Kyllä sattuu!

Kyllä sattuu!

Käyttäjä lämminverinen aloittanut aikaan 15.12.2013 klo 20:51 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä lämminverinen kirjoittanut 15.12.2013 klo 20:51

Yli 40 vuotta naimisissa ei tee minusta avioliitto-ammattilaista, päinvastoin tunnen itseni aivan kokemattomaksi pikkutytöksi kun eteen putoaa käsittämätön tilanne. Miehelläni on toinen nainen ja tämä on ollut jo ilmeisesti yli 10 vuotta. Olen toki huomannut jotain viime vuosina useastikin, mutta mitään todisteita ei ole ollut ennen kuin nyt. Hän kielsi ensin kaiken mutta loppujen lopuksi sanoi että suhde on ollut ja jatkuu jollain tasolla edelleen. Tällä hentkellä hän ainakin haluaa jatkaa elämää kanssani. En todella tiedä mitä tehdä. JOulu on tulossa ja kakki lapset perheineen myös, jotenkin tästä pitää selvitä ainakin seuraavat pari viikkoa.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 15.12.2013 klo 23:33

Hei 🌻🙂🌻
Kylläpä on pommi pudonnut joulun rauhaa pilaamaan. En tiedä jaksatko mutta minä olen kertoillut tarinaamme "Minua on petetty" ketjussa.
Meillä suhde oli lyhyt (ehkä siksi, kun mies jäi kiinni) mutta haavojani paikkailen edelleen, ammattiavun turvin. Taustana on vakava sairastumiseni jokunen vuosi sitten.
Tukeva aviopuoliso voi osoittautua ihan toiseksi, mitä itse on luullut.
Pettämisen vaistosin kyllä heti sen alettua mutta sehän kiistettiin loppuun asti.
Kovasti voimia sinulle; tiedän tuntemuksesi ne itse läpikäytyäni. Loppua jatkan yksin terapiassa. Pariterapiaa mies ei halunnut, vaikka ei tahdo, että eroaisimme.
Kaikkea hyvää ja ennenkaikkea niitä voimia Sinulle 🌻🙂🌻

Käyttäjä pihlaja2 kirjoittanut 16.12.2013 klo 05:45

Paljonkin samanlainen tilanne itselläni. Naimisissa 23 vuotta ja kun saa tietää miehellä olevan toinen nainen niin koko elämä romahti. Ja kun en tiedä kauanko tätä oikeasti on jatkunut. Mies puhui kuukaudesta mutta viestit kyllä antaa ymmärtää paljon muuta.

Tiedän tasan kuinka paljon sinua sattuu. Kaksi lastamme asuu jo pois kotoa ja joulun aikana tulevat niin kyllä on vaikeaa olla kun tietää etukäteen että pitäisi yrittää olla niin että kaikilla olisi hyvä joulu.

Mikä ihme on että pitää pettämisellä pilata niin monen ihmisen elämä? Olen sanonut miehelle että olisi kertonut että hänellä on tällainen "kaveri", että miksi piti salata jos kerran hän on vain kaveri. Jota en kylläkään usko.

Jos vain itselläni olisi ulkopuolinen työpaikka eikä olisi tätä hemmetin maatilaa niin heti lähtisin! Kukaan muu kuin saman kokenut ei tiedä miltä tuntuu tässäkin asiassa.

Voimia sinulle ja kaikesta huolimatta hyvää joulun odotusta🙂

Käyttäjä mariella kirjoittanut 16.12.2013 klo 14:52

Hei 🌻🙂🌻
Jälleen uusi jäsen tähän petettyjen kerhoon. Voi, kuinka olen pahoillani puolestanne.
Itse tosiaan kamppailen tämän kriisin kanssa ja sama epätietoisuus välillä iskee suhteen kestosta. Onko se n.pari kuukautta, kuten minulle on kerrottu. Minulle myös esitettiin tuota kaveriteoriaa mutta viikossa se vaihtui suudelmiin, sekä epäonnistuneen seksin yritykseksi.
Alussa mies syyllisti minua, sairauttani mutta hyvin pian vaipui masennukseen, syyllisyyteen ja häpeään siitä, mitä hän oli minulle ja perheellemme tehnyt.
Nyt on vuosi tapahtuneesta ja sen epäonnistunut käsittely laukaisi minulla masennuksen.
Olen nyt psykiatrin hoitosuhteessa, lääkitys lisänä.
Vieläkään en oikein usko, että minulle olisi kerrottu kaikki ja harvoin kai niin tehdäänkään.
Voimia teille...tienne on vasta alussa mutta toivon sydämestäni, että selviydytte helpommalla, kuin minä 🌻🙂🌻

Käyttäjä lämminverinen kirjoittanut 20.12.2013 klo 04:27

Nyt on kulunut kohta 5 vrk siitä kun sain tietää mieheni 15 vuotta kestäneestä suhteesta toiseen naiseen. En tiedä paljoa enempää ja se tuo valtavaa tuskaa. Minulla on tarve saada tietää naisen nimi ja minkä näköinen hän on ja miksi mieheni on aina välillä mennyt hänen luokseen, mutta en ole saanut tätä tietää. Mieheni iihmettelee että miksi nämä ovat minulle niin tärkeitä, mutta haluan tietää mitä minulla on vastassa. Hän ei ole vielä ilmoittanut tälle toiselle että kaikki on loppu, aikoo kuulemma tehdä sen mutta ei ole vielä tehnyt. Taitaa tämä olla hänelle vaikea paikka ja olen vaatinut jonkinlaisen todisteen siitä että hän lopettaa suhteen. Minä en saa nukuttua, en tiedä miten tästä pitäisi jatkaa. Mieheni vähättelee koko asiaa, ovat kuulemma tavanneet niin harvoin, mutta harvoin viidentoista vuoden ajan tarkoittaa silti kymmeniä kertoja että minut on jätetty ja minulle on valehdeltu. En saa miehestäni mitään irti. Joulu on tulossa ja lapset ja alstenlapset, en tiedä kuinka tämän kestän.

Käyttäjä Beren kirjoittanut 20.12.2013 klo 10:11

Hei Lämminverinen,

Kuten sinäkin, myös miehesi on jossain määrin shokissa ja mieli pyrkii kieltämään, että mitään oikein pahaa olisi tapahtunut. Ajan kanssa hän ymmärtää paremmin kuinka syvästi hän on loukannut sinua ja kuinka tärkeää on, että kertakaikkiaan valitsee sinut, mikäli kanssasi haluaa olla. Miehesi mieli on niin tottunut olemaan yhteydessä toiseen naiseen, että ero toisesta vaatii melkoisen uudelleen suuntautumisen ja sitä, että rakentaa uudelta pohjalta suhteen kanssasi.

Sinun tulee jaksaa selittää kuinka perustavalla tavalla maailmasi on järkkynyt miehesi petoksen takia ja kuinka hän voi nyt auttaa sinua olemalla avoin ja rehellinen ja katkasemalla suhteen toiseen naiseen niin, että voitte sen puolesta rauhassa selvittää tilannettanne.

Toivotan voimia selvitä kriisistä.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 21.12.2013 klo 23:59

Hei🌻🙂🌻
Aikalailla on tullut uusia petettyjä, joilla uskottomuus on kestänyt vuosikausia.
Itse huomasin miehen lyhyen suhteen mutta kiistäminen hänen puoleltaan teki minusta epävarman.
Mietin tässä, huomasitteko muutoksia miehissänne ja miten ylipäätään joku voi elää kaksoiselämää noin kauan???
Onko teillä näkynyt mitään merkkejä katumuksesta sen vuoksi, että on tehnyt toiselle todella väärin ylläpitäessään rinnakkaissuhdetta noin kauan?
Järjellä ajatellen tuollaisessa toiminnassa ei ole mitään järkeä 😳
Olen kai teihin verratessa ns.paremmassa asemasa: suhde toiseen loppui heti sen tultua ilmi, seksi ei siinä onnistunut ja mies oli ja on edelleen katuva. Niin kova pala todellisuuteen herääminen hänelle oli, että syyllisyyden ja häpeän vuoksi, meni työkyky kokonaan parin kuukauden ajaksi. Masennus ja paha olo olisivat jatkuneetkin, mikäli lääkäri ei olisi patistanut häntä töihin.
Onneksi hän selvisi mutta aihe on edelleen hänelle arka.
Itsehän käyn terapiassa vieläkin osittain tuon uskottomuuden vuoksi ja muidenkin asioiden painaessa mieltä. Sain masennuslääkityksen ja nukahtamislääkettä, jotta selviän paremmin.
Toivon teille jaksamista, sydämestäni.
Joulu on tulossa ja tuonkaltainen tilanne,.
Ei hyvältä tunnu ☹️

Käyttäjä lämminverinen+ kirjoittanut 08.01.2014 klo 21:03

Tuosta ensimmäisestä kirjoituksestani on nyt kulunut 24 päivää. En edes muista niitä alun päiviä, kaikki on kuin sumussa. Yritin elää niitä tapahtumia mitä oli jo sovittu, Tallinnan matka ystävättärien kanssa ennen joulua, JOulu ja lapset ja lastenlapset meillä 2 vrk, sitten ystäviä meille, sitten Uusi vuosi 2 vrk Tallinnassa tanssiaisissa. Jotenkin tämä kaikki sujui, joka väliin keskusteluja, välillä rankkoja, välillä helpompia. Mieheni on kuin toinen ihminen, suhde toiseen naiseen on kuulemma lopetettu, hän kuulemma tajuaa mikä minä olen ja mikä on minun arvoni, minua huomioidaan ja halataan enemmän viimeisen kolmen viikon aikana kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Olemme rakastelleet viimeisten 14 vrk aikana enemmän kuin viimeisten 3 vuoden aikana yhteensä. En tiedä haluanko miestäni vai näyttää että olen edelleen upea nainen! Tiedän että 59 vuotiaana en ole enää se hehkeä kaunotar mikä olin vuonna 1997, mutta silloin mieheni suhde alkoi ja jatkui 15.12.2013 saakka. Vaikeinta on tajuta tuo aika, 17-15 vuotta. Sinä aikana meillä on tapahtunut niin paljon, lastenlapsia on syntynyt, taloja on rakennettu, ihania matkoja tehty- Tuo toinen nainen on koko ajan tiennyt mitä meillä tapahtuu . . ja se sattuu yhä.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 17.01.2014 klo 01:43

wau! mitä kuuluu nyt? miten etenee? mikä avasi lukot? Kade... onnea🙂🌻

Käyttäjä ASM kirjoittanut 31.01.2014 klo 13:22

Elämäni romahti n. neljä kuukautta sitten. Mies, johon olin luottanut 100 prosenttisesti ilmoitti haluavansa eron toisen naisen takia. Päivä tuon jälkeen hän kertoi, että on tekemässä elämänsä virhettä ja haluaa jatkaa avioliittoa.

Syksy meni sumussa. En tiedä itsekään, miten siitä olen selvinnyt. Mies on katuvainen ja haluaa todella yrittää. Itse olen kahden vaiheilla, jatkaako vai erota. Olemme puhuneet paljon, läheisyyttä ja seksiä on enemmän kuin pitkiin aikoihin ja muutenkin menee kaikin puolin hyvin. Itseäni vain mietityttää, haluanko antaa anteeksi, haluanko/pystykö unohtamaan sen, miten paljon minua on loukattu.

Helpointa olisi erota, mutta onko se luovuttamista? Välillä olen varma, että haluan erota. Välillä olen varma, että meidän kannattaa jatkaa. Mieleni protestoi, miksi minun pitää päättää näin suuri asia. Olisiko ollut helpompaa jos hän olisi pysynyt päätöksessää ja muuttanut toisen naisen luo...

Käyttäjä lämminverinen+ kirjoittanut 01.02.2014 klo 16:49

1.2.2014
Mitä tänään kuuluu? No, ehkä parempaa . . ! Olemme keskustelleet paljon, emme ole riidelleet kuin yhden ainoan kerran, 2 pv sitten. Mutta meidän tapauksessamme luulenkin näin että kun pystyin olemaan haukkumatta ja huutamatta, sai aikaan sen että mieheni avautui minulle. Hän on kertonut mielestäni yllättävän paljon ja oikeilla sanoilla suhteesta. Kirjoitin tälle naiselle hyvin maltillisen sähköpostin jossa pyysin vastausta 3 kysymykseen, hän ei vastannut kahdesta kehotuksesta huolimatta vaan soitti miehelleni ja kertoi että ahdistelen ja uhkaan häntä. Mieheni onneksi halusi lukea kirjoittamani viestit ja hän totesi minun olleen erittäin rehellinen, avoin ja vilpitön. Tämän seurauksena hän soitti vielä kerran tälle naiselle ja ilmoitti kantansa. En ole ollut kuulemassa puhelua mutta jostain syystä uskon häntä. Elämäni on täysin muuttunut, edelliset 7 viikkoa ovat olleet kuin toisesta maailmasta. Olen saanut huomiota ja rakkautta enemmän kuin viimeiseen 10 vuoteen yhteensä. Olen saanut myös selityksiä (vaatimisen jälkeen) ja ne eivät kaikki ole kyllä minua tyydyttäneet, mutta tällä hetkellä mietin että on syytä vielä yrittää. Täytän seuraavaksi 60 ja elämäni on nyt elämisen arvoista jos vaan pääsen eroon näistä ajatuksista, eli mitä kaikkea on tapahtunutkaan heidän välillään, Musiikki, elokuva, sanat, tapahtumat mitkä vaan saavat aikaan valtavan tunnekuohin ja välillä masennuksen mutta uskon että minun on annettava aikaa itselleni, ehkä jo vuoden kuluttua voin katsoa kaikkea jotnekin kauempaa, ehkä jo ensi kesänä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että mieheni on taistelemisen arvoinen ja olenkin aloittanut taiston jo 6 viikkoa sitten, päätin että voitan.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 02.02.2014 klo 03:03

Wau! Onnea matkaan. Kuulostaa rehelliseltä avoimelta ja vahvalta. Jotenkin tulee tosin sellainen olo (omista virheistä käsin), että kaippa sillä miehelläkin on sanansa sanottavana, eli ilmeisesti hän sitten vapaaehtoisesti ja halukkaana on kääntynyt teidän suhteenne ylläpitämisen ja rakentamisen puoleen takaisin. Se kuulostaa hyvältä, jos se vaan on rehellistä ja siltä se vaikuttaa kirjoittamasi perusteella.

Kyllä mielestäni on syytäkin käydä keskusteluja kolmannen osapuolen kanssa, jos nousee kysymyksiä. Mitä sä kysyit häneltä, jos saan udella? Ei oo tarvis vastata, ne on usein aika henkilökohtaisia asioita, joita ei täällä kaikkea tarvii jakaakaan.

Mut ilo kuulla että asiat etenee tommoseen suuntaan.🙂

Käyttäjä lämminverinen+ kirjoittanut 02.02.2014 klo 13:12

Halusin saada yhteyden tähän kolmanteen siksi, että en luottanut pätkääkän siihen mitä mieheni kertoi, en voinut ymmärtää tätä pitkää suhdetta ja aivoni tajusivat vain sen kuinka usein minua on petetty ja minulle valehdeltu jne. jne.
Halusin kuulla tältä toiselta naiselta kolme asiaa ja tärkein oli se että onko hänen ja mieheni suhde todella loppu niin kuin mieheni kovasti väittää, vetosin siihenkin että vastaamalla minulle hän sentään myöntäisi minun olevan olemassa.
Erittäin vaikeaa on ollut tajuta tätä toista naista, hän on tiennyt että mieheni on naimisissa, vuodet kuluivat eikä mieheni jättänyt minua, mikä saa 60 vuotiaan naisen roikkumaan varatussa miehessä niin kauan. Hän ei vastannut minulle, lähetin vielä kaksi viestiä jossa pyysin häntä vastaamaan edes siihen onko suhde loppu hänen puoleltaan. Hän ei vastannut minulle, vaan soitti miehelleni, mikä oli tavallaan hyvä, sillä sen jälkeen meillä puitiin viestejäni ja sen jokaikistä kohtaa yhdessä, se helpotti sillä mieheni ymmärsi miksi viestin lähetin.
Olen tuntenut itseni tyhmäksi ja hyväksi käytetyksi mutta voin rehellisesti sanoa että avoimuus, rehellisyys, välittäminen ja huomioiminen on auttanut ja halu jatkaa yhdessä on tällä hetkellä molemminpuolinen. Tiedämme molemmat että tämä ei unohdu koskaan, tämän kanssa on vaan opittava elämään, niin minun kuin miehenkin. Eilen mieheni sanoi minulle kun istuin hänen kainalossaan sohvalla, että "en ikinä tajunnut kuinka pahoin sinua satutin" . Koitan ymmärtää tämän, se on vaikeaa koska en ikinä satuttaisi samalla tavalla.
No, yritän kovasti uskoa tämän mutta se on vaikeaa. Hän on antanut minulle luvan mennä katsomaan hänen puhelintaan ja sähköpostiaan silloin kun haluan (suhde paljastui yhteensattumien summana hänen puhelimestaan), en usko että menen.
Näin tällä hetkellä, katsotaan mitä huomenna, yhtään uutta paljastusta en tule kestämään.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 02.02.2014 klo 20:55

ihana pölähdys! 😀 kiva kun kerroit. ☺️❤️ teille sitä siis 😀

Käyttäjä lämminverinen+ kirjoittanut 05.02.2014 klo 09:37

Beren kirjoitti 20.12.2013 10:11

Hei Lämminverinen,

Kuten sinäkin, myös miehesi on jossain määrin shokissa ja mieli pyrkii kieltämään, että mitään oikein pahaa olisi tapahtunut. Ajan kanssa hän ymmärtää paremmin kuinka syvästi hän on loukannut sinua ja kuinka tärkeää on, että kertakaikkiaan valitsee sinut, mikäli kanssasi haluaa olla. Miehesi mieli on niin tottunut olemaan yhteydessä toiseen naiseen, että ero toisesta vaatii melkoisen uudelleen suuntautumisen ja sitä, että rakentaa uudelta pohjalta suhteen kanssasi.

Sinun tulee jaksaa selittää kuinka perustavalla tavalla maailmasi on järkkynyt miehesi petoksen takia ja kuinka hän voi nyt auttaa sinua olemalla avoin ja rehellinen ja katkasemalla suhteen toiseen naiseen niin, että voitte sen puolesta rauhassa selvittää tilannettanne.

Toivotan voimia selvitä kriisistä.

Hei kiitos tästä viestistäsi, luin tämän jo joulukuussa mutta en osannut siihen keskittyä silloin, luin uudestaan tammikuussa ja sain tästä voimia ja edelleenkin saan. Totta puhut, molemmat olimme shokissa, myös mieheni.
Hänen tuskansa on valtavaa, sen näkee kaikesta. Hän on ollut avoin ja rehellinen uskoakseni, sillä niin paljon OIKEITA ASIOITA OIKEILLA NIMILLÄ on puhuttu. Hän ei ole tajunnut mitä hän on todellisuudessa tehnyt. Tässä yritämme jatkaa, kaikki olisi aika hyvin ellen olisi niin ahdistunut mutta tässä mennään ja ilman ahdistusta elämämme olisi suorastaan ihanaa.

Käyttäjä lämminverinen+ kirjoittanut 12.02.2014 klo 14:54

No niin ja sitten se takapakki, sekin tuli nyt toissapäivänä. Nyt sitten asumme erillään, onneksi on se mahdollisuus. Mietimme miten jatkamme.