Mulla alettiin masennuslääkitys taas. En mä aio syödä niitä, ku tiedän et tästä selviän taas ilmankin.
Mulla on takana kaksi itsariyritystä ja mä kummankin jälkeen masennuin aika pahasti ku en onnistunut ees itteeni tappamaan. En mä tunne mitään iloa et jäin eloon. Musta se ei ole mikään itsariyritys, jos iloitsee ku jäi eloon. Tää kirjoitus ei ollut kelleen teistä vaan itselleni.

Tietysti on sun oma päätös että syönkö lääkkeitä vai et. Mulla ne auttoi mielialaan. Ja edelleen syön.

Niinhän se taas on että kaikilla on erilaiset reaktiot eri asioihin. Mulla se yliannostus auttoi näkemään että ihmiset välittää musta, siksi jo niin pian sen jälkeen pystyin olemaan iloinen siitä etten kuollut siihen. Aluksi väitin ettei se ollut itsemurhayritys, enkä oo vieläkään varma oliko se. Tiesin ettei niin vähäinen määrä lääkkeitä riitä mua tappamaan, mutta silti toivoin sitä. Eli ehkä se ei silti ollut. En tiiä. Mutta silti oon nykyään iloinen siitä että selvisin. Olisin tuottanut tuskaa niin monelle ihmiselle. Nyt tiiän sen.
En ottanut sitä henkilökohtaisesti, kerroin vain mun oman kantani.

Lillii, hienoa että koet olevasi selviytyjä. Ihan oikeesti. Kyllä sinäki ja minäki vielä päästään masennuksesta kokonaan eroon. Millasta apua sulla on tällä hetkellä? Pitäisiköhän sun jossain terapiassa tai jonku psykologin kanssa käsitellään menneisyyttä. Sulle on sattunut paljon rankkoja asioita.

Kuulostaa upealta että annat itsesi olla juuri sinä!🙂👍 Jatka samaan malliin! Ja on tärkeää että näyttää tunteensa. Sitäkin voi opetella.

Hyvä, kun et oo ollut itsetuhoinen vaikka ajatuksia on. Ja siitä voit todella olla ylpeä että kaksi vuotta on kulunut ilman itsetuhoisia tekoja!🙂👍

Saat kirjotella tänne niin paljon ku haluat!🙂

Tsemppiä teille molemmille trinks ja Lillii🌻🙂🌻

Moikka ihmiset!

Hienoa, että kirjoittelette tänne. Tervetuloa ketjuun Lillii. Ja moro trinksille ja Salaatillekin. Haluaisitko Lillii kertoa, miten käytät vaikkapa musiikkia tai kirjoittamista parantamaan oloasi? Oletko tyytväinen aikuisilta saamaasi apuun?

Paljoon voimme vaikuttaa itse. Tutkimuksen mukaan 40% onnellisuudestamme on peräisin meidän omasta asenteesta: jos päätämme tehdä töitä onnellisuuden eteen ja ajatella asioista tavalla, mikä tukee meidän selvitymistä, voimme olla onnellisempia. En väitä että tämä olisi helppoa. Varsinkin masennuksesta toipuminen on vaikea tie. Mutta silloin kannattaa pyytää apua ja ottaa apua vastaan.

Lillii kerrot kokemuksen auttaneen näkemään, että asioista voi selvitä. Jokainen omalla tavallansa. Usein ihmiset jakavat tätä kokemusta. Elämästä selviytyy ja koko ajan oppii enemmän asioita, joita voi hyödyntää selviytyäkseen paremmin. Miettikää, millaisia selviytyjiä te olette. Selviydytte jatkossakin!

Jaksamista kaikille, Pauliina_R

🙂👍

trinks kirjoitti 7.4.2014 14:30

Mulla alettiin masennuslääkitys taas. En mä aio syödä niitä, ku tiedän et tästä selviän taas ilmankin.
Mulla on takana kaksi itsariyritystä ja mä kummankin jälkeen masennuin aika pahasti ku en onnistunut ees itteeni tappamaan. En mä tunne mitään iloa et jäin eloon. Musta se ei ole mikään itsariyritys, jos iloitsee ku jäi eloon. Tää kirjoitus ei ollut kelleen teistä vaan itselleni.

Moi trinks.

Olisi kiva kuulla mitä muuta kuuluu (toisessa ketjussa kirjoitatkin enemmän, vastaan siihenkin). Tekstistäsi saa sen kuvan, että olet masentunut. Millaista muuta apua olet saanut kuin tuo tarjottu mielialalääkitys? Masennuksen hoidossa pidetään kolmea asiaa keskeisenä: oikea lääkitys, hyvä kekusteluhoito ja liikunta. Jotain mielekästä tekemistä on myös tärkeää olla elämässä, arki rutiineineen auttaa toipumisessa. Mietin, mitenkähän nämä ovat sun hoidossasi toteutuneet?

Onko joku tarkka syy, miksei tee mieli syödä masennuslääkettä. Se vähä, mitä olen sinua oppinut tuntemaan, puhuisi lääkityksen puolesta kyllä. Olet ollut huonossa kunnossa, kokenut vakavia asioita elämässäsi. Olet selviytynyt paljosta, se on totta. Mutta elämä voi olla onnellistakin. Sen ei tarvitse olla päivästä päivään selviytymistä.

Jos joku tietty lääke ei sinulla toimi, voi kokeilla toista. Olisi kiva kuulla lisää, miksi haluat selvitä ilman lääkkeitä?

Jaksamisia. Pauliina_R🙂🌻

Musiikki auttaa mulla ainakin kiinnittämään oman huomioni siihen musiikkii, tunteeseen, rytmiin ja sanoihin. Se vie ajatukset hetkeksi muualle. Itse myös laulan aika paljon, joka auttaa myös. Kirjoittamisen avulla saan purattua ajatuksia siihen paperille. Vaikeitakin asioita voi kirjoittaa paperille ja jos pelkää jonkun lukevan sen niin sen voi vaikka silputa ja laittaa roskikseen, mutta tärkeintä on kuitenkin sen, että on saanut sen asian purkaa edes jonnekkin.

En ole kyllä ihan tyytyväinen aikuisilta saamaani apuun. Tai siis en ole tyytyväinen psykologilta saamaani apuun, mutta taas yksi nuorisotyöntekijä on auttanut minua ihan hirveästi varsinkin vuosi sitten kun olin aika pohjalla, koska olin menettänyt vuoden sisällä 6 läheistä ihmistä/eläintä. Mun ei ole koskaan ollu helppo puhua äitille vaikeista asioista, koska perhetilanne on aina ollut aika kaaos(uusioperhe, ylivilkkaat kaksoset, muhun kohdistuva henkinen sekä fyysinen väkivalta kaikkien perheenjäsenten aiheuttamana.) ja en ole tottunut juttelemaan äitille oikeastaan mistään, mutta psykologi painosti hirveästi vaan juttelemaan äitille mun asioista(jota en kyllä koskaan oikeastaan tehnyt, koska en vain pystynyt). Sanoin tästä monet kerrat kyllä hänelle, mutta hän ei kuunnellut minua.

Moi Lillii,

kiitos vastauksestasi. Kuvailet hyvin sitä, miten musiikki auttaa lisäämään hyvää oloa. Juuri tällaisia keinoja ihmiset usein opettelevatkin esim. terapiassa, ja pikkuhiljaa hyvä olo alkaa lisääntyä niin että se voittaa pahan olon. Rentoutuminen ja huomion keskittäminen tähän hetkeen voi vapauttaa esimerkiksi mielessä pyöriviltä muistoilta, tai tulevan murehtimiselta. Esimerkiksi mindfulness -nimellä löytyy käyttökelpoisia harjoituksia. Valmiita tehtäviä tällaiseen ja ilmainen mobiilisovellus aiheesta löytyy esim. oivamieli.fi sivustolta.

http://oivamieli.fi/

Joskus on tarpeen ihan vain paeta ikävää todellisuutta, sen tekeminen on sallittua kun siltä tuntuu. Joskus on kuitenkin tärkeää uskaltaa kohdata se ikävä todellisuus, sillä jos pakenee sitä liian kauan, niin ongelmat voivat pitkittyä turhaan. Ja näissäkin tilanteissa usein juuri terapeutti auttaa, tukee vaikeuksien läpi käymisessä, mutta auttaa myös jaksamaan sen aikaa, kunnes asioissa pääsee eteenpäin.

Harmi, ettet ole aivan tyytyväinen psykologin apuun ja tuntuu ettei hän ole kuunnellut. Jos haluat miettiä, mikä voisi olla toisin, olen vielä vappuviikon täällä vastailemassa. Kuinka usein teillä on tapaamisia ja kuinka pitkään niitä on ollut? Millainen suunnitelma teillä on jatkoa varten? Näitä voi halutessasi miettiä. Voihan olla, ettei kyse ole varsinaisesta terapiasta, missä on selkeä suunnitelma ja kesto, alku ja loppu. Mutta joka tapauksessa auttajan kanssa on tärkeää, että kemiat kohtaavat. Muuten voi olla vaikea tulla autetuksi.

Ymmärrän tuon psykologin ajatuksen, että äidin kanssa puhuminen olisi tärkeää. Monesti puhumattomuus vaikeuttaa ongelmia perheissä todella paljon. Se aiheuttaa väärinymmärryksiä, väärin kohtelua, pahimmillaan pahoja riitoja ja eroja.

Toisaalta ymmärrän sua, että äidille on vaikea puhua. Sun elämässä on ollut paljon tapahtumia, mistä jo pelkkä selviytyminen on varmaan vienyt kaiket voimat. Toisaalta olet lähestymässä koko ajan aikuisikää, jolloin myös riippuvuutesi omasta perheestä yleensä vähenee. Olet jo saanut huomata elämän helpottuneen, kun olet viikot asuntolassa. Ehkäpä pystyt juttelemana äidille myöhemmin?

Tärkeintä sun selviytymisen kannalta tässä vaiheessa on, että pystyt itse käsittelemään tunteitasi ja opit rakentavia tapoja selviytyä myös vaikeina aikoina. Miten kirjoitat, kertoo että sulla on vahvuuksia tällä puolella, joten jatka samaa rataa, myös masennuksesi voi helpottaa kun jaksat nähdä vaivaa! Kuten jo aiemmin mainitsin, voimme omilla tekemisillä ja valitsemallamme asenteella vaikuttaa omaan hyvinvointiin.

Olet tervetullut illan Rikkinäiset -chattiin klo 18-20, meillä on aiheena lähisuhdeväkivalta. Tiedän että suurta osaa teistä lukijoista tämä koskettaa, koska väkivallan määritelmä on hyvin laaja. Esimerkiksi jo alistaminen ja nimittely määritellään henkiseksi väkivallaksi, ja näitä kokemuksia nuoret todella usein kertovat perheissä olevan.

Voikaa hyvin ihmiset!

😉 Pauliina_R

Moi kaikki nuoret selviytyjät!

Tänä aamuna iloitsen siitä, että saimme upean euroviisuvoittajan. Elämässä on tärkeää nähdä monimuotoisuus, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja olla ylpeä itsestään. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi myös muiden ihmisten edessä.

Nämä ajatukset ovat olleet myös osa Rikkinäisten filosofiaa täällä Tukinetissä. Olemme halunneet luoda toiminnassamme nuorille virtuaaliympäristön, jossa olisi helppo olla, lupa tuulettaa tunteita ja saada vertaistukea sekä ammattilaisen ohjausta kaikkeen elämässä.

Sanat tässä loppuvat, kun yritän kuvailla miten hienoa teidän kanssa on ollut täällä netissä. Olette rohkeita ja vahvoja, upeita ihmisiä kaikki. Jos voimat ovat lopussa, tai elämä muuten solmussa, voi tätä olla vaikea itse nähdä. Mutta kirjoituksissanne tänne nettiin kaikki tämä näkyy meille muille.

Uskokaa itseenne ja herätelkää elämänne ihmiset avuksi, jos ette itse pärjää. Törmätään taas täällä netissä!

Vaikka Rikkinäisten toiminta näyttää nyt loppuvan rahoituksellisista ym. järjestötyöhön liittyvistä syistä, toivon itse kyllä palaavani tänne jo pian. Nettisosiaalityöhön ryhdyttyäni, en aio sitä lopettaa!

Tässä ovat linkit Rikkinäisissä mukana olleiden toimijoiden sivustoille, mistä saa yhäkin apua!

A-klinikkasäätiön Varjomaailma
http://www.varjomaailma.fi

Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto
http://www.suomenkasper.fi/

KRITS -Kriminaalihuollon tukisäätiön Lapsi- ja perhetoiminta /Portti vapauteen
http://www.porttivapauteen.fi/

Nettiturvakoti
https://www.turvakoti.net/site/

Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta! Chattailemisiin,

nettisossunne Pauliina_R

😍

Paukku, halit sullekin, oot ihana! ☺️❤️

Salaatti, kiitos ihanista sanoistasi! On aivan mahtava kuulla että sulla menee nyt paremmin , vaikka vähän pohjan kautta kävitkin. Toivottavasti et enää koe tarvetta itsemurhaan tai ettei sellaiset ajatukset edes kävisi sun päässä. Toivon sulle ainoastaan kaikkea hyvää! Mä tiedän että sä tuut pärjäämään elämässäs niin hyvin ja tiedän että susta tulee onnellinen, jos vaan tahdot niin 🙂 Ja mä tiedän että sä tahdot olla, oot sen ansainnu. Oot ansainnu kaiken hyvän elämääsi!

Mäkin oon onnellinen, en oo ikinä elämässäni ollut näin onnellinen. Joka aamu kun herään tiedän, että kaikki se paha on nyt takana. Ei mun tarvi enää pelätä. Oon onnekas että pääsin Rikkinäiset-ryhmään syksyllä. Tuun aina pitämään viime syksyä ja sitä ryhmää mun pelastusrenkaana, sen avulla jaksoin ja pääsin taas pinnalle. Oon niin ylpee meistä kun ollaan päästy eteenpäin. 🙂 Pienin askelein onneen!

Kunpa voisin Salaatti halata sua ihan oikeasti! Oot aivan ihana ihminen ja oon onnekas et sain tutustuu suhun ☺️❤️ Pysy vahvana, äläkä anna kenenkään ikinä lannistaa sua!!

trinks, musta sä et oo epäonnistunu. Sulla oli tosi vaikee tilanne, ja sulla menee aikaa että kaikki rauhottuu ja muuttuu paremmaksi. Sulla kun asioita tapahtuu elämässä vielä, niin ei niiden yli voi heti päästä. Mun ongelmien tapahtumista oli kuitenkin jo vuosia, oireilin vain arpien ja muistojen takia, joten mun oli helpompi päästä yli. Mut tiedän et sun aikas koittaa vielä, ja toivon sulle todellakin kaikkea hyvää. Oot oikeesti todella ihana ihminen, sulle vaan on tapahtunut kaikkea kamalaa, ja jokainen reagoi eritavoin, eli et oo epäonnistunut. Oot vaan inhimillinen. Mä toivon sulle kaikkea hyvää, oot oikeesti mahtava tyyppi. Toivottavasti löydät vielä sen kipinän silmäkulmaas ja oot onnellinen! 🙂☺️❤️

Pandap☺️❤️ minäki haluaisin halata sua! Samoin kaikkea hyvää ja toivottavasti sun elämä on onnellinen! Oot ihana!

😍

Pauliina_R