Kesällä olisi tullut 13 v täyteen elämänkumppanini kanssa. Näihin vuosiin mahtuu yhdessä ja erikseen asumista, lähinnä erillään asuminen on johtunut taloudellisista syistä. Viimeiset viisi vuotta asuttiin taas yhdessä. En ole ehkä erinomaisen hyvä ihminen ylipäätään ollenkaan viihtymään tiiviisti samassa asunnossa kenenkään kanssa, mutta yritin parhaani ollakseni mahdollisimman vaivaton ja helppo…

Olimme mieheni kanssa vkonloppuna juhlimassa yhteisten ystävien juhlia ja kotiin päästyämme aloimme tappelemaan. Mieheltä itsehillintä petti ja alkoi riehumaan ( heittelemään tuoleja) olin lähdössä jo ulos kun hän nappasi kädestäni ja repäisi takaisin sisälle sillä seurauksella että kasvoni osui ovenkarmiin ja lysähdin kaakelilattialle ja naamani iskeytyi toistamiseen. Aikaisemmin, pari kertaa…

Kysymykseni kuuluu voiko nainen ja mies olla kaveri? Olen avopuolisoni kanssa ollut kuusi vuotta yhdessä, suhteemme kolmena ensimmäisenä vuonna hänellä oli useita naiskavereita. Hän törttöili kohteli minua huonosti 1,5 vuotta, olin useasti sanonut samat sanat nyt riittää minä lähden, sanoin silloinki. Sitten toiveeni jota olin rukoillut tapahtui hän murtui, itki…

Hei, Haluaisin avata viesti ketjun ihmisille joita koskettaa lapsettomuus oma kohtaisesti, olisi hyvä jos saisi jakaa tuntojaan ihmisten kanssa jotka käy samoja asioita läpi tai on jo käynyt, ihmisten jotka tuntee asiat oma kohtaisesti itse olen 25 vuotias lapseton avioliitossa elävä nainen, olen yrittänyt lasta viisi vuotta ja hoitoja on…

Olen nyt vuoden ollut parisuhteessa ja ei kyllä voi sanoa että se mitään helppoa olisi ollut. Miehelläni on ollut ”kova” elämä. Alkoholia, itsemurha yritys, lapsen huoltajuus kiistaa ym. Näistä hän on kuitenkin selvinnyt ja alkoholia hän käyttää ihan kohtuudella, mutta hän ei osaa puhua asioista. Minulla itselläni on ollut nyt…

Olen kolmevitonen nainen, kolme lasta ja melkein viidentoista vuoden parisuhde, johon mahtuu kriisejä ja paljon rakkautta ja onneakin. Nyt tuntuu kuitenkin, että minun voimani ovat lopussa, tätä ennen olen aina kerännyt sirpaleet ja kuljettanut laumani läpi kriisien. Nyt en enää tiedä, jaksanko käyttää tähän suhteeseen sen vaatimaa energiaa, sitä tarvitsevat…

Miten olette selvinneet parisuhteessa, missä molemmilla osapuolilla on mielenterveys ongelmia? Miten olette pystyneet pitämään suhteen terveenä ja niin että jos toisella on huono olla niin saaneet häntä piristettyä? Ja onko toisen mielenterveys ongelmat vaikuttaneet kuinka paljon omaan mielenterveyteenne?

Olen 32-vuotias nainen ja minulla on kaksi lasta, 2,5 v ja 1 kk. Sairastuin jo esikoisestani synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja minulla oli lääkityskin noin puoli vuotta. Sairastumiseeni silloin johtivat mielestäni vaikea synnytys, virheelliset kuvitelmat äitiydestä ja vauvasta, ja oma perfektionismi, kaikki pitää osata ja jaksaa itse. Lapsi oli kuitenkin itkuinen…

Tapasimme vaimoni kanssa 16 vuotiaina ja olemme olleet yhdessä siitä asti. Olen aina ollut onnellinen hänen kanssaan ja antanut suhteeseen kaikkeni. Minulta ei ole ikinä puuttunut mitään ja rakastan vaimoani todella paljon. Silti olen ollut vuosien varrella 6 kertaa uskoton. Tiedän syyt uskottomuuteeni. En ikinä lähtenyt kavereitteni kanssa hakemaan baarista…

Olen itseni mielestä, koska en uskalla erota vaikka minulla ei ole enää tunteita miestäni kohtaan ne vaan katosi jonnekin poikani kuoleman jälkeen. Meillä on vielä yhteisiä lapsia, joita rakastan ylikaiken ja yritän suojella heitä pahalta maailmalta, joten voimavarani eivät enää riitä parisuhteen ylläpitämiseen….kaipaan niin sairaasti yksinäisyyttä niinä hetkinä kun olen…