Yli 40 vuotta naimisissa ei tee minusta avioliitto-ammattilaista, päinvastoin tunnen itseni aivan kokemattomaksi pikkutytöksi kun eteen putoaa käsittämätön tilanne. Miehelläni on toinen nainen ja tämä on ollut jo ilmeisesti yli 10 vuotta. Olen toki huomannut jotain viime vuosina useastikin, mutta mitään todisteita ei ole ollut ennen kuin nyt. Hän kielsi ensin kaiken mutta loppujen lopuksi sanoi että suhde on ollut ja jatkuu jollain tasolla edelleen. Tällä hentkellä hän ainakin haluaa jatkaa elämää kanssani. En todella tiedä mitä tehdä. JOulu on tulossa ja kakki lapset perheineen myös, jotenkin tästä pitää selvitä ainakin seuraavat pari viikkoa.
Hei Ainoa Oikea! Olet ihan kuin minä, mieheni oli ensirakkauteni eikä muita ole ollut. Voi jessus, tässä ollaan 44 avioliittovuoden jälkeen. Menin naimisiin 16 v, ja nyt olen 59 v.
Olemmeko olleet liian riippuvaisia miehistämme, nuorina tyttöinä menneet miehen hoiviin ja sieltä on ollut vaikea irroittautua ja elää itsenäistä elämää. Mitä tehdään?????!!!
ainoa oikea, mariella ja lämminverinen - voi hitto millaisen putken läpi olette tulleet. Ja osin tietämättöminä mitä toinen osapuoli tekee. On tuossa ihmettelemistä ja miettimistä, niin kauan kuin jaksaa ja kokee sen merkitykselliseksi. Haastetta lisää se, ettei asioita voi noin vaan pyyhkäistä pois, tehtyä vääryyttä ei saa tekemättömäksi, jälki on jäänyt ja siinä sitä ollaan ihmeissään että miten tämä vuotava vene nyt paikataan, jos paikataan.
Jossain toisaalla keskusteluissa luin Fisherin jostain suhteen jälleenrakentamisoppaasta, jossa pettämisten jälkeen lähdetään yhdessä purkamaan ja rakentamaan uutta. En ole sitä ehtinyt itte vilkaisemaankaan, mutta ne jutut mitä toisaalla luin, kuulostivat järkeviltä ja jollain tapaa toimivilta.
Mikä minä olen tässä mitään juuri muuta sanomaan, te olette asioiden äärellä, kuin toivottamaan sinnikkyyttä teille kaikille ja rohkeutta tehdä omaa elämää kunnioittavia ratkaisuja. Meillä on vaan yks elämä, ja se on jokaisen oma, mitä sillä haluaakaan tehdä.
Toivotan tsemppiä ja oivallusta ja rohkeutta kääntää ne kivet, mitkä haluaa kääntää. 🙂👍 Jos toinen osapuoli ei koe halua lähteä penkomaan asioita ja itse sitä tarttee, niin pitää saada penkoa. Ja toisinpäin. Hitto kun ihmisten kehitys- ja kypsymiskaaret ei mene parisuhteissa(kaan) yksiin vaan kullakin on oma aikansa kypsyä milloin mihinkin...🙂👍
Hei lämminverinen: meillä on kyllä aika sama stoori ?!! Ainoa ero meillä tällä hetkellä taitaa olla se, että sinun miehesi edes yrittää parantaa teidän suhdettanne, minun mieheni jatkaa entiseen malliin eikä ole edes kunnolla anteeksi pyytänyt minulta pettämistään, hänhän sanoi vain että ei semmoista voi pyytää anteeksi? (minun olemistani olisi kunnon anteeksipyyntö kyllä auttanut).
Kun on yli 40 vuotta ollut jonkun ihmisen kanssa, irtautuminen on tosi vaikeaa, yksinäinen elämä pelottaa ja toisaalta houkuttelee, miksi sitä väkisin yrittää olla enää yhdessä. Itse en ainakaan tällä hetkellä "saa" enää mitään mieheltäni ja silti vaan tässä porskutellaan väkisin. Olen vihainen itselleni kun en saa aikaiseksi muutosta tähän tilanteeseen.
Mieheni on nyt siis isänsä mökillä, minä yksin kotona ja nautin yksinolostani. Ihana ilma,
taidan lähteä pyörälenkille ja pistäytyä yhden ystävän luona iltapäiväkahvilla.
Tsemppiä kaikille vaikeissa suhteissa eläville, pitäkää omasta hyvinvoinnistanne huolta...🙂🙂
Hei 🌻🙂🌻
Minä olen teitä nuorempi mutta pitkä avioliitto on takana, sillä olimme nuoria mennessämme naimisiin. Lieneekö sekin sitten osasyy uskottomuuteen?
Jotain kapinavaihetta myös on tässä suhteessamme ollut näkyvillä: mies on kohtelias muille, ei koskaan ole vanhemmilleen sanonut vastaan mistään. Minä sensijaan olen joutunut monenlaista arvostelua/huonoa käytöstä vastaanottamaan. Samoin myös lapsemme, joita olen joutunut puolustamaan isänsä käytöstä vastaan.
Itse olen elänyt normaalin itsenäistymisvaiheen kotoa ja seurustelukumppaneita on ollut ennen miestänikin, myös pidempiä suhteita.
Mies ei ymmärrä sitä, etten luota häneen täysin vieläkään. Ehkä luottaisin, josminulle olisi kerrottu selkeä syy uskottomuudelle mutta, kun ei...Mitään selitystä sille ei ole tullut esiin.
Mariellan kuulumisia olen lukenutkin eli epäilys on mielessä edelleen, pettääkö mies vielä vai ei. Luottamuksen takaisin saaminen on tosi vaikeaa ellei mahdotonta, itse pystyin palauttamaan luottamukseni mieheeni ensimmäisen pettämisen jälkeen, mutta toisen kerran jälkeen en. Tuntuu että en edes tunne miestäni , miten joku voi elää kaksoiselämää ja näytellä niin hyvin...
Mitä sinulle kuuluu Lämminverinen? Toivottavasti kesä on alkanut mukavasti ja välit mieheen parantuneet entisestään?
Itselleni ei kuulu mitään uutta, tässä sitä kärvistellään. Onneksi mieheni viettää paljon aikaansa isänsä kanssa mökillä ja minä saan nauttia yksinolosta kotona.
Ainoa oikea!
Kiitos kun kysyit. Tuskahan ei katoa, välillä tuntuu että ruokinko itse tätä tuskaa. Kaksi viikkoa sitten mieheni meni ýksin terapeutille, sen tuloksena sain kuulla että tämä toinen nainen on ollut myös erittäin läheinen ja hyvä keskustelukumppani. Tämä vei maton altani, olen koko aviolittomme ajan yrittänyt päästä keskusteluyhteyteen mieheni kanssa ja meillä on ollut suuria vaikeuksia. Eli minä olen kova puhumaan, pohtimaan asioita, miettimään menneitä ja tulevia, analysoimaan tapahtuneita asioita ja mieheni on pysynyt hiljaa, tästä olen ollut aina hyvin tuskastunut. Nyt terapeutti sanoi miehelleni että "mielestäni tämä toinen nainen on ollut sinulle tärkeä keskustelukumppani koska et ole voinut keskustella vaimosi kanssa".
Tämäoli kuin uusi pettäminen, olen taas niin pihalla!!! Mieheni yrittää kaikkensa mutta ei hänkään voi tehdä mitään. Kyllä tämä on minun itse ŕatkaistava, tää on niin vaikeaa. Nyt on kulunut puoli vuotta siitä kun asia tuli ilmi.
Hei lämminverinen. On tämä niin kummallista, kirjoituksesi oli taas melkein kuin olisin itsestäni kirjoittanut.
Minäkin olen kova puhumaan, analysoimaan ym ja olen 40 vuotta yrittänyt saada miestäni avautumaan ja kommunikoimaan - no luck. Ja tästä toisesta naisesta hän on sanonut että hänen kanssaan on pystynyt puhumaan kun minun kanssani ei voi?!?!?!? Se satutti myös minua todella paljon, miten voi olla että jonkun toisen kanssa on sitten niin hyvä puhua eikä sen ihmisen kenen pitäisi olla kaikkein rakkain ja läheisin...vai onko sitä sitten liian lähellä? Niinkuin sinäkin kirjoitit, sinusta tuntuu että "ruokit" huonoa oloasi nyt, sellainen olo minullakin on. Enkä tiedä mitä tehdä. Terapeutti sanoi minulle, mikä tietenkin on itsestään selvääkin, että joko minä päätän erota tai sitten jään. Näinhän se on. Rohkeutta muutokseen vaan en löydä. Olen luonteeltani järjestelmällinen ja pidän siitä että asiat ovat "hallinnassa", koti siisti ym eli tällaisen koko elämän mullistavan muutoksen teko on kyllä minulle tosi vaikeaa....
No, päivä kerrallaan. Tällä hetkellä yritän "keskittyä itseeni" eli teen kaikenlaista mitä haluan itse tehdä, käyn ystävieni kanssa treffeillä ja vierailuilla. Mutta eihän tässä mitään järkeä ole, elämää on kuitenkin vielä jäljellä, toivottavasti, ja olisi niin ihanaa yhdessä miehen kanssa tehdä kaikkea. Tällaiseksi en tosiaan vanhuuttani ajatellut.
Voimia sinulle omassa kriisissäsi.
Hei,
Ainoa oikea, vähän tökerösti muotoiltu tuo luonnehdinta miehesi ja kolmannen osapuolen keskusteluista. Ymmärsinkö oikein, että et ollut paikalla kuulemassa kommenttia, vaan kuulit sen miehesi toistamana. Pienetkin muutokset muotoilussa ja miten lausuma istui asiayhteyteen, vaikuttavat siihen mitä terapeutti on todella tarkoittanut.
Toinen asia on, että ulkopuoliselle on usein helpompi puhua kuin puolisolle. Keskustelu ulkopuolisen kanssa on vähemmän latautunutta, ulkopuolisen on helppo olla suvaitsevainen ja samaa mieltä. Myös meillä suhde alkoi keskusteluyhteydestä. Tämä on tietysti todella loukkaavaa, että ei ole yritetty rakentaa keskusteluyhteyttä puolison kanssa. Puolison kanssa uuden keskusteluyhteyden rakentaminen on usein työlästä. Molemmilla on omat ennakkoasenteet ja juurtuneet tavat. Ei ole sitä kepeyttä ja vaivattomuutta kuin sellaisen ulkopuolisen kanssa johon tuntee sielujen sympatiaa. Pettäneet kuvaavat usein, että tuli sellainen tunne, että tuolle ihmiselle voin kertoa kaiken. Silloin taustalla on usein patoutunutta turhautumaa jota ei ole osannut purkaa puolison kanssa. Onhan siinä tietysti jotain positiivista, jos voi käydä läpi kriisejään. Tämän ulkopuolisen tulisi vain olla niin vastuuntuntoinen, että hän ymmärtää tukea mutta ei käytä toisen vaikeuksia parisuhteessa ja tarvetta keskustella hyväksi ja lyö kiilaa parisuhteeseen. Kun kaksi, joilla molemmilla on vaikeuksia omissa parisuhteissaan, löytävät toisensa, on vaara suuri.
Kun keskustelu toisen kanssa on helpompaa, petetylle puolisolle tulee katkera tunne, että on jätetty ulkopuoliseksi omassa parisuhteessaan. Yritämme vaimon kanssa rakentaa uutta keskusteluyhteyttä, jotta tulisi uudestaan yhteenkuuluvaisuuden tunne, että toinen pyrkii pitämään toisen lähellään ja jakaa tärkeät asiat puolison kanssa. Toivottavasti onnistumme parantamaan tilannetta, koska se antaisi toivoa ja voimia ja ruokkisi positiivista kierrettä.
Toivotan kaikille voimia elämän kriiseihin.
Hei, äskeinen viestini oli niin Lämminveriselle kuin ainoalle oikeallekin.
Hei Beren!
Mitä ihmettä tarkoitit tuolla "tökerösti muotoillulla", en tajua!!!? Haluaisin tietää.
Hei Lämminverinen+
Tarkoitin tuota mistä edellä jo vähän kirjoitin. Luottamuksellinen ja toimiva keskusteluyhteys kolmanteen osapuoleen on puolisolle hyvin loukkaava mutta samalla se voi auttaa pettävää puolisoa hänen kriisissään. Tämä ei tarkoita, että se olisi oikein, se on kuitenkin tapahtunut ja taustalla on erilaisia syitä joita on hyvä käsitellä ja sitä kautta ymmärtää ja saada pohjaa rakentaa parempaa suhdetta puolisoon. Terapeutin muotoilu vain kuulosti siltä, että on hyvä, että miehelläsi oli sivusuhde. Merkitykset ovat herkkiä pienille eroille lauseiden muotoilussa. Ilmeisesti kuulit terapeutin sanomiset miehesi kautta jolloin on hyvin vaikea sanoa mikä se alkuperäinen tarkoitus oli.
Meillä vaimo haki keskusteluilla pakoa ja helpotusta ahdistavaksi kokemaansa tilanteeseensa. Hän tavallaan loi itselleen rinnakkaistodellisuuden. Näin keskustelut auttoivat häntä selviämään. Jos vaimo olisi osannut pitää suhteen kaverisuhteena, hänellä olisi voinut säilyä terapeuttinen keskusteluyhteys. Intiimin suhteen myötä hän menetti kaverisuhteen ja sai kriisin parisuhteeseen. Meillä taustalla on mm vaikeuksia puhua vaikeista asioista joten nyt yritämme opetella paremmin tukeutumaan puolisoon ja tukemaan puolisoa. Tietysti olisi ollut parempi opetella näitä asioita aikoinaan ennen pettämistä. Pettäminen on nyt kuitenkin tosiasia ja se on kaikkine puolineen pohjalla kun rakennamme uudestaan parisuhdettamme.
Toivotan voimia jotta et väsy kesken pitkän matkan kohti toipumista.
Hei🌻🙂🌻
Lämminverinen+: oletan, että Beren tarkoitti miehesi terapeutin sanomista ja sitä, olitko itse paikalla tuon kuulemassa, sillä usein käy niin, että asia voi hieman muuttua, jos se ei tule suoraan sanojan (tässä terapeutin) suusta, vaan välikäden (miehesi) kautta.
Itse kokisin tuo kertomasi myös yhtä ikävänä, kuin sinäkin olet tehnyt.
Voi olla niinkin (tämä nyt on arvailua), että pettäjä häpeää ja hakee jollain tavoin hyväksyntää teolleen.
Minusta pettäminen ei koskaan ole hyväksyttävää. Ihminen voi puhua niistä tunteistaan juuri sille läheiselleen, eikä jollekin toiselle mikäli haluaa parisuhteessa todella muutosta joihinkin asioihin.
Jos tarkoituksena on tuhota parisuhde, silloin voi avautua vieraalle, josta hyvin pian toki saa läheisen tuntuisen itselleen. Uusi suhdehan ei yleensä alussa sisällä mitään negatiivista, vaan siinä on positiivinen lataus päällä.
Hehheh, juupa juu, tulee mieleen tuosta keskustelukumppaniasiasta eksäni joka puoli vuotta sen jälkeen, kun oli hypännyt toisen miehen mukaan, halusi yhtäkkiä kovasti tulla puhumaan minun kanssani ihan muuten vaan. Olin aivan äimistynyt ja paketissa ja sisäisesti menin ihan sekaisin, mutta otin haasteen vastaan ja ajattelin ,että ei se tapa, katotaan mikä siellä kiikastaa.
Siis tulee sitten kuitenkin halu puhua entisen kumppanin kanssa, niinkuin täällä areenoilla monelle on käynyt. Kun Berenkö sen sanoit niin osiuvasti, että keskustelusuhteessa menettää sen ystäväkeskustelijan, kun menee intiimiksi ja saa tilalle parisuhdekriisin.... hehheh. Ja kriisejähän sitä ihminen hakemalla joskus hakee, kun ei muuten tunnup ääsevän asioissa etteenpäin 😀 😀 😀
Käveltiin sen eksäni kanssa sitten yöllä puolitoista tuntia ja puhuttiin. Minä lähinnä kuuntelin. Jälkeenpäin oli aika tyhjä olo ja ihmettelin että miksi hän halusi minua nähdä. Vielä sanoi lähtiessään, että ei hän sen takia halunnut nähdä, että hänellä menisi nykyisen kanssa huonosti, etten tekisi vääriä johtopäätöksiä.
Lähinnä tuli jälkikäteen mieleen, että halusi vain tyynnyttää huonoa omaatuntoaan ja tsekata että mulla menee jotenkin, ettei tartte syyllisyyttä kantaa tekemisistään. JA tuli sellainen olo, että äkkiä toiseen suuntaan, siis minulle. Tuntui ihan vieraalta se ihminen, kertoili niitä näitä lastensa elämästä ja omista päähänpistoksistaan ja kaikesta, eikä ollut kovin kiinnostunut siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu.
Mietin näin jälkikäteen, että miksi olin sellaisen ihmisen kanssa suhteessa. Mihin tarvitsin häntä? Omien unelmieni joulukuuseksi, siis omien toiveideni ripustuspuuksi. On tässä itsellisyyteen opettelemisessa vielä matkaa, mutta aion oppia.
Oppivaista mieltä toivotan teillekin 😀 🙂👍
Olen aika ihmeissäni siitä mitä minussa tapahtuu. Nyt on kulunut puoli vuotta siitä kun sain tietää mieheni toisesta naisesta. En ole enää 100 % varma missä mennään. Joku minussa haluaa jatkaa tätä ns hyvää yhdessäoloa, joku osa ei luota tulevaisuuteen ja joku osa haluaa omilleen, itsenäiseksi. Mutta en vielä tiedä mitä tulevaisuus minulle tuo. Ahdistus ja kiukku ja raivo käyvät käsi kädessä, enää en itke joka päivä mutta joka päivä nämä asiat ja tuska ovat mielessäni. Nyt huomaan miehessäni jo väsymystä jos haluan puhua asiasta, joskin hän yllättäen saattaa itsekin aloitta joskus. Edelleenkin haluan tavata tämän naisen ja sen aion vielä toteuttaa.
Hyvää kesää kaikille kohtalotovereilleni!
Lämminverinen, aivan kuin omia sanojani nuo kirjoittamasi. Samoja tuntemuksia. Olen asettanut itselleni määränpään eli syyskuussa teen päätökseni. Silloin on kulunut vuosi siitä, kun mieheni halusi erota toisen naisen takia ja tuli yhdessä yössä katumapäälle. Hän haluaa jatkaa, on lopettanut suhteen ja vannoo, että toista kertaa hän ei minua satuta. Ei vaan voi luottaa!