi elämässä ollut koskaan siihen. Anteeksianto kuulostaa lähinnä elokuvalta, jossa kaikki on mahdollista. Tosi elämässähän kaikki ei ole mahdollista.