Olen vähän aikaa sitten tullut isoäidiksi ja lapsenlapseni on
nyt 4 kuukauden ikäinen. Neuvolassa ovat sanoneet, että on
luonteeltaan temperamentikas ja kyllä se minusta pitää
paikkansa.
Olen ollut muutamia kertoja vauvaa hoitamassa, mutta
minulla on se ongelma, että pelkään tätä pienokaista, että
milloin hän rupeaa huutamaan. Nimittäin, sellaista on pari
kertaa käynyt ja olen säikähtänyt, että kun vauva huutaa
naama punaisena, eikä ääntäkään kuulu, että hän kuolee
käsiini.
Hän on todella temperamentikas, esim. jos lakkia laittaa
päähän, tai bodyn pukemisessa menee vauvan mielestä liian
kauan, kun ruoka-aikakin jo lähestyy, rupeaa pikkuinen ihan
yhtäkkiä huutamaan hirveästi. Siinä isoäitiparalla sydän ihan
hypähtää. Olen lapsesta asti ollut aina hyvin herkkä ja
haavoittuvainen ja äitinäkin (silloin kun omat lapseni olivat
pieniä) hyvin epävarma. Tunnen vieläkin, vaikka ikääkin on
jo yli 50 kymmentä, etten ollut kovin hyvä äiti. Vaikka lapseni
ovat aina minua hyvänä äitinä pitäneetkin.
Löytyykö ketään muita isoäitejä, joilla on samaa ongelmaa??
Tuntuuko teistä hassulta, että pelkään tuollaista pientä
vauvaa? Vauva on mitä suloisin, kun se hymyilee minulle ja
jokeltelee ja olen ollut hänelle aina hyvin kiltti; keskustellut,
laulellut, lorutellut jne ja en ole koskaan antanut hänen itkeä
turhaan. Lapsenlapseni on minulle hyvin rakas.
Jos hoidan vauvaa niin, että joku muukin on paikalla, olen
aika itsevarma, mutta jos tosiaan olen hänen kanssaan
yksin, niin silloin iskee pelko, että milloinkahan pienokainen
saa yhtäkkisen itkukohtauksen !!
Mitä annatte minulle neuvoksi ? 😯🗯️
Todennäköisesti et pelkää muiden läsnäollessa hoitaa lapsenlastasi, koska sinulla on myös apu lähellä. 4 kuukauden ikäinen vauva ei varmaankaan huuda kärsimättömyyttään tai muutoin harkitusti, joten en usko minkäänlaisten poppaskonstien auttavan asiaa. Mielestäni sinulla on mahdollisuus nyt kasvaa yli pelokkaasta suhtautumistavastasi, jonka koet pilanneen oman äitiytesi. Herkkyys ei pilaa mitään, mutta oma kokemuksesi herkkyydestäsi voi silti olla niin negatiivinen, että koet myöhemmin menettäneesi myös isoäitiytesi.
Rentoudu ja nauti vauvasta kun sinulla on siihen tilaisuus. Ei lapsi huutoonsa kuole. Ymmärrän kyllä ahdistuksesi ja pelkosi, niihin on jokin taustasyy omassa elämässäsi. Tärkeää on kuitenkin oppia vastaanottamaan myös negatiivisia tunneilmauksia lapselta ilman että kaappaa nuo tunteet itseensäkin ja pyrkii samantien torjumaan sen. Nykyisin kuulee pienten lasten vanhempien puhuvan lapsilleen hyväksyvästi kielteisten tunteidenkin sattuessa: "Oletpa sinä vihainen...." tai "Onpa sinulla ollut ikävä äitiä. niin äidilläkin on ollut sinua..." Jos kauhistut itkua ja huutoa, viestität vauvalle, ettei se ole sallittua vaan jotakin pahaa.
Sellainen kirja on olemassa kuin "Opi kuuntelemaan vauvaasi". Kirjasta:
"Kun vauva on levoton tai itkee, kokeile tätä yksinkertaista lähestymistapaa. Se vie vain muutaman sekunnin. Pysähdy. Muista, että itku on vauvan kieltä.
Kuuntele. Mitä juuri tämä itku tarkoittaa?
Havainnoi. Mitä vauva tekee? Mitä muuta on meneillään?
Mistä on kyse? Arvioi ja reagoi kuulemasi ja näkemäsi perusteella.
Vihje: Jos haluat rauhoittaa vauvan, sinun itsesi pitää olla rauhallinen. Hengitä kolmesti syvään. Kuulostele tunteitasi, yritä tiedostaa mistä ne kumpuavat, ja mikä tärkeintä, karista mielestäsi mahdolliset huolet tai vihantunteet."
Ja paljon muuta mielenkiintoista🙂
Onnea ja hauskoja hetkiä sinulle lapsenlapsesi kanssa.
t.kateellisena omia odotellessa🙂
Lapset itkee, huutaa, parkuu ja kiukuttelee, se on tosiasia. Joskus pitääkin antaa huutaa, sillä jos joka kiljumiseen ollaan hyssyttelemässä, niin 😉) seon jo lellimistä. Jos lapsi huutaa ja olet jo ojennuksessa hänen vieressään 4kk ikäisenä, niin kuinka ojennuksessa olet kun hänellä on uhmaikä ja murrosikä, teini-ikä ja aikuistuminen..ja huutaminen ja kiljuminen vain jatkuu. Vaikka sitä ei voisikaan uskoa, niin kyllä lapsetkin osaa "kiertää ihmiset pikkusormensa ympärille" ja sitten mennäänkin lapsen ehdoilla, olkoon se sitten vaikka tempperamenttiä.
Olethan sinä jo oman pesueesi saanut kasvatettua ja hoidettua, tämä aika on vain sitä "kertausharjoitusta", kyllä se siitä vanhalla muistilla menee.