Pauliina_R kirjoitti 11.12.2013 11:37

Harmi että ei heti tarjoutunut apua. Mutta tiedätkö mitä. Mä kyllä suosittelisin sua tarttumaan tuohon psykologin aikoihin. Aina ajan varaaminen kestää jonkin aikaa ja odottelua tulee. Mutta kyllä se sieltä tulee.

Jos tuo mainitsemasi perheneuvontakeskus on Perheasiain neuvottelukeskus, mitä kirkko hallinnoi (ilman kristillistä sisältöä millään lailla työssä), niin se on todella hyvä paikka kokemukseni mukaan. Siellä saa apua parina mutta on mahdollista käytä myös yksilökäynneillä. Tosin joskus pariterapiassa katsotaan, että toisen puolison oma terapia hyödyttäisi parisuhdettakin, ja silloin voi olla järkevää ottaa terapiaa vaikka sieltä mistä sulle on tarjottu.

Olisikohan siinä järkeä, että menisitte nyt yhdessä ja/tai erikseen sinne perheneuvontakeskukseen, ja sitten sulla alkaisi ne psykologin käynnit?

Älä luovuta, sä saat kyllä apua vielä. On hieno juttu että terkka soittaa sulle. Voit myös kysyä lisää neuvoja, miten ne voisi tukea psykologin odotusaikana. Oliko terkkari hyvä tyyppi, voisiko se tavata sua? Onko sulla muita tuttuja paikkoja, mistä olet saanut apua?

Jos asut Pääkaupunkiseudulla ja pääset Länsi-Pasilaan, siellä toimii Mielenterveysseuralla vertaisryhmiä aikuisille, joiden lapsuudessa vanhemmat ovat käyttäneet liikaa päihteitä. Seuraava alkaa keväällä 2014 ja haku on jatkuva eli heti voi hakea. Tästä voi katsoa Mielenterveysseuran vertaisryhmistä lisää

http://www.mielenterveysseura.fi/vertaistukiryhmat/tukea_tarvitseville_nuorille

Tsemppiä 🙂👍
Paukku

En usko että pystytään tuolla mun opiskelupaikkakunnalla ainakaan yhdessä käymään, kun poikaystävä ei pysty siellä viikolla olemaan. Eli jos siellä käyn niin käyn sit yksin. Mut en nyt pysty mitään tekemään ennen maanantaita, kun jätin sen terkkarin antamat yhteystiedot kotiin ja en netistä edes löydä koko paikkaa. Ihmeellistä. Pari vuotta sitten käytiin yhdessä puhumassa kriisikeskuksella, ja siellä sanovat että ollaan tervetulleita uudelleenkin. Eli sitäkin vois miettiä. Mut nyt on sellanen olo etten haluais olla yhtä aikaa siellä, koska molemmat tiedetään mitkä meidän ongelmat on ja miten ne ratkeis. Haluaisin siis enemmän apua itselleni enkä parisuhteelle.

En usko että rupeen jonottelemaan psykologille, luulisin että vaan enemmän hajois pää kun tietää että pitäis kolme kuukautta odottaa. Terkkari oli ihan hyvä tyyppi, mut ehkä jumituttiin liikaa puhumaan suhteesta. Yritin kyllä väliin sanoa että syksy on mulla henkilökohtaisesti menny huonosti, ja on ollu paha olo. Mut se ei kai sit oikein ymmärtäny sitä.

Asun aika monen sadan kilometrin päässä pääkaupunkiseudulta, eli en tuonne pääse. Jotain samanlaista on kai täälläkin, kun joskus katoin. Joku alkoholistien aikuiset lapset tms.

Kiitos neuvoista Paukku! 🙂🌻

maanvaiva kirjoitti 12.12.2013 10:9

Minä sanon heti alkuunsa Pauliina r että olen hyvin järkyttänyt ja peräti katkera just nyt. Olen ennenkin käynyt läpi rakkaan ihmisen itsemurhan ja nyt oli lähellä salaatin kohtalo. Mikä onneksi päättyi hyvin mutta ei kyllä sossu voi sanoa että onnistui hyvin tai tämä yhteiskunta tai jopa peräti voin sanoa, että siekin epäonnistuit. Mulla on helpointa syyttää sua kun sie olet ainut joka on tässä läsnä vaikka en sua henkilökohtaisesti syyttäkään vaan edustaamasi tahoa.

Miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään salaatin perheesssä vaikka ilmoitus oli tehty vai miettiikö sitä vielä.

Tällä tyylillä joku ei yhtenä päivänä selviäkään. Minä olen kyllä nyt niin väsynyt tähän vierestä katseluun ja välinpitämättömyyteen etten jaksa olla tässä paskassa maailmassa. Tarvitsen myös hoitoa, onneksi mulla on perhe ettei tarvihe pyytää apua sossun tantoilta.
Enkä jaksa esikatsella kirjoittaamani, menköön kaikki virheet.

Heippa Maanvaiva.

En ihmettele järkytystäsi ja kiukkuasi. On oikeutettua tuntea niin, kun joku ei saa apua isossa hädässä. Ainoankaan perheen tai ihmisen ei tulisi jäädä yksin vaikeassa tilanteessa. Syyttäminenkin on luonnollinen reaktio, vaikka se ei mihinkään johdakaan. Sen voin kuitenkin kertoa sulle, että välinpitämättömyydestä ei ole kyse.

Viestittelyä nuorten foorumilla seuranneen on mahdollista päätellä, että tilanteen vakavuus ei ole ollut viranomaisen tiedossa ajoissa. Jos lastensuojeluilmoitus esim. lähtee tänään ja huomenna perhettä kohtaa iso kriisi, niin ei sosiaalityö ehdi puuttua niin pikaisesti, ellei heidän tiedossaan ole kuinka kiireellinen tilanne on. Jos viranomainen saa tietoon ison huolen alaikäisiä koskien, on tilanteessa toimittava kiireellisesti. Jos viranomainen saa tietää esim. täysi-ikäisen ihmisen hätätilanteesta, on häntä autettava heti. Tällaisia voivat olla esim. akuutti hengenvaara. Keskeistä avun saamisessa on aina, että viranomaiselle on kerrottava mikä on hätänä ja miten kiireellinen tilanne on.

Kun lastensuojeluilmoitusta käsitellään, on sitä alettava selvittää 7 päivän kuluessa. Silloin ollaan yhteydessä perheen vanhempiin. Jos vanhemmat eivät tiedä, miten vakava tilanne heidän perheellään tai jollain lapsella on, ei viranomainenkaan pysty auttamaan oikein. Joskus on niin, että perheenjäsenet eivät pysty puhumaan keskenään. Joskus taas voi olla, etteivät vanhemmat ymmärrä perheensä tilanteen vakavuutta itse tai salaavat sen viranomaisilta. Apua ei silloin saa aina ajoissa.

Kuulostaa Maanvaiva siltä, että sulla on tosi paha olla itselläsikin. Mikä sua auttaa silloin? Pystytkö puhumaan kotona, ja saamaan sitä kautta apua? Sä olet kertonut paljon hyviä asioita omista avun saamisen kokemuksista. Se kuulostaa siltä, että olet oppinut tärkeitä tapoja selviytyä vaikeiden tunteiden kanssa. Toivottavasti olen oikeassa.

Mainitset ettet jaksa olla tässä maailmassa. Tämä huolestuttaa mua kovasti. Puhuthan tunteistasi ja ajatuksistasi, etkä sinäkään nyt jää yksin? Puhu myös muualla kuin täällä netissä. Kuka on sun elämän luotettava aikuinen? Puhu hänelle.

Mikäli itsetuhoiset ajatukset käyvät päälle, etkä pysty puhumaan kenellekään, niin soita hätäkeskukseen 112. Kerro miltä tuntuu ja että tarvitse kiireesti apua.

Toivoisin sulta vielä vastausta tähän viestiin, miten aiot apua hakea itsellesi.

Me aikuiset autetaan jos vain kerrotte mikä on hätänä.

Paukku

Sovitáanko ihan alkuunsa ettet ala oleen minusta huolestunut. Minä en tee itselleni mitään, mulla on puhelimessa hätänumerot joita vain painelen ja joku tulee.
Nyt oli lähinnä tämä siskon työpaikka jossa olen ja odotan vanhempiani.
Mie olen ekspertti saamaan verensokerini persiilleen ja kohta pettää pää ja tulee epilepsiakohtaus jne. Tai ei tule koska sisko hommasi estolääkkeen ja teki voileipää jne.
Mun hätäni on aina hyvin yksinkertaista ja toinen voi helposti auttaa.

Joten huolehdi muista, keskitä heihin voimasi.

No voi hitto. Käskettiin kuitenkin kiittää huolenpidostasi. Joten kiitos.

Hyvä kuulla Maanvaiva. Täällä netissä on vaikea sanoa mikä on tilanne oikeasti. Siksi otan puheet elämän kestämisen vaikeudesta aina vakavasti. Ne sanotaan aina jostain syystä, ja se on tärkeää selvittää.

Tsemppiä päivääsi Maanvaiva!

🙂🌻
Paukku

Melissaelina,

pidä vain kiinni omasta tunteestasi, että olet nyt se joka tarvitsee apua. Kerro sille terkkarille lisää millä tavalla on ollut paha olla. Mieti vaikka etukäteen miten konkreettisesti. Onko mieliala maassa, univaikeuksia, muita vaikeuksia tai ongelmia? Nämä auttavat terkkaria ymmärtämään, että jotain on sulle avuksi keksittävä.

On myös sekin vaihtoehto, että pistät itsesi varoiksi sinne psykologin jonoon. Päätät sitten myöhemmin menetkö. Hyvä että on myös kriisikeskus olemassa. Siellä autetaan myös yksilöllisesti ihmisiä kriiseissä. On totta, että jos parisuhteeseen hakee apua, niin molempien on oltava valmiita näkemään vaivaa.

Voi hyvin
🙂🌻
Paukku

Kysyn sinultakin Pauliina R tätä.
Meneekö lastensuojelu automaattisesti perheeseen jossa joku perheen jäsen on yrittänyt tehdä itsarin? Se kun on aika järkyttävä tapahtuma niille perheen muille lapsille.

Kun äitini teki itsarin, meillä oli heti kriisiapu ja muistaaksi samantien tuli mun luokse lastensuojeluihminen. Tietenkin mie olin vähän eri asia, kun jäin orvoksi.
Mutta olisi aika järkyttävää jos perheen muut lapset joutuisivat ilman aikuisen tukea käsittelemään siskon sairaalaan viemistä ambulanssilla. Tai, että asiasta kerrottaisiin joku valhe eikä totuutta.

Epäilen kuitenkin ettei mene, mitä se lastensuojelulle kuuluu. Kyllä nuorten pitää itse osata avata suunsa ja kertoa, jos siskon itsemurhayritys järkyttää. Vai mitä?

maanvaiva kirjoitti 13.12.2013 3:32

Kysyn sinultakin Pauliina R tätä.
Meneekö lastensuojelu automaattisesti perheeseen jossa joku perheen jäsen on yrittänyt tehdä itsarin? Se kun on aika järkyttävä tapahtuma niille perheen muille lapsille.

Kun äitini teki itsarin, meillä oli heti kriisiapu ja muistaaksi samantien tuli mun luokse lastensuojeluihminen. Tietenkin mie olin vähän eri asia, kun jäin orvoksi.
Mutta olisi aika järkyttävää jos perheen muut lapset joutuisivat ilman aikuisen tukea käsittelemään siskon sairaalaan viemistä ambulanssilla. Tai, että asiasta kerrottaisiin joku valhe eikä totuutta.

Epäilen kuitenkin ettei mene, mitä se lastensuojelulle kuuluu. Kyllä nuorten pitää itse osata avata suunsa ja kertoa, jos siskon itsemurhayritys järkyttää. Vai mitä?

Oman kokemukseni mukaan lastensuojelu työskentelee perheen kanssa kokonaisuutena. Ei tosiaan voi jättää tällaisia asioita käsittelemättä lasten kanssa. Kunkin lapsen kanssa ikätasoon soveltuvalla tavalla. Lapset myös kokevat tilanteet eri tavalla. Toista saattaa vaivata paljonkin ja silloin on tärkeää tukea enemmän.

Itsemurha on kyllä tosi vaikea asia ymmärtää. Varsinkin kun on läheisestä rakkaasta kyse. Sä jos joku tiedät tämän. Onneksi koko ajan on enemmän osaamista Suomessa auttaa itsemurhan tehneiden tai sitä yrittäneiden läheisiäkin.

Aihe ei ole helppo ammattilaisillekaan. Mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että meidän yhteiskunta on viimeisten vuosikymmenten aikana oppinut huomattavasti paremmin ymmärtämään varsinkin lasten tarpeita. Tähän uskon todella, sen verran on tätä työtä tullut tehtyä.

Mutta miten aikuiset poliittisista päättäjistä alkaen myös oppisi toimimaan lapsille parhaalla tavalla? Tekemään päätöksiä, jotka lisää lasten hyvinvointia. Aina muistamaan lapset kaikessa! Siinä on vielä paljon tekememistä. Tässä sitä vaan yritetään ja uskallan välittää että paljon on saatu apua lapsillekin perille.

Paukku

Minä en sitten lopulta yrittänyt itsemurhaa. Tiesin että pitäisi ottaa lisää lääkkeitä jos haluaisin kuolla ja menin vaan nukkumaan silti. Sitten heräsin ja oli huono olo ja menin sanomaan sen. Ja tosiaan jouduin ambulanssilla sairaalaan.

Mua ahisti se lastensuojeluilmotus niin paljon. Se oli yksi tosi iso tekijä siinä että otin yliannostuksen. Ja mua on jo niin monta viikkoa se ahistanu että väsyin siihen niin pahasti siihen ahistukseen.

Ei ne sossut tiiä että jouduin toisten nähen ambulanssilla sairaalaan. Huomenna tulee käymään. Viime viikolla jo soitti ja kerroin sillon kyllä että jouduin sairaalaan mutta en sitä että miten.

Äiti ja iskä oli ensin luullu että minä oon ollut mukana tekemässä sitä ilmotusta vaikka en tosiaankaan ollut!! Sitten oli minun sisaruksilta kuullut että en ollut. Nyt ollaan vähän puhuttu.

Minä olin siellä sairaalassa vaan vähän aikaa. Psykiatrisella olin torstaista tähän päivään. Heti koheni olo kun pääsin vähäksi aikaa rauhoittumaan. Ja nyt on helpottunu olo kun enää mua ei jätetä yksin. Viikon päästä on kontrolliaika osastolle ja jos nuorisopsykiatrisen polin aika siirtyy kauas niin sitten tulee toinenkin aika osastolle. Ja nyt voin ihan millon vaan mennä tai soittaa osastolle jos tulee paha olla. Ne sanoi sen mulle.

Nyt ollaan lsilmotuksestakin puhuttu vähän vanhempienki kanssa ja ei enää ihan niin paljon ahista. Mutta huominen kyllä ahistaa kun ne sossut tulee.

Hyvä salaatti että et tehny itsaria! Toivottavasti sun olo vähän helpottuu sen jälkeen kun ne sossut on käyny. Voimia sulle <3

Salaatti kirjoitti 16.12.2013 18:49

Minä en sitten lopulta yrittänyt itsemurhaa. Tiesin että pitäisi ottaa lisää lääkkeitä jos haluaisin kuolla ja menin vaan nukkumaan silti. Sitten heräsin ja oli huono olo ja menin sanomaan sen. Ja tosiaan jouduin ambulanssilla sairaalaan.

Mua ahisti se lastensuojeluilmotus niin paljon. Se oli yksi tosi iso tekijä siinä että otin yliannostuksen. Ja mua on jo niin monta viikkoa se ahistanu että väsyin siihen niin pahasti siihen ahistukseen.

Ei ne sossut tiiä että jouduin toisten nähen ambulanssilla sairaalaan. Huomenna tulee käymään. Viime viikolla jo soitti ja kerroin sillon kyllä että jouduin sairaalaan mutta en sitä että miten.

Äiti ja iskä oli ensin luullu että minä oon ollut mukana tekemässä sitä ilmotusta vaikka en tosiaankaan ollut!! Sitten oli minun sisaruksilta kuullut että en ollut. Nyt ollaan vähän puhuttu.

Minä olin siellä sairaalassa vaan vähän aikaa. Psykiatrisella olin torstaista tähän päivään. Heti koheni olo kun pääsin vähäksi aikaa rauhoittumaan. Ja nyt on helpottunu olo kun enää mua ei jätetä yksin. Viikon päästä on kontrolliaika osastolle ja jos nuorisopsykiatrisen polin aika siirtyy kauas niin sitten tulee toinenkin aika osastolle. Ja nyt voin ihan millon vaan mennä tai soittaa osastolle jos tulee paha olla. Ne sanoi sen mulle.

Nyt ollaan lsilmotuksestakin puhuttu vähän vanhempienki kanssa ja ei enää ihan niin paljon ahista. Mutta huominen kyllä ahistaa kun ne sossut tulee.

Kiva kuulla että voit paremmin Salaatti.

Kirjoitat viestissäsi myös paljon muita tärkeitä asioita. Ja toisessa ketjussasi. On todella tärkeää, ettet jää enää yksin ja tuo suunnitelma mistä kerroit kuulostaa tosi hyvältä. On ollut surullista seurata sitä, miten tosiaan hienosti osaat tänne nettiin kertoa ajatuksistasi, mutta sitten et osaa pyytää apua kuin ottamalla lääkkeitä niin paljon että tulee huono olo. Hyvä kuulla, että et aio enää tehdä sitä ja todella toivon niin itsekin. Sä olet niin oivaltava ja huolehtiva ja ihana nuori nainen, että on täysi vääryys että kohtelet itseäsi näin.

Ymmärrän että sulla on vaikeuksia ja ne voivat olla tulleet monista eri syistä sulle. Mutta sulla on oikeus voida hyvin ja saada elämään tasapaino. Kaikki mitä olet kertonut, saa mut uskomaan, että sä pystyt siihen. Ja että sulla on välittävä perhe ympärilläsi. Ole rohkea ja ala puhua kuten sanoit. Niin perheellesi kuin auttajillesi. Kirjoitustesi perusteella näkee, että olet edistynyt tänä syksynä paljon, oivaltanut tärkeitä asioita itsestäsi. Nämä oivallukset ovat merkki siitä, että olet pääsemässä eteenpäin.

Eri ketjuissa kuvailemassasi tilanteessa, se lastensuojeluilmoitus ahdisti sua mutta se oli erittäin tärkeä tehdä. Joskus perhe ja ihminen tarvitsee ulkopuolisen apua, eikä siinä ole mitään hävettävää. Nyt sinä ja perheesi saatte kaipaamaanne apua. Olen aivan vakuuttunut, että jatkossa pystytte puhumaan asioista paremmin, kun nyt alatte saada apua. Älä turhaan jännitä niitä sosiaalityöntekijöitä. Ne on samanlaisia ammattilaisia kuin minä. Niille voi puhua ja niille kaikkein tärkein asia on että lapset voi hyvin, että perheet voi hyvin ja ihmiset saa apua. Mä uskon, että te saatte nyt apua ihan kaikki.

Tsemppiä tähän päivään Salaatti. Ole avoin, kyllä sä onnistut siinä!

Paukku🙂👍

Katsa kirjoitti 17.12.2013 10:1

Hyvä salaatti että et tehny itsaria! Toivottavasti sun olo vähän helpottuu sen jälkeen kun ne sossut on käyny. Voimia sulle <3

Kiitos Katsa!

Pauliina_R kirjoitti 17.12.2013 10:49

Kiva kuulla että voit paremmin Salaatti.

Kirjoitat viestissäsi myös paljon muita tärkeitä asioita. Ja toisessa ketjussasi. On todella tärkeää, ettet jää enää yksin ja tuo suunnitelma mistä kerroit kuulostaa tosi hyvältä. On ollut surullista seurata sitä, miten tosiaan hienosti osaat tänne nettiin kertoa ajatuksistasi, mutta sitten et osaa pyytää apua kuin ottamalla lääkkeitä niin paljon että tulee huono olo. Hyvä kuulla, että et aio enää tehdä sitä ja todella toivon niin itsekin. Sä olet niin oivaltava ja huolehtiva ja ihana nuori nainen, että on täysi vääryys että kohtelet itseäsi näin.

Ymmärrän että sulla on vaikeuksia ja ne voivat olla tulleet monista eri syistä sulle. Mutta sulla on oikeus voida hyvin ja saada elämään tasapaino. Kaikki mitä olet kertonut, saa mut uskomaan, että sä pystyt siihen. Ja että sulla on välittävä perhe ympärilläsi. Ole rohkea ja ala puhua kuten sanoit. Niin perheellesi kuin auttajillesi. Kirjoitustesi perusteella näkee, että olet edistynyt tänä syksynä paljon, oivaltanut tärkeitä asioita itsestäsi. Nämä oivallukset ovat merkki siitä, että olet pääsemässä eteenpäin.

Eri ketjuissa kuvailemassasi tilanteessa, se lastensuojeluilmoitus ahdisti sua mutta se oli erittäin tärkeä tehdä. Joskus perhe ja ihminen tarvitsee ulkopuolisen apua, eikä siinä ole mitään hävettävää. Nyt sinä ja perheesi saatte kaipaamaanne apua. Olen aivan vakuuttunut, että jatkossa pystytte puhumaan asioista paremmin, kun nyt alatte saada apua. Älä turhaan jännitä niitä sosiaalityöntekijöitä. Ne on samanlaisia ammattilaisia kuin minä. Niille voi puhua ja niille kaikkein tärkein asia on että lapset voi hyvin, että perheet voi hyvin ja ihmiset saa apua. Mä uskon, että te saatte nyt apua ihan kaikki.

Tsemppiä tähän päivään Salaatti. Ole avoin, kyllä sä onnistut siinä!

Paukku🙂👍

Kiitos!

En häpee sitä ilmotusta. Ja kyllä meidän perheessä on aina puhuttu asioista, mutta minä ite oon sulkeutunut niin että en pysty puhumaan. Yritän sitä opetella.

Niin, oon vajonnut tänä syksynä mutta siitä syvimmästä suosta oon myös noussut tänä syksynä. Toivottavasti uusi vuosi avaa mulle toipumisen tien.

Nyt on pahin ohi. Sieltä tuli sittenkin yksi sossu vaan ja seuraavan kerran tulee kaksi sossua tammikuussa kuulemaan lapsia. Nyt oon helpottunu siitä että vaikein on ohi.

Hienoa kuulla Salaatti, että kaikki meni hyvin. Rauhaisaa joulumieltä sulle ja koko perheelle. 🌻🙂🌻 Paukku