Hei 🌻🙂🌻
On onneksi tullut selvyyttä asioihin. Miehellä ehkä masennusvaihe johon kuuluu se, ettei seksi kiinnosta. Kysyin suoraan, että johtuuko minusta, kun mies itse otti tämän asian puheeksi.
Vastaukseksi sain, että ei johdu, vaan ei kiinnostusta seksuaalisesti keneenkään.
Tämä toisaalta helpotti, koska pelkäsin jo jotain uutta säätöä.
Nyt on kyse miehen omasta kriisistä ja tuntemuksista.
Yritän tietenkin kuunnella ja auttaa parhaalla mahdollisella tavalla, koska harvoin mies näin suoraan avautuu näistä asioista.
Päivä kerrallaan nyt mennään ja toivotaan parasta.
Minulla itselläni jo parempi olo.
Mitä mahtanee kuulua muille, ketjuun osallistuneille? Esim.Teary69; kaipailen tietoa siitä, miten sinulla menee ja toki muidenkin kuulumisia?

Huomenia kaikille,

Pikku hiljaa, tunti tunnilta, päivä päivältä, mennään eteenpäin. Vaikeinta tässä on edelleen ymmärtää kokonaisuus. Hänen syynsä tällaiseen ratkaisuun. 1,5 vuotta on pitkä iaka, kun ajattelee, että meidän nuorin ei ole vielä edes kolme täyttänyt... Käytännössä hän käytti heti ensimmäisellä kerralla "oman ajan" pettämiseen, kun sellainen mahdollisuus tuli. Yritin auttaa ja antaa hänelle aikaa reenata ja kouluttautua lisää. Hän käytti suuren osan ajasta toisen miehen kanssa keskusteluun sekä muuhun kanssakäymiseen...

Kyllä avioliittomme on loppu. Se ei tule enään takaisin. Se, että tulevaisuudessa voisi olla parisuhde ja yhteinen perhe lapsillemme on paljon hänestä kiinni. Olen aina kuunnellut ja valmis kuuntelemaan. Olen myös kertonut kaikki mitä itsestäni hänelle. En ole salaisuuksia. Näin luulin hänenkin tekevän, vaikka viimeisen vuoden olenkin jo ajatellut, että jotain on tekeillä. En ihan näin suurta kyllä uskonut silti olevan.

Yritän pyörittää yritystäni. Onneksi on hyviä työntekijöitä, jotka pystyvät itsekin asioita tekemään. Mutta raskasta on välillä. "Vaimo" on hyvin hajalla. Kskustelemma paljon, käymme terapiassa, mutta nyt hän on ymmärtänyt todellisuuden. Se voi musertaa hänet. Vähän nyt tuntuu siltä ja sitä yritän estää olemalla läsnä hänelle.

Katsotana miten käy. Hyvää alkuviikkoa kaikille ja voimia omiin koitoksiin.

Jaksoin vihdoin ryhtyä kirjoittamaan.... Työ on vienyt kiireineen eteenpäin sekä perheen arjen pyörittäminen. Parisuhteessa emme ole päässeet eteenpäin lainkaan jäimme paikoilleen. Mieheni ei juttele ellen itse aloita.. edelleen mennään näin. Olen todella väsynyt tilanteeseen ja ryhtynyt ajattelemaan oman elämän rakentamista, katsellut jopa asuntoja... Pettäminen on tuonut pelkkää tuskaa ja kyyneleitä. En pääse askelta eteenpäin ajattelematta miten selviän saati saan suhteen toimimaan. Minkä suhteen?
Olemme puhuneet silloin kun aloitan keskustelun suhteemme kiemuroista ja pettämisen kuvioista. Eniten siellä satuttaa mieheni sanat; Tekninen suoritus jolloin unohdin muun kuten sinun olemassaolon. Miten voi unohtaa toisen ihmisen, ihemisen joka on elänyt rinnalla 26v.? Tukenut ja rakastanut..... Se että pettämisen hetkellä olin vakavasti sairas ja jaksaminen äärirajoilla ei riittänyt rakkaus kannattelemaan. Sitäkään en ymmärrä. Anteeksi vain , mutta ei vaan riitä ymmärrystä. Minä uskoin että rakkaus on kannatteleva silloin kun ei jaksa. Minä en tiedä mitä huominen tuo, mutta jos se on sitä samaa kuin viime 5 kuukautta niin en tiedä jaksaako ja miksi?😭

Aloin miettiä, että mistähän johtuu että useat pettämiset tuntuvat tapahtuneen silloin, kun oma kumppani on heikoilla? Näinhän se oli meilläkin, elin tähän astisen elämäni rankinta vaihetta ja puoliso lisää vielä taakkaani omalla typeryydellään.

Rankka elämänvaihe tietysti rasittaa parisuhdetta. Kokeeko toinen osapuoli, ettei voi itse saada tukea tältä kärsivältä osapuolelta ja hakeutuu näin etsimään sitä muualta? Kokeeko hän, että puolison kärsimykset ovat aina etusijalla ja tahtoo kokea itsensä taas halutuksi ja tärkeäksi? Kokeeko hän puolison taakaksi, jota haluaa paeta? Vai pakeneeko hän omaa kyvyttömyyttään tukea toista?

Ehkä tähän ei ole oikeaa vastausta.
Mielestäni pettämiseen on aina syy, ja ymmärrettävä syy, mutta tuskin koskaan hyväksyttävä.

Hei 🌻🙂🌻
Teary69: olemme lähtökohtaisesti olleet samassa tilanteessa; molemmat sairaita fyysisesti, kun pettäminen tapahtui. Meillä mies esim. haki minulle lääkkeitä kyseiseltä paikkakunnalta ja samalla reissulla tapasi salarakastaan. Tänään tunsin voimakkaan surun tunteen...ajattelin, että eikö minua ole koeteltu jo riittävästi kipujen ja useiden leikkausten muodossa. Tämä tapahtunut oli todella shokki; asia jota vähiten pystyin kuvittelemaan tapahtuvan. Varsinkin, kun mies kotona esitti toista. Paitsi sen jälkeen, kun aloin epäilemään jotain olevan vialla.
Uskon kuitenkin, että selviydymme tästä yhdessä. Viimeksi tänään mies sanoi, että se tapaus oli hänen elämänsä suurin virhe.
Minusta hän on koko ajan katunut aidosti ja kertonutkin sen, että syyllisyyden tunne painaa häntä vieläkin.
Itse en ole puhunut hänelle tästä pettämisestä enää.
Miehen mielestä myös seksuaalielämämme sai kolhun tuon suhteen takia.
Mies on edelleen masentunut, pystyy käymään töissä mutta muutoin ei mikään juuri kiinnosta. Paitsi lenkkeily kanssani. Niinpä kävelemme päivittäin yhdessä ja juttelemme. Miehen aloitteesta myös intiimisuhteemme tilasta.
Toivon Teary69, että myös teillä asiat selkenevät. Aikaa se tulee viemään mutta onko ero kuitenkaan ainoa mahdollisuus?
Onko miehesi katuvainen ja kuunteleeko hän sinun tarpeitasi nyt enemmän?
Pettäjä voi käytöksellään paljon vaikuttaa siihen, jatkuuko parisuhde tai avioliitto.
Yksin sinä et voi ongelmianne ratkaista.
Kaikkea hyvää sinulle ja laitathan kuulumisia vielä? Olenkin ehtinyt kaivata sinua 🙂🌻

Hei Teary69,

Mukavaa, että tulit pitkästä aikaa kirjoittamaan kuulumisia. Ikävää vain, että kuulumiset eivät ole erityisen hyviä. Miehesi pyrkii työntämään pettämisen taka-alalle ja vähättelemään tapahtunutta. Ehkä tapaus ei tosiaan ollutkaan hänelle kovin merkityksellinen, eikä hän näe siinä erityistä puhuttavaa.

Oletko kertonut miehellesi, että et ole saanut kunnolla käsiteltyä asiaa, että tätä menoa pettäminen jää kalvamaan sisällesi. Pettäminen on muodostumassa esteeksi hyvälle parisuhteelle. Jos miehesi on mennyt näin pitkään ilman, että hänellä on oma-aloitteista tarvetta puhua, tuskinpa hän alkaakaan puhua oma-aloitteisesti.

On kovin tyypillistä, että pettäjä on haluton puhumaan, koska keskustelussa hän on se konna. Niin kuin olen ennenkin todennut, pettäjän on vaikea ymmärtää, että näiden keskusteluiden kautta petetty saa ilmaistua pettymyksensä ja pettäjällä on mahdollisuus vapautua ikuisesta konnan roolista, vaikka asian läpikäymisessä nostetaan esille petos.

Pettäjä pyrkii tukahduttamaan keskustelun jossa hän esiintyy konnana mutta näin tehdessään, hänen pahantekijän roolinsa jää päälle vaiettuna parisuhteeseen. Tämä ei ole erityisen hyvä perusta parisuhteelle, molemmat ovat omalla tavallaan tyytymättömiä. Petetty ei pysty palauttamaan arvostusta jota aikaisemmin tunsi puolisoaan kohtaan ja samalla on tyytymätön parisuhteeseen sellaisen puolison kanssa jota ei arvosta.

Aiheuttaako parisuhdeterapia miehellesi enemmän tuskaa kuin pettäminen sinulle? Jos ei keskustelu onnistu keskenään, olisi hyvä saada ulkopuolisen apua. Vaikka miehesi ei tuntisi saavansa apua terapiasta, paranisi hänen olonsa sitä kautta, että sinun olosi paranee.

Toivottavasti saatte parannettua keskusteluyhteyttänne. Pettäminen aiheuttaa eroja paitsi pikaisesti pettämisen paljastuttua, myös viiveellä silloin kun asia jää käsittelemättömänä kalvamaan parisuhdetta. Ja vaikka ei eroaisikaan, jää käyttämättä mahdollisuus antoisampaan parisuhteeseen. Olet voinut uppoutua työhösi mikä antaa mahdollisuuden välillä unohtaa pettämisen ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Kun riittävästi kuluu aikaa, voi olla, että pettäminen hautautuu erilaisten kiireiden alle niin, ettet itsekään välttämättä jaksa kaivaa sitä esille. Pettäminen voi jäädä vaietuksi katkeruudeksi teidän välillenne ja asian kanssa vain jotenkin eletään.

Yritä saada miehesi ymmärtämään, että parempi kohdata nyt möröt kuin jättää ne kaappiin odottamaan.

Hei 🌻🙂🌻
Beren: tukeudun jälleen sinun kokemuksiisi ja siihen, että voisit antaa miehistä näkökulmaasi avioliiton ongelmiin.
Meillähän on jatkunut pitkä, seksitön jakso; muistaakseni tämä alkoi viime kesänä.
Tuolloin ajattelin sen johtuvan siitä, että keskustelimme vielä miehen uskottomuudesta.
Ne keskustelut on nyt käyty ja lupaukseni mukaisesti lopetin asiasta puhumisen jo ennen vuodenvaihdetta.
Se ei kuitenkaan palauttanut kaikkia asioita takaisin normaaleille urille.
Miehen haluttomuus jatkuu yhä. Välillä meillä oli jo onnistunutta kanssakäymistä mutta nyt se on hiipunut kokonaan.
Miehen selitys asialle on suorituksenpelko tai oikeastaan pelko epäonnistumisesta asiaan liittyen. Hänellä on ollut jonkin verran ongelmia erektion suhteen mutta käsittääkseni ei älyttömästi kuitenkaan.
Aloin jo miettimään toista naista mutta, kun se ei millään tavalla sovi muuten tähän kuvioon. Mies kuitenkin halailee ja iltasuukot vaihdamme aina.
Toisena asiana on ikä. Olen lukenut, että miehillä 50+ voi olla ongelmana testosteronin puute.
Mies on sanonut, että seksi ei ylipäätään kiinnosta, eikä tämä johdu kuulemma siitä, etten olisi hänen silmissään haluttavan oloinen nainen. Olen saanut kommentteja haluttavuudesta myös muilta miehiltä...
Mies sanoo tämän asian olevan hänellä jotenkin korvien välissä...
Mietin vaan sitä, että miten toimisin viisaiten häntä haavoittamatta. Annanko ajan kulua, sillä terapiaan mies ei taatusti lähde. Ei lähtenyt uskottomuuskriisimme aikaankaan.
En halua tehdä tästä elämää isompaa numeroa mutta alitajuisesti kai pelkään uutta naista miehellä, vaikka edellisenkään kanssa ei ollut seksi onnistunut.
Voisitko hieman valoittaa suhtautumistasi tähän meidän tilanteeseen. 😭

Pettäminen, uskottomuus ovat jotakin niin kamalaa! Ihminen ei kunnioita toista, leikkii toisen tunteilla. Itse tein nopean ratkaisun ja erosin pettävästä puolisostani, sillä hän ilmoitti, ettei pysty jättämään toista naista. Shokkivaihetta kesti pitkään ja söin lääkkeitä mutta nyt jo helpottaa. Olen puhunut ja puhunut. Ystävät ja tuttavat ovat kannatelleet. Joku suositteli Fisherin erokurssia mutta sitä ei taideta järjestää joka paikkakunnalla.
Huomasin, miten tärkeää on säilyttää omanarvontunto ja usko parempaan tulevaisuuteen.

Hei Mariella,

Olen miettinyt kysymystäsi potenssivaikeuksista. Syyt voivat olla kovin moninaisia, psyykkisiä ja fyysisiä. Asiaa mutkistavat lisää lääkkeiden ja sairauksien vaikutukset. Lisäksi fyysinen tekijä muuttuu myös psyykkiseksi kun asiaa alkaa murehtia. Kirjoitin taannoin seuraavan viestin:

”Potenssista pari sanaa. Potenssiin vaikuttavat luonnollisesti ikä, stressi ja pariskunnan välit. On tavallista, että vaikeudet potenssissa näkyvät ensiksi potenssin kestossa. Tämä ei tarkoita sitä, että erektio katoaa, koska miehesi menettää mielenkiintonsa vaan erektion hiipuessa hänelle tulee vaivaantunut olo ja hän vetäytyy rakastelusta kuin menettäisi mielenkiintonsa. Pyrkimys nopeaan yhdyntään viittaa siihen, että hän pyrkii pääsemään orgasmiin ennen kuin menettää erektionsa. Onko miehesi aikaisemmin kokenut erektion lopahtamisen uhkana ja tämän takia pyrkinyt nopeaan yhdyntään, en tiedä. Voi myös olla, että nopeat yhdynnät ovat opittu tapa ja nyt sitä on vaikea muuttaa, varsinkin kun elimistöön on sisäänrakentunut tottumus lyhytkestoisiin erektioihin. Potenssi on herkkä mieltä painaville asioille ja esimerkiksi, jos miehesi tuntee paineita siitä, että erektion tulisi kestää pidempään, pahentaa murehtiminen asiaa entisestään ja syntyy herkästi noidankehä. Potenssista tulee herkästi mittari jolla mitataan kuinka viehättävänä tai tärkeänä puolisoaan pitää ja tässä on sama noidankehän vaara. Potenssista ei pidä tehdä suhteen lämpömittaria. Pariskunnan keskinäisten keskusteluiden tulee toimia lämpömittarina ja myös lämpöpatterina. Koska potenssin ”luomuhoito” on herkkä asia, turvaudutaan helposti näihin uuden sukupolven potenssilääkkeisiin jotka ovat varsinainen miljardiliiketoiminta.”

Tuossa edellä arvailin syitä, eikä minulla nytkään ole parempaa tietoa joten sillä varauksella on luettava. Edelleen tulee erityisesti mieleen, että potenssiongelma helposti pahenee noidankehänä. Tämän takia pariskunnan on hankala itse hoitaa asiaa. Huomio menee luontevasta läheisyydestä potenssiin ja intiimi tilanne alkaa muistuttaa hoitosuhdetta mikä ei edistä kiihottumista. Tämän takia ja myös sen takia, että syyt ovat moninaiset, selvittäisin asiaa lääkärin kanssa. Tämähän on eturauhasen kasvun ohella ikääntyvän miehen tavallisimpia syitä mennä lääkäriin. Kokeilisin potenssilääke joka voi palauttaa seksuaalista itsetuntoa ja varmuutta jolloin lääkettä ei ehkä pian tarvitakaan. Ja jos tarvitaan ja se auttaa, niin se on helppo apu.

Hyvää jatkoa toivottaen.

Hei 🌻🙂🌻
Kiitos Beren. Luulen, että ajan myötä saamme tämän ongelman ratkeamaan, oli syy tähän sitten mikä tahansa.
Jotenkin pelko ahdistaa miestä ja se liittynee siihen, ettei hänellä toimintakyky ole aivan varma. Näin hän asian on ilmaissut. Ja sitten hän on toivonut, ettei asiasta puhuttaisi, ettei se nosta pintaan lisää epävarmuutta.
Se uskottomuus taisi olla kova pala miehelle itselleenkin, sillä sen jälkeen nämä ongelmat alkoivat.
Ajattelin, että jos me nyt rauhassa järjestämme kahdenkeskistä aikaa makuuhuoneessa, ilman pakkoa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tätä mies piti myös hyvänä ajatuksena.
Lähelläolo ja rauhalliset keskustelut elämänmenosta voisivat laukaista stressiä.
Eihän tässä mikään kiire ole.
Tärkeintä on se, ettei hänellä ole ketään toista naista.

Hei🌻🙂🌻
Odottelu on nyt sitten palkittu 😎 ja olen todella tyytyväinen, että lähentyminen tuli miehen puolelta.
Ja luulen, että nyt, kun kynnys on ylitetty, tulee jatkossa olemaan helpompaa.
Mutta...oloni on edelleen apea. Tässä on varmasti minulla joku sisäinen kriisi meneillään.
Ehkä tyhjenevän pesän vaihetta surun tunteineen 😐
Tai sitten vieläkin alitajuisesti mietin tätä parisuhdettamme ja sen käänteitä vuosien varrella.

Terve

Olen lähelle 30 vee oleva mies jota on petetty n.4kk sitten . Olen ollut vaimoni kanssa kohta 7vuotta yhdessä ja meillä on 2 pientä lasta. ja vaimoni päätti firman pikkujouluissa laivalla pettää minua toisen miehen kanssa. Itse olin kärsinyt jo aikasemmin masennuksesta ja väsymyksestä ja en ehkä ole huomioinut vaimoani tarpeeks mutta en koskaa itse pystyisi toista ihmistä pettämään jota rakastan yli kaiken. Tuntuu aivan kamalalta vieläkin ja vaimoni luulee että olen antanut lopullisesti anteeksi tämän yhden syrjä hypyn. Taistelen joka päivä vihaa ja ahdistusta vastaan että en jättäisi vaimoani tai kostaisi tätä hänelle. Vaimollani olisi tulossa taas firman juhlat ja sanoin hänelle asiasta että en pidä ajatuksesta että lähdet juomaan työkavereittesi kanssa ja hän raivostui minulle että en voi häntä lukita kotiin ja en ole sitä tehnytkään olen antanut hänen mennä mutta ymmärrystä ei tule vaimolta miksi en tätä juhliin haluaisin päästää. En haluaisi jättää vaimoani koska minulla on vielä voimakkaita tunteita ihmistä kohtaan ja meillä on 2 ihanaa lasta, mutta en tiedä miten pääsen tämän yli kokonaan eikä tarvisi miettiä koko asiaa edes koska se sattuu ja syvälle :/ Itsetuntoni on heikentynyt huimasti ja yritän sitä kohentaa itsestä pitämällä huolta kuntoilemalla enimmäkseen.

Syvää: Kostamaan ei kannata lähteä. Se ei tuo sinulle parempaa fiilistä, luulen että päin vastoin. Osoita, että sinulla on niin hyvä itsetunto ettei tarvitse lähteä todistelemaan itselle eikä toiselle, että saa muitakin.

Sitä sopii miettiä, mitä toisen päässä liikkuu, kun lähtee pettämisen tielle. Alkoholia on turha syyttää. Halutaan tieten tahtoen loukata rakkaita ihmisiä. Lapsia ei ajatella lainkaan.

Hei 🌻🙂🌻
Ikävä juttu tuo kumppanisi teko. Sitä en ymmärrä, miksi hänen nyt pitäisi päästä juhlimaan; tapahtuneesta on suhteellisen vähän aikaa, eikä luottamus palaa heti tuollaisen jälkeen.
Itse koen haastavana pettäneen mieheni yhä jatkuvan ailahtelevan käytöksen.
Tänään olisi saatu kai kunnon riitakin aikaiseksi; yritin saada miestä levähtelemään, kun kovassa flunssassa teki töitä.
Siitä hän sai kohtauksen: huusi, ettei häntä tarvitse paapoa ja, että HÄN se uskaltaa sanoa sen, milloin vituttaa...ihan, kuin minä en uskaltaisi.
Koen, että joku kapinavaihe on jälleen meneillään ja toivottavasti siihen ei liity vierasta naista.
Puhelimen mukaan näin ei ole mutta on hänellä mahdollisuus käyttää firman puhelinta soittoihinsa. Lisäksi työajan puitteissa voi olla tapaamiset myös mahdollisia.
Poika epäili, että jonkun sortin maniavaihe olisi isällään päällä. Sen huomaa työnteossa.
Tuo rauhattomuus on ollut elämässämme aina läsnä. Kyvyttömyys pysähtyä.
Toisaalta: mies suunnittelee yhteisiä reissuja ja tekemisiä, joten vieras nainen- kuvio ei oikein käytökseen ja puheisiin aina sovi.
Hyvin epävarmaksi tämä mielen vetää kuitenkin...
😭

Tervehdys!

Täällä ollaan jälleen 😉. Jouduin kirjautumaan uudestaan kun unohdin salasanani eli olen Teary69, mutta nyt siis Teary2.
Aika on mennyt huisin nopeasti. Kesä oli ihanaa aikaa parisuhteessa vaikkakin etsimme toisiamme usein. Olen edelleen hämilläni ja yllättynyt miten toipuminen pettämisestä voikaan kestää? Olemme puhuneet, lähentyneet ja sitten ykskaks! ollaan pettämisen tuomassa tuskaisessa pyörteessä!😠 Olen jäsentänyt elämääni, itseäni etusijalle. Haluan saada edelleen naisellisuuteni takaisin sekä läheiseni ymmärtämään persoonaani. Miehelleni olen sanonut että pettäminen avasi minut uudelleen, palat on vaan löydettävä ja kasattava. Kasvamista on tapahtunut, minussa. Edelleen olen minä joka puhun , haluan keskustella niin pettämisestä, läheisyydestä, tunteista ja eritoten avoimmuudesta. Itselläni on ollut helpompaa kun voin vihdoin puhua sekä ilmaista itseäni aidosti. Enään en aio odottaa vuoroani, miettiä etukäteen sanomisiani. Haluan olla aito ihminen ja aidosti lähellä.
Myös lapsemme ovat huomanneet minun sisäisen kasvamiseni; Äiti, koti on siellä missä sinäkin. Äiti, rahalla ei voi ostaa sinun tunteitasi, jotka ovat aitoja. Ihanaa kun aina läsnä!☺️❤️
Tällähetkellä tulee kohta vuosi mieheni pettämisen kiinni jäämisestä ja minä suren. Tuo vuoden takainen ilta on purevasti mielikuvissani vaikka kuvittelin että aika vierii ja kuultaa. Suurin huoleni on se etten edelleenkään käsitä miksi toinen ihminen voi toiselle tehdä näin.
En voi sanoa että ymmärtäisin miestäni vieläkään ja tuntuu että anteeksi antoon on pitkä matka ja luottamus on jossain nurkan takana. Mutta edelleen kuljen mieheni rinnalla, silti olenko askeleen edellä, mietityttää.😑❓