En tiedä mitä enään voin tehdä!? Tyttöystäväni haukkuu itseään koko ajan melkein ja minä koitan kehua häntä aivan mahdottoman paljon aina ja koitan näyttää hänelle että hän on täydellinen minulle. Hänellä on kyllä masennus todettu mutta haluan että hän ymmärtäisi miten tärkeä hän on minulle ja kuinka onnellinen olen hänen…

Kirjoitan nyt aiheesta, joka on alkanut vaivaamaan mieltäni koko ajan enemmän. Itselleni hyvin läheinen ihminen kertoi minulle tutustuneensa netissä mieheen, jonka kanssa viestittely on hyvin tiivistä ja edennyt nopeasti pisteeseen, jossa mies ilmoittanut, että olisi valmis viettämään loppuelämänsä läheiseni kanssa. En osaa varmuudella sanoa, onko läheiseni hullaantunut ja imarreltu saamastaan…

Olen ollut mieheni kanssa 5v yhdessä ja noihin vuosiin sopii PALJON vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Hän sai nyt 38v adhd diagnoosin heti ekalla käynnillä ja odottaa nyt lisätutkimuksia jne… Hän on aina ollut lyhytpinnainen, arvaamaton, saamaton, voisi nukkua vaikka vuorokauden putkeen ja alkoholikin on sisältynyt elämäämme aika hyvin…Minulla on lapsia…

Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että kukaan ei arvosta? Minulla on usein ollut sellainen tunne, että muut pitävät minua ilmaisena. Valitettavasti etenkin suhde omaan äitiini on juuri tällainen. Hän ei ole koskaan tukenut minua omissa kiinnostuksen kohteissani, vaan vakikommentteina on ollut mm. ”minä en kyllä tekisi noin”, ”aika vaikeat opinnot…

Yritän avautua lyhyesti. Olen pitkässä parisuhteessa miehen kanssa, jolla on takana itsariyrityksiä, pakkohoitoa osastolla, masennusta ja kaksisuuntainen mielalahäiriö, johon käyttää mielialantasaajia. Meillä on aikuiset lapset, nuorin asuu vielä kotona. Mieheni aiheuttaa minulle usein niin pahan mielen,että mietin vain miten pääsisin pois tästä. Tytär ei pääse elämässään eteenpäin, sillä koska ilmapiiri…

Aiheena jälleen tällä palstalla tuttu aihe: petetyksi tuleminen ja elämän romahtaminen sen myötä. Olen seurustellut nyt kaksi ja puoli vuotta miehen kanssa, jonka kanssa meillä on ollut kivaa. Olemme samanhenkisiä ihmisiä, harrastamme ja teemme yhdessä asioita, joista molemmat nauttivat. Emme asu yhdessä. Reilu vuosi sitten kesällä aloin nähdä miehessä merkkejä…

Lainaan tekstiäni toisesta ketjuta nimellä ”Pettäjä, miten selvisit” Vastasin ninne näin: ”En ole selvinnyt enkä selviä. Petin miestäni 17-18 vuotta sitten, en edes muista vuotta, mtta tapahtuman kyllä. Olin nuori, tapahtumahetkellä kärsin keskivaikeasta masennuksesta, posttraumaattisesta stressireaktiosta, huonosta itsetunnosta yms. nämä ovat faktoja, mutta silti pelkkiä selityksiä. Kyse oli kertahairahduksesta hirveässä…

En oikeastaan tiedä miksi rupesin kirjoittamaan tätä, ehkä omantunnontuskissani tai sitten vain antaakseni näkökulmaa täältä ”toiselta puolelta”. Olen siis se kuuluisa toinen nainen enkä mitenkään ylpeä siitä. Olin aina itsekin sitä mieltä, että maailma on täynnä miehiä eli miksi pitäisi alkaa haluamaan jotain toisen omaa. Inhoan sanontaa ”näin vain kävi”…

Olen 33-vuotias nainen. Kahden ihanan lapsen äiti. Ollut parisuhteessa 10 vuotta, kunnes viikko sitten mies tiputti pommin: oli lomallaan ihastunut norjalaiseen naiseen ja halusi erota. Olemme selvinneet lukuisista vaikeuksista, mutta tämä taitaa olla lopullista. Mies sanoo ymmärtävänsä, ettei varmaankaan tule tämän toisen tämän naisen kanssa saamaan aikaiseksi mitään vakavaa suhdetta,…

Otsikossa tuo pohtimani asia tulikin eli voiko olla niin, että jos on ollut yhdessä monta vuotta henkilön kanssa, joka on jatkuvasti negatiivinen ja haluaa löytää toisesta pelkkiä virheitä, joista haluaa päästä sitten aina sanomaan, niin voiko tälläinen henkilö aiheuttaa toiselle huonoa itseluottamusta ja masennusta? Mielipiteitä?