Niin, pitkästä aikaa tulin tukinetin saitille, ja oikeastaan ihan vaan kertomaan missä nykyisin menen… Eli: rivakka pari vuotta sitten silloinen avopuolisoni avasi aamupöytäkeskustelun toteamalla, ettei ole onnellinen suhteessamme, ja sitäpaitsi hänellä on toinen. Kevään ja alkukesän koetimme selvitellä tilannetta. Tai koetimme ja koetimme, näin jälkikäteen ajatellen avokkaani taisi olla alunpitäen…

puolisoni kuoli äkillisesti,yllättäen muutamia viikkoja sitten. Olimme hyvin rakastuneita edelleen,elimme vain toisillemme ja lapsille. samalla kuolin itsekin.vain tämä kipu todistaa,että olen elossa.suljen silmäni,ja rukoilen, että tämä olisi vain painajaista,josta herään kohta. mutta en herää.yritän uudelleen,pinnistän että heräisin ja kaikki olisi taas hyvin. pahinta on,kun oikeasti nukahtaa hetkeksi,ja herää. se hetki…

mitä pitäs toimia seuraavanlaisessa tilanteessa! ollaan puolisonkanssa vaikka häissä. siellä on joku nainen pukeutunut erittäin paljastavaan ”juhla-asuun”(?) , huomaan selkeästi että mieheni kiinnittää huomiota häneen, enemmän kuin pitäisi. mainitsin asiasta hälle mut hän ei tuntunut välittävän! sanoi ymmärtävänsä pitkän ja piinallisen riitelyn jälkeen (siiryttiin kirkosta juhlapaikkaan)… juhlapaikassa huomasin taas saman…

vaikka alkupohdintojen jälkeen näin luulin ja päätin yrittää. Miten ihmeessä jotkut ovat niin vahvoja, että pystyvät jatkamaan suhteessa, jossa on tullut petetyksi. Minua ei auta jatkamaan edes ne hyvät asiat joista olen ollut onnellinen, vaikka niitäkin on paljon. Olen aloittanut psykologilla käynnit ja toivon saavani sieltä itsevarmuuteni näihin päätöksiin. Toivon,…

miten eteenpäin ????? puolison näkeminenkin ärsyttää!! olen masentunut ,enkä päässyt edes psyk.hoitajan juttusille… eläke ei riitä yksityiseen hoitoon…neuvot ja kaikenlaiset vinkit ovat tervetulleita!!!

kirjoitin tarinamme otsikolla,pettäminen ja siitä EI ylitse pääse.tällä hetkellä tunnen itseni todella ”pahaksi”.Mieheni oli viikon töissä ja epäilin koko ajan hänen tekemisiään siellä oikeasti.Lähdin sitten pikkujouluja viettämään,ja tulin todella kovaan humalaan.(ihme kun juon kerran 2v…)olin täynnä vihaa,haukuin mieheni kaikille☹️lopulta komea mies tuli juttelemaan ja hän oli myös petetty ja menettänyt…

Hei! Tapasimme vuonna 2004 ensimäisen kerran aloimme seurustelemaan mutta myöhemmin eroon päädyttiin.. Siitä kului noin 3 vuotta, emme oltu kuultu toisistamme mitään. tapasimme sattumalta ja sovimme treffit.. siitä sitten seurustelimme noin puolisenvuotta jonka jälkeen päätettiin yhdessä muuttaa asumaan. Asuimme siellä puolivuotta hän tuli raskaaksi ja lähti sitten 3kuulla pois. hän…

Onko kenelläkään kokemusta narsisteista? Minulla on ollut koko elämäni ajan ongelmia äitini kanssa, mutta vasta viime aikoina olen herännyt miettimään asioiden syy-seuraus -suhteita. Äiti on sekoittanut pakkaa koko meidän perheen kesken, ja kaiken lisäksi hän tuntuu nauttivan siitä, että muut kärsivät. En ala nyt luettelemaan kaikkia hänen tekemisiään, mutta niistä…

Hei! Olen 25- vuotias nainen ja samanlaisia ongelmia tuntuu minullakin olevan.Lääkäriäkin olen harkinnut, mutta juuri nuo masennuslääkkeet ja pelko muiden mielipiteistä pelottavat. Noin kolme kuukautta sitten olin todella itkuinen,pahantuulinen, tiuskiva ja -mikään ei ole hyvin ihminen enkä myöskään saanut kuin pakolliset asiat tehtyä. Puhuin mieheni kanssa ja kerroin että en…

ONKO KELLEKKÄÄN TUTTU TERMI ”AIKUINEN LAPSI”?ONKO KUKAAN LUKENUT KIRJOJA KUTEN IRENE KRISTERIN-TULE LÄHELLE,MENE POIS YMS? ITSE OLEN 33 V.NAINEN,JONKA ELÄMÄÄ ON VIIME VUOSINA ALKANUT VARJOSTAMAAN ALITUINEN HUOLI VÄHÄN JOKA ASIASTA.OLEN KIREÄ,TAI NO,KAUNISTELEMATTA SAAN HIRMUISIA RAIVO/ITKU KOHTAUKSIA PIENISTÄKIN SYISTÄ.MIEHELLÄNI ON SUORASTAAN TULENARKAA OLLA LÄHELLÄNI,KUN SAA VAROA SANOJAAN.OLEN SIIS VARSINAINEN UHMAIKÄINEN LAPSI!LISÄKSI…