Mariella,
minä olen paljon pohtinut omaa osuuttani tässä mieheni pettämisessä, enkä syytä itseäni eikä ole miehenikään missään vaiheessa tehyt. Mutta minulla on vahva tunne siitä, että jos olisimme viime keväänä pystyneet keskustelemaan asioista kuten nyt pystymme, olisimme ehkä välttyneet tältä. Minä tiesin mieheni tarpeista, mutta oma tilanteessani en pystynyt vastaamaan niihin. Ja kun hänen tarpeet olis ollu väh. 4 krt viikossa, torjuin hänet. Toki rakastelimme n.1krt viikossa, mutta se ei hänelle riittänyt. Normaalin läheisyyden tulkitsin aina vonkaamiseksi, joten koitin vältellä sitäkin. Niinpä hän ajautui hakemaan läheisyyttä ja seksiä toiselta. Ei hän omien sanojensa mukaan siitä erityisemmin nauttinut, sai vaan purkaa paineita.
En sillä että puolustelisin mieheni tekemisiä, se sattuu ihan hirveesti olipa syy mikä hyvänsä, mutta ymmärrän mihin meidän ongelmat johti ja toivottavasti tulevaisuudessa pystymme ratkaisemaan ongelmia ennenkun tapahtuu mitään peruuttamatonta.
Näin siis meillä.

Hei 🌻🙂🌻
Ainoa syy, minkä olen mieheltä tapahtumiin saanut, on se, ettei hän ollut psyykkisesti kunnossa tuolloin. Joku outo, raskas tila vaivasi häntä ja toisaalta hän yritti torjua sitä menemällä/ tekemällä vielä enemmän.
Romahdus tuli totaalisesti sitten muutaman kuukauden jälkeen.
Tuolloin hän ei kuunnellut minua, kun pyysin hidastamaan tahtia, ihan vaan hänen oman jaksamisensa vuoksi.
Eli edellä on syy, joka on tiedossani.
Parisuhde menee nyt rauhallisesti. Ei isompia riitoja vaan rinnakkaiseloa rutiineissa.
Paljon tuntuu mies tutkailevan kuitenkin tunnetilojani. Se selvisi tänään keskusteltaessa suhteemme tilasta.
Ehkä nämä ovat niitä pieniä askelia eteenpäin...jos jaksaisi toiveikas tässä olla. Eroa mies tuntuu edelleen pelkäävän myös.

Vaimo petti

Olen kolmekymppinen kolmen pienen lapsen isä. Toimin yksityisyrittäjänä ja olemme vaimon kanssa olleet naimisissa 5 vuotta ja paljon kauemman yhdessä. Vuoden alussa elämältä tipahti pohja, kun sain vahingossa tietää, että vaimolla on nettisuhde. Oli kyllä epäillyt jo aikaisemmin, että jotakin on ilmassa, mutta en näin pahaa. Kun tätä häneltä kysyin, hän aluksi kielsi ja sanoi henkilön olevan vain koulukaveri. Kun sanoin selvittäväni asian perin pohjin ja uhkasin heti painella ovesta ulos, myönsi hän suhteen osittain. Kun otin yhteyttä toisen pettäjäosapuolen vaimoon, niin saatiin lisää asioita selville. Myös seksiä oli harrastettu kaksi kertaa (näin ainakin sanovat). Viestejä oli lähetetty vähän yli vuoden aikana tuhansia. Suuri osa tuhottu, mutta paljon myös löysin. Ja sen voin sanoa, että tämä on ollut nyt ensimmäinen kerta, kun hänen viestejään tutkin. Luottamus häneen on ollut 100%:nen tähän asti. Nyt se on -100%. Mutta näin se homma menee.

Viesteissä on ollut pääosin kyse oman pahan olon purusta nettikaverille puolin ja toisin. Kerrottu asioita, joista olisi pitänyt keskustella aviopuolison kanssa. Lähetelty postauskuvia puolin ja toisin. Suuri osa viesteistä ovat aivan teiniluokkaa. Sellaista juuri ja juuri 18-täyttäneen höpötystä. Haettu oman itsetunnonbuustia puolin ja toisin tosi lapsellisilla viesteillä. Flirttiviestiä löytyy kyllä puolin ja toisin. Kirjoiteltu teinityyliin viestejä ja välillä kerrottu kuinka perhe-elämässä menee. Aika vaikea on käsittää miten koulutettu aikuinen, kolmen lapsen äiti ja nainen voi noin naiivi olla. Hän on luvannutkin kertoa, että mikä ajoi hänet tekemään jotain tuollaista. Onko elämä ollutkin vähän haasteellisempaa kuin kirjoita lukee? Kolmen pienen lapsen hoitaminen yrittäjäperheessä ei ole mikään läpihuutojuttu.

Tapaamisia heillä oli tosiaan vain muutamia, mutta viestejä paljon. Minulla yrittäjänä aikaa menee paljon töissä ja sen hän on aina tiedostanut. Se vihastuttaa todella paljon, että vaimo on käyttänyt kotona aikaa tuollaiseen ja hoitanut huonosti lapsemme. Luulin, että kotiasiat eivät rullaa, koska hän on masentunut tms, mutta aikaa käytettiinkin toisen miehen kanssa viestittelyyn. Yritin jutella asioista, mutta hän näköjään sai huomiota nettikaveriltaan ja se riitti. Jätin omia töitäni tekemättä, koska halusin olla kotona auttamassa. Loppujen lopuksi autoinkin vain häntä sähläämään enemmän.

No nyt tilanne on se, että sormuksen otin sormesta heti pois. Sanoin, että se mitä kirkossa luvattiin ei ollut yksipuolinen sopimus. Hän kantakoon ainakin vielä sormusta, mutta minä en kanna, enkä vaali lupauksia. Tällä hetkellä vaimo katuu kovasti tekojaan. Hän on kirjoittanut toiselle osapuolelle, että ei halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan ikinä ja kyseessä oli hänen elämänsä suurin virhe. Sain kopion tästä viestistä omaan postiini. Nyt hän on useampaan otteeseen saanut jonkinlaisen hermoromahduksen ja itkee todella paljon. Hän käy terapiassa minun piikkiini tällä hetkellä. Voi olla, että itsekin menen kerran käymään ihan mielenkiinnosta. Itse en aio romahtaa. Pahaa tekee ja painoa on lähtenyt todella paljon vaikka lihava en olekaan. En silti aio romahtaa jo pelkästään lasteni tähden.

Omista tunteistani vielä sen verran, että koskaan en ole tuntenut itseäni näin tyhjäksi. Petos oli suuri. Hän sanoo, että ei ole koskaan halunnut erota, eikä ymmärrä mien tässä näin kävi. Niimpä niin. Minulla on ollut todella monta paikkaa pettää, mutta siinä viime hetkellä olen ajatellut, että tämä ei ole sen arvoista. Pettänyt en siis ole. Töiden teko on aika raskasta tällä hetkellä ja kotona lasten kanss leikkiminen on myös raskasta.

Erikoisinta tässä on vielä sekin, että meidän seksielämä on aina ollut erittäin viriiliä. Myös vaimo on ollut tyytyväinen ja nämä vieraat kokeilut eivät onnistuneet. Vaimolla ei ole paljon seksikokemuksia muista miehistä. Kuitenkin tiedän kyllä koska nainen saa ja on tyytyväinen. Hommat on hoituneet erittäin hyvin ja itse olen myös ollut tyytyväinen. Tapahtumien kulku on tullut ulos samanlaisena kummaltakin eri osapuolelta akteista joita on kaksi kappaletta (100% en voi silti tietää). Hän sanookin hakeneensa jotain muuta kuin seksiä. No olen paljon töissä, mutta herran jumala, kun tuota naista olen tukenut näiden vuosien aikana. Keskustelua on ollut koko ajan, mutta en ole sellainen silittelijä tyyppi. Kuuntelen ja autan mielelläni häntä jos hän vain apua tarvii. Olen myös pitänyt häntä tietynlaisena tukipilarina itselleni, kun tuo muu tukiverkosto on aika hutera ja lapset esim olemme hoitaneet nämä vuodet pääsääntöisesti itse.

Aika hukassa olen tällä hetkellä ja en tiedä mitä tekisin. ☹️ Hyvä asia on se, että aloitin jälleen urheilun ja se ainakin on helpottanut omaa oloa paljon. Mutta vaimo haluaisi yrittää ja jatkaa. Sen olen sanonut, että jos hän ei konkreettisesti muutu ja paljon, niin muuttoauto on pihassa aika nopeasti. Hän myös lupaa ja vannoo muuttuvansa. Olen sanonut, että voin jäädä, mutta lojaali en enää lupaa olevani. Myös hänelle tämä käy, koska näkee, että minulla on oikeus myös katsoa muut vaihtoehdot elämässä nyt läpi. Aika perseestä tämä kokemus silti kokonaisuudessa on, enkä näitä fiiliksiä kenellekään koskaan toivo.

Kiitos jos joku jaksoi lukea koko jutun. Toivotan kaikille myös hyvää viikonloppua!

Hei 🌻🙂🌻
Taranis82: samalla tavoin meillä sanottiin akteista: eivät onnistuneet ja määräkin sama. Tuota mietin, että enhän voi koskaan sitä asiaa 100 %:n varmuudella tietää, joten pidän sitä kuitenkin yhtä pahana, oli onnistunut tai ei.
Muutenkin teillä samankaltainen tilanne, paitsi meillä puhelin oli viestintäväline.
Kyllähän se pahalta tuntuu ja luottamus menee...pitkäksikin aikaa.
Mutta: aina on mahdollisuus, että pettänyt osapuoli oppii jotain, eikä tee sitä uudelleen.
Voimia Sinulle 🌻🙂🌻

Moi Taranis. Kuulostat todella tarmokkaalta, hieman pelottavankin tarmokkaalta, ja vaikuttaa että sulla on ainakin itsetunto kohdallaan, kun et suostu moista sietämään. Siitä olen hieman kade.

Toisaalta mietin kumppaniasi ja hänen osaansa kotona, menestyvän yrittäjän kotivaimo, lasten hoitaminen ja jollain tapaa yksin jääminen sen kodin kanssa, vaikka oletkin apuasi antanut.

Jotain hän on hakenut ja sen tiedostamisessa puolin ja toisin voi olla avain teidän onneenne työtähän se vaatii molemmilta ja tahtoa. Liekö täällä kukaan lukenut ja käynyt läpi sitä Fisherin "suhteen jälleenrakentaminen pettämisen jälkeen"- opusta?

Toivotan onnea ja viisauttatarttua asioihin, jos toinenkin sen tekee. Kerrankos me erehtyväiset ihmiset virheitä teemme, kaikki me, ja tervetuloa tiedostavien rikkonaisten kerhoon. 😎 🙂👍

Hei 🌻🙂🌻
Samankaltaista teillä tuntuu pettäminen olleen, kuin meillä paitsi puhelimen kautta meillä viestitettiin.
Mietin tuota intiimiä kanssakäymistä: teilläkin sitä samoin pari kertaa ja selityksenä sen onnistumattomuus. Luulen, että se voi pitää paikkansakin tai näin ainakin omalla kohdalla haluaisin uskoa. Mutta onhan siinä se toinenkin puoli: juttu olisi viety loppuun asti, jos olisi onnistunut. Ja se satuttaa vietävästi, kuten muutenkin mielikuva omasta miehestä niissä touhuissa toisen kanssa.
Meillä reilu vuosi pettämisestä, eikä luottamus ole vieläkään täysin palannut.
Me rämmimme nyt sellaisessa suossa, että kumpikaan meistä ei oikein uskalla tuntea positiivisia fiiliksiä toista kohtaan: mies pelkää, että lähden ja minä sitä, että hän pettää uudelleen.
Meille olisi ammattiapu hyvä asia mutta mies ei lähde terapiaan. Itse, petettynä, käyn psykiatrilla n.kerran kuussa.
Puhuminen on se avainasia, jolla voitte tapahtuneesta päästä yli.
Monet täälläolijoista ovat aloittaneet pariterapian.
Minä koen, että suru täytyy läpikäydä. Suru siitä, että minut on unohdettu ja tilallani on ollut toinen. Sen jälkeen eheytyy ja on voimia miettiä, millä tavoin parisuhdetta jatketaan, vai jatketaanko ollenkaan.

Terve,

Olen pöllöhuuhkaja ollut asian kanssa melko tarmokas kyllä. Itseäkin välillä mietityttää miten olen sanaut itsestäni irti. Mutta yrittäjänä ja kolmen lapsen isänä minun oli pakko miettiä, että miten asiaa lähdetään hoitamaan. Vaimosta ei ollut apua, kun hän valehteli niin paljon. Nyt uskoisin, että totuus alkaa tulla pikku hiljaa ulos. Hän kirjoittelee asioita minulle ja puhuu myös. Mietin, että jos nyt pistän pillit pussiin yrittäjänä ja lähden, niin suurin kärsijä siinä on lapseni. En halua heille aiheuttaa harmia jos minulle on aiheutettu.

Ja siitä aktista. Katsotaan nyt mitä sieltä paljastuu joskus jos paljastuu. Mutta se tosiaankaan asiaa muuta. Teinitouhua ovat harrastaneet ja voi hyvin olla, että asiat ovat jääneet puolitiehen. Mutta loppuun asti ne olisi saatettu jos vain olisivat pystyneet. Sen on myös vaimo myöntänyt. Eikä se ole loppujen lopuksi se juttu minulla. Se paha asia on kokonaisuus. Se, että hän teki näin eikä puhunut minulle. Meillä on pitkä suhde ja asioista keskustelemalla olisi jutut voineet olla toisin. Noh eipä sille enää mitään voi. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja miettiä omia asioita.

Tämä vaimoni on ollut suuri rakkauteni. Se on minulle ollut päivänselvä asia jo kauan. Hänen ja lastemme eteen olen tehnyt paljon asioita ja uhrannut paljon asioita. Nyt tuntuu tosi kornilta ajatella, että minähän olen ollut se naiivi höynäytettävä, kun olen uskonut ikuiseen rakkauteen ja siihen yhden ihmisen löytämiseen. Vaimo on aina sanonut rakastavansa minua ja sanoo tietysti edelleen. Se vain tuntuu nyt niin tyhjältä puheelta...

Tunteista puhuminen tai oikeastaan ilmaiseminen on aina ollut itselle vaikeaa. Vaimoni lapsuus on ollut hyvin synkkä ja täynnä muun muassa alkoholismia ja se varmasti vaikuttaa hänen käytökseensä. Hän on aina tarvinnut hirveän määrän kehuja ja rakkaudentunnustuksia puhumalla. Olen niitä vuosien varrella antanut, mutta varmasti sekin tahti on hiipunut tässä yrittäjäarjessa. Myös hänen osansa on ollut välillä raskas kun kahdestaan tätä suurta sirkusta pyöritetään. Se ei kuitenkaan oikeuta häntä toimimaan näin. Meillä kaikilla on välillä rankkaa omassa elämässä ja parisuhteessa, mutta se ei oikeuta pettämään. Asioista tulisi keskustella ennen kuin toimii. Minä olen kuitenkin luullut, että puhumme paljon, mutta tietysti vaimo on puhunut omista asioistaan toisen kanssa ja sen takia meidän keskustelut ovat jääneet osittain vajaiksi. Luulin, että asiat ovat hyvin, mutta eivät ne olleetkaan.

Itselleni tämä on avannut sellaisia tunneskaaloja joita en ole koskaan ennemmin kokenut. Se on pysäyttänyt ja laittanut miettimään. Kuitenkin meillä on vain yksi elämä ja se kannattaisi elää niin kuin itse parhaaksi näkee. Yhdessäolo vaimon kanssa on pitkä. Minulla on todella paljon upeita muistoja ja elämämme on ollut omasta mielestäni hyvää. Rankkaa välillä, mutta kokonaisuutena asiat ovat olleet hyvin. Näin myös vaimo sanoo ja katuu nyt hirveästi tekojaan.

Katsotaan nyt mihin asiat tästä menevät. Ainakin olemme keskustelleet paljon asioista. Paljon enemmän kuin vuosiin ja se on hyvä asia. Se korjaako tämä keskustelu mitään, niin se näkyy tulevaisuudessa. Vaimo on luvannut tehdä ryhtiliikkeen ja yrittää rakentaa uutta. Sanoin, että jos minut haluaa pitää, niin hänen pitää saada minut uudelleen rakastumaan häneen. Siinä onkin työsarkaa kerrakseen. Aika näyttää miten meidän käy.

Voimia kaikille omissa koitoksissaan ja pitäkää huoli itsestänne!

Hei 🌻🙂🌻
Kunnioitan jaksamistasi. Meillä meni samaan tyyliin, että minä jouduin jaksamaan,koska mies joutui sairaslomalle, kun psyyke ei kestänyt asian paljastuessa.
Toki siinä varmasti myös burn out oli mukana.
Luulen, ettemme saa koskaan, kuin osatotuuksia. Ne asiat kerrotaan, mitkä voivat paljastua muutenkin.
Mutta pettäjä joutuu kantamaan omallatunnollaan tekemisensä lopunikänsä.

Taranis, vaikutat henkisesti erittäin vahvalta ja terveen itsetunnon omaavalta ihmiseltä. Varo kuitenkin ettet ole liian ankara vaimollesi. Tietysti hän pettäjänä kantaa vastuun teoistaan ja siitä, ettei ole ollut kykenevä keskustelemaan ongelmistaan sinun kanssasi. Joskus se vain on niin, että se lähellä oleva on liian lähellä, jotta hänelle voisi puhua niistä aroista asioista.
Oletteko käyneet parisuhdeterapiassa? Minusta se olisi teille nyt kaikkein järkevintä. Vaimosi voisi siellä uskaltaa kertoa vapaammin asioistaan ja tunteistaan ja sinäkin voisit saada apua tunteidesi ilmasuun.

Oma tarinani lyhyesti on se, että elin itse erittäin rankkaa vaihetta elämässäni. Isäni teki kuolemaa, vietin paljon aikaa sairaalassa hänen vierellään ja häntä hoitaen, opiskelin samalla. Avomies kävi vieraissa ja jäi kiinni. Kaksi kuukautta myöhemmin isä kuoli. Siitä on nyt vähän yli vuosi.

Koska niin paljon tapahtui yhdessä rytäkässä, jäi minun ja mieheni tilanteen selvittäminen puolitiehen. Tajuan sen nyt selvästi. Nyt kun olisin itse henkisiltä voimiltani valmiimpi selvittämään asioita syvemmin, pelkään jutun olevan jo niin "vanha" ettei siihen voi enää koskea. En halua ahdistaa miestäni kyselemällä, jankkaamalla, tuomalla kipeää asiaa uudestaan esiin.
Suoraan sanottuna pelkään, että hän ei halua sitä käsitellä ja lähtee pois. Että hän kokee suhteemme liian raskaaksi sen vuoksi. Minunkaan mieheni ei ole koskaan ollut kovin hyvä keskustelemaan ja ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan minulle. Hänestä on aina joutunut kaiken tiedon kaivamaan ulos.

Taranis, voisiko olla niin, että vaimosi jopa hieman pelkää kertoa sinulle kaikkea? Koska jos saat tietää kaikki yksityiskohdat, sinä lähdet pois? Tai jos hän kertoo sinulle tunteistaan rehellisesti, sinä suutut? Miten suhtautuisit, jos hän kertoisi esimerkiksi, että ei koe sinun rakastavan häntä? Tai että hän on yksin? Tai että sinä et häntä arvosta?
En siis tarkoita, että tästä mikään olisi totta tai että vaimosi tunteet olisivat juuri tällaisia. Mutta mitä jos, vaikka sinä koet että olet kaikkesi antanut, paljon uhrannut ja auttanut, vaimosi kokisi toisin? Suuttuisitko? Ymmärtäisitkö?

Kysyn tätä siksi, että olen itse vähän tällainen. Itsetunnoltani hauras ja hyväksyntää kaipaava. En aina uskalla miehelleni avoimesti kertoa tunteitani ja ajatuksiani, koska en usko hänen ymmärtävän kaikkea. Tunteeni ovat tosia, vaikka niille ei olisikaan kunnollisia perusteita ja tietäisin sen.

Meillä suhde on mennyt päinvastoin kuin ennen pettämistä.
Mieheni tuntuu nyt olevan kiinnostuneempi suhteesta, minusta ja yhteisestä tulevaisuudestamme kuin aikaisemmin. Minulta taas on mennyt usko pysyvään rakkauteen ja luottamus siihen, että pystyisimme koskaan perustamaan perhettä. Halusin aikaisemmin kihloihin, naimisiin, lapsia. Nyt kaikki nuo tuntuvat kaukaisilta ja lähes mahdottomilta asioilta. Olen harkinnut eroa monta kertaa.
En nyt kuitenkaan tee häitköityjä päätöksiä. Arki rullaa hyvin, joten sen turvin rakennan nyt muuta elämääni ensin. Valmistun, etsin töitä, juhlin, elän. Suhde loppuu jos on loppuakseen, en pelkää enää sitä.

Mahdollista on myös, että vastaani tulee joku toinen, jonka kanssa voisin ehkä vielä kokea sitä samaa huumaavaa rakkautta mitä koin mieheni kanssa ennen kaikkea tätä.

Taranis82

Uskallatko ? ? ?

Uskalla olla hauras, haavoittuva ja tarvitseva. Anna itsellesi lupa siihen ja näytä se myös vaimollesi.

Ehkä olet ollut niin vahva ja voimakas, että haurautesi ja haavoittuvuutesi on jäänyt piiloon. Me kuitenkin kaikki olemme jokainen jollain tavoin rikki ja tarvitsemme toisiamme. Niin myös parisuhteessa varsinkin. Siinä on hoivan ja hyväksytyksi tulemisen mahdollisuus omine puutteineen, vajavaisuuksineen ja vikoineen. Siksi täydellisyyttä ei vaadita aviolittokaavassa, vain tahtomista kysytään ja luvataan vain "tahtoa", ei luvata edes rakastaa ja nimenomaan ei luvata sitä, koska tiedetään ettei siihen aina pystytä.

Uskalla olla haavoittuvainen ja hauras ja näyttää todellinen itsesi. Sinulla on oikeus tunteisiisi, kaikenlaisiin tunteisiisi. Ja jos vaimosi on jo yhteistyökykyinen omasta todellisesta halustaan niin on sinun vuoro tulla vastaan, jos haluat teistä jotain hyvää edelleen, siis suhdetta.

Ylpeys on pahinta mitä voit tehdä, terve itsekunnioitus sinulla tuntuu olevan ja se näkyy siinä positiivisena piirteenä, että et heilahda ihan kumoon moisesta, vaan ajattelet että toinen on sotkenut teidän pesän ja saa luvan selvittää asiaa. Mutta sitten kun toinen on jo kääntänyt katseensa takaisin ja haluaa tehdä asioita teidän yhteisen pesän eteen, on syytä yrittää ainakin tulla vastaan. Ja sallia omat tunteet, kaikenlaiset tunteet. Siellä pohjalla meillä kaikilla on rakastetuksi tulemisen tarve ja hylätyksi tulemisen pelko.

Olen melko varma, että jos suostutte alastomuuteen toistenne edessä (tarkoitan rehellisyyttä), niin siinä raunioiden keskellä on mahdollisuus uuteen yritykseen. Hanki käsiisi se Fisherin suhteen jälleenrakennuskirja (esimerkiksi kiianmaan sivuilla on myytävänä, mutta monia saa myös kirjastoista...)

Toivotan onnea matkaan, teillä näyttäisi kuitenkin olevan mahdollisuuksia selvitä tuosta yhdessä tämän perusteella mitä kerrot.🙂👍

Hei 🌻🙂🌻
Menolly: koen samankaltaisia tunteita siitä, että meillä pettämisen käsittely jäi kesken. Yritin kai suojella tuolloin masentunutta miestäni ja myöhemmässä vaiheessa sen käsittely osoittautui vaikeaksi. Mies halusi vielä vähemmän puhua koko asiasta mitään. Kävittekö te pariterapiassa?
Meillähän mies ei suostunut sinne lähtemään.
Ymmärrän sen, että sinuakin kalvaa osittain käsittelemätön asia.
Mutta: sanoit suhteenne muuttuneen ja miehenkin kiinnostuneen sen hoitamisesta. Se on kuitenkin tapahtuneessa positiivinen asia 🌻🙂🌻

Hei 🌻🙂🌻
Ps. Puhuminen parisuhteessa on mielestäni todella tärkeä asia.
Minua mietitytti se, ettei mieheni ole enää halukas seksiin...Eilen otin asian puheeksi ja sain mielestäni päteviä selityksiä siihen ja puhumisen seurauksena myös mieheni halukkuus näyttäytyi.
Eli...monet ongelmat saa ratkottua avaamalla suunsa, kun ensin löytää itsestään rohkeuden siihen.
Pahinta on jäädä yksin miettimään sitä, mikä kumppanin käyttäytymisen takana piilee...

Kyllähän me pariterapiassa käytiin, kerranko vai kaksi, mutta koska se oli seurakunnan tarjoama ja ajat arkisin 8 - 16 oli miehen hankala päästä töistä, joten se jäi pois.
Aloitimme kuitenkin nettikurssin, nimeltään Tunnekeskeinen parisuhdekurssi. Linkki tässä https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/
Esittelin miehelleni, että voitaisiin tehdä tällainen, hän suostui ja olin ihan yllättynyt, kun hän oli oikeasti koko kiinnostuksellaan mukana! Teimme yhdessä illassa muutamia osioita ja jatkamme tänään lisää.

Tämä kurssin käyminen on kyllä yksi sellainen asia, mikä itsellä nostaa taas uskoa parisuhteeseen. Selvitämme asioitamme ja ongelmiamme yhdessä keskustellen ja mies on aidosti mukana, eikä vaikuta ahdistuneelta tai pakotetulta.

Taranikselle sanoisin vielä, jos luet yhä näitä keskusteluja, että älä alennu pettäjän tasolle. Sanoit ottaneesi sormuksen pois ja ettet enää lupaa olla vaimollesi uskollinen. Minulla oli aivan samoja tunteita ja jossain vaiheessa oikein etsin tilaisuutta käydä itse pettämässä.
Tajusin kuitenkin, etten halua mennä yhtä alas kuin mieheni. Haluan olla vahva ja, no, parempi ihminen.
Mieheni yksi suuri virhe on pyyhkinyt pois kaikki minun pienet vikani. Minulla on ylilyöntiasema.

Hei
Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuo nettikurssi ja hienoa, että olet saanut miehesi siitä kiinnostumaan.
Meillä en usko sillä tavoin käyvän. Jotenkin miehellä on vanhanaikainen käsitys siitä, että parisuhde menee siinä sivussa, ilman mitään erityistä hoitamista tai huoltoa.
Ennen pettämistäkin olisin halunnut keskustella mieheni kanssa sairastumisestani ja siitä, että hän pakenee todellisuutta liialliseen työntekoon. Sain vastauksena taputuksen olkapäälle ja kommentin, ettei meillä tässä mitään hätää ole. Itkien yritin saada häntä pysähtymään ja puhumaan.
Ja nyt hän ei muista sellaista edes tapahtuneen, vaikka itseasiassa niin kävi kaksi kertaa.
Ajattelin, josko itse teen tunnukset tuonne...jos se vaikka minua helpottaisi ja sen myötä meidän suhteemme tilaa myös.

Hei 🌻🙂🌻
Ps. Menolly ja muut petetyt: minulle on noussut tunne siitä, että mies ajattelee meidän intiimielämän vähyyden johtuvan minusta ja tilanteestani ( masennus ).
Hänellä itsellään on kuitenkin todettu sairaus verenkiertoelimiin ja sydämeen liittyen. Luin jostain, että tuollainen tilanne voi aiheuttaa impotenssia.
Tulee mieleen ajatus, että hän pelkää sitä ja pidättäytyy aloitteista sen vuoksi, vaikkakin seksuaalielämämme on tähän asti toiminut enemmälti koko avioliiton ajan minun aloitteiden varassa. Tämä siksi näin, että mies pelkää torjuntaa sillä alueella.
Viime kerran jälkeen totesin, että nyt seuraava kerta on sitten jo hänen aloitteensa pohjalta tapahtuva.
Ei ole aloitetta tullut vielä 😭
Eihän tämä yksistään ole parisuhteen toimivuuden mittari mutta olisi kiva tuntea olevansa haluttu.
Ja keskustelujen perusteella sitä tunnun olevan mutta mies totesi, että hän haluaa olla täysin varma siitä, etten suostu seksiin vain miellyttääkseni häntä.
Aika monimutkainen on tämä kuvio loppupeleissään 🤕