RIKKINÄISET Selviytyjät!

RIKKINÄISET Selviytyjät!

Käyttäjä Pauliina_R aloittanut aikaan 29.11.2013 klo 12:32 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 29.11.2013 klo 12:32

Hei kaikki Tukinet-ystävät!

Tämä on ketju teille kaikille, jotka olette hankalassa perhetilanteessa. Ketjun nimi juontaa juurensa Rikkinäiset -toiminnasta, mitä on ollut järjestöyhteistyönä Tukinetissä vuodesta 2012 alkaen. Meillä on ollut avoimia liveiltoja ja 1 suljettu ryhmä Tukinetissä.

Rikkinäisissä ollaan autettu nuoria ja nuoria aikuisia selviytymään. Monia eri syitä on sille, että perhesuhteet voi tuntua rikkinäisiltä. Ja ihmiset kokee rikkinäisyyden eri tavalla. Moni on kuitenkin kokenut sen saman asian: puhuminen auttaa. Netissä on helpompi löytää vertaisiaan ja kertoa kokemuksistaan. Tämä ketju on sitä varten, että voitte yhäkin jakaa kokemuksianne ja tsempata toisianne selviytymään.

Olen itse toiminut Rikkinäiset -toiminnan koordinaattorina, ja olen ammatikseni auttamistyössä sote-alalla. Yritän säännöllisesti käydä tässä ketjussa lueskelemassa ja vastaamassa. Jos on kysymyksiä liittyen perhesuhteisiin tai kaipaatte neuvoja selviytyäksenne paremmin, olen käytettävissänne.

Rauhaisaa joulunodotusta ja kiitos Tukinetille että mahdollistatte tätä keskustelua! Tämä on tärkeä paikka.

Pauliina_R🙂🌻

Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 04.12.2013 klo 09:08

trinks kirjoitti 3.12.2013 16:47

Voiko ite päättää et jää johonkin laitokseen niin kauaksi aikaa kun täyttää 18v? Onko pakko mennä tukiasuntoon? Saako ite päättää et haluu olla huostaanotettu kunnes täyttää sen 18v?
Kun on huostaanotettu, lukeeko se aina jatkuvasti mun tiedoissa?

Hei Trinks,

kiva kuulla susta. Nuoren oma mielipide oman sijoituksen suunnitelussa on todella, todella tärkeä. Jos susta tuntuu, että et pärjää tukiasunnossa, niin yritä perustella se mahdollisimman hyvin miksi et ole valmis. Kysy mitä muita vaihtoehtoja on. Kun kerrot suurimmista vaikeuksistasi avoimesti, se auttaa aikuisia suunnittelemaan sulle oikeanlaista apua siihen asti kun olet 18. Ja tietysti mitä siitä eteenpäinkin. Et ole yksin sen jälkeenkään.

Jos nuoren ongelmat ovat riittävän suuret, tuen tarve iso, on laitossijoitus mahdollinen. Usein nuorilla on monenlaisia psyykkisia ongelmia, tai ollut vaikea elämä minkä vuoksi ei ehkä ole vielä valmis asumaan itsenäisesti. Vanhemmilla voi olla myös vaikeuksia huolehtia lapsesta jne. Silloin on laitosasuminen ihan perusteltu. Ketään alaikäistä ei voi pakottaa asumaan yksin.

Toivottavasti saat kerrottua sun asioista aikuisille myös kasvokkaisessa avussa. Tiedän että se on täällä netissä usein helpompaa. Mutta päätöksiä tekevät ne ihmiset sun edessäsi. Me ollaan sun tukena silti myös.

Huostaanotto (siis se pitkäaikainen sijoitus, mikä on voimassa niin kauan kuin on perusteita, tai täyttää 18v) näkyy lastensuojelun asiakasrekisterissä. Kun täytät 18 sulle perustetaan uusi asiakkuus aikuispuolelle, eikä siellä näy huostaanotto. Väestörekisterissä on huostaanoton voimassa ollessa tieto sijoituksesta, mutta sosiaalityöntekijät tekee sinne muutosilmoituksen kun huostaanotto päättyy tai täytät 18v.

Joissain tapauksissa huostaanotettu nuori saa 18-21 vuotiaana jälkihuollon tukipalveluita. Niille on oma asiakasrekisteri lastensuojelun asiakkuuden yhteydessä, ainakin joissain kunnissa. Ja se tuki on aikuistyötä intensiivisempää, kaikin puolin hyvä juttu ja esim. taloudellisesti. Anteeksi taas mä maratoonaan, kun tekee mieli auttaa mahdollisimman paljon.....

Lämmittää, aina kun kysyt Trinks. ☺️❤️
Voimia sinne sulle. Paukku

Käyttäjä trinks kirjoittanut 04.12.2013 klo 12:14

Pärjäisin mä tukiasunnossa mutta en sellaiseen halua. Siitä jo puhuttiin et tammikuussa voisin siirtyä ja aloittaa aikuislukion. Mä en haluu sellaista et joku koko ajan kyttää mitä syön, mitä teen ja mihin paan rahani.
Musta on parempi olla kokonaan laitoksessa kuin tuollaisessa puolilaitoksessa.

Käyttäjä Katsa kirjoittanut 04.12.2013 klo 21:35

Ongelmani on että olin ala-asteella koulukiusattu 4-6 luokat ja sen jäljiltä mulla on olematon itseluottamus ja erittäin heikko lähes olematon itsetunto. Kun ala-aste päätty niin veljeni ja isäni alkoivat haukkua mua ja käyttämään muutenkin henkistä väkivaltaa jatkuvasti mua kohtaan, mikä on alentanu itsetuntoa vielä lisää. Nyt mulla on ollu isän, kuraattorin ja terkan kanssa kaksi tapaamista, joissa molemmissa isä lupas muuttaa käytöstään ja ekan jälkeen Se vähän helpottikin, mut tokan jälkeen ei tapahtunut mitään. Välissä mä olin aamusin pidempään kotona ja tulin koulun ja harrastusten välissä kotiin, mut eilen kaikki romahti ja tänään lähin taas heti seittemän jälkeen kouluun ja tulin vasta tanssin jälkeen kotiin puol Ysin aikaan. Pahimmillaan mun tilanne oli niin huono et kokeilin jopa itsemurhaa, mutta pari kuukautta sitten päätin että mä en täältä oman käden kautta lähde, joten nyt yritän vaan sinnitellä.

Käyttäjä Katsa kirjoittanut 08.12.2013 klo 21:58

Haluun pois tästä henkisestä tuskasta ja ahdingosta, joka mua kalvaa ja valvottaa.
Kaverin kanssa mulla oli kiva viikonloppu, mutta heti kun jouduin kotiin niin mua alettiin pomottaa ja haukkua laiskaks :'(. Mä en jaksa enää pitää tätä tuskaa ja itkua ja kiukkua sisälläni päivästä toiseen, mutta en uskalla niitä perheen nähden purkaa enkä kavereiden seurassa haluu, koska ei ne oo mulle mitään pahaa tehny. Totaalinen umpikuja josta ei pääse eteen eikä taakse. Haluun pois! Ei mun tarvii tällasta kohtelua kestää, mut ei ole vaihtoehtoja. Mitä teen?

Käyttäjä pandap kirjoittanut 08.12.2013 klo 22:46

Oon nyt käyny muutaman kerran täs syksyn aikana mun terapeutilla. Oon kertonu et kotona saan koko ajan pelätä (traumat vanhempien aikasemmasta fyysisestä väkivallasta) ja mulle tulee paniikkikohtauksen tapasia hetkiä, painajaisia joista herään säikähtäen... Selitin mun jatkuvasta heilumisesta ja keskittymisongelmista, ja kaikki on hänen mielestään stressistä johtuvaa. Makes sense joo, mut terapeutin ainut ratkasu tuntuu tähän olevan se et muutan pois kotoa.. EN PYSTY. Tahdon pitää autoni, en siis voi muuttaa opiskelupaikkakunnalleni nostamaan opintolainaa ja rahaa, jos en myy sitä. En myy, koska sitten oon jumissa siellä missä ei oo ollenkaan kavereita... Sen pitäis auttaa mua ratkasee nää mun ongelmat ja auttaa mua jaksamaan ja lopettaa tää jatkuva pelkääminen.. Edelliskerralla siellä meni hyvin, mut nyt se oli vaan ihan typerä ja hoki vaan sitä muuttojuttua koko ajan.. EN MUUTA! Se tietää etten pysty olee talossa, tai muuallakaan paikassa, yksin. Kun mä pelkään.. Ja kuvittelen näkeväni asioita.. En pysty edes omassa kotonani menemään suihkuun, ellei joku muu ole kotona. Ni mites tässä nyt sit muutetaan naapurikaupunkiin YKSIN.........

Käyttäjä melissaelina kirjoittanut 09.12.2013 klo 18:46

Mulla on huomenna ensimmäinen aika mielenterveyshuoltoon, vaan terkkarille kuitenkin. Vähä alkaa jo jännittää, mut jospa se siitä! Ainut vaan että mulla on kaks tuntia ennen sitä hammaslääkäriin aika juurihoitoon 😀 Eli mukava päivä tulossa...

Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 10.12.2013 klo 09:44

Katsa kirjoitti 8.12.2013 21:58

Haluun pois tästä henkisestä tuskasta ja ahdingosta, joka mua kalvaa ja valvottaa.
Kaverin kanssa mulla oli kiva viikonloppu, mutta heti kun jouduin kotiin niin mua alettiin pomottaa ja haukkua laiskaks :'(. Mä en jaksa enää pitää tätä tuskaa ja itkua ja kiukkua sisälläni päivästä toiseen, mutta en uskalla niitä perheen nähden purkaa enkä kavereiden seurassa haluu, koska ei ne oo mulle mitään pahaa tehny. Totaalinen umpikuja josta ei pääse eteen eikä taakse. Haluun pois! Ei mun tarvii tällasta kohtelua kestää, mut ei ole vaihtoehtoja. Mitä teen?

Sun tilanne vaikuttaa tosiaan sellaiselta, että tarvitsette enemmän apua, niin perheenä kuin sinä. Itsemurhayritys on aina vakava asia, eikä silloin nuoren tule jäädä yksin. Oletko kertonut tästä asiasta kuraattorille? Toivoisin, että ottaisit nämä asiat heti puheeksi hänen kanssa. Ilmoitathan tänne, kun olet sen tehnyt, niin me tiedetään että olet saamassa apua.

Olet oikeassa, ettei sun tarvitse kestää mitä vaan kohtelua. Ymmärrän, jos elämässä ei näy olevan muita vaihtoehtoja. Joskin itse näen, että vaihtoehtoja on kyllä.

Toivon, että voisitte koulukuraattorin kanssa yhdessä tehdä lastensuojeluilmoituksen, jossa tulee ilmi sun kokemus tilanteen vaikeudesta ja toisaalta siitä, että keskustelut kuraattorin kanssa eivät ole auttaneet. Tämä on, mitä kautta saat varmasti aikuisten tukea tilanteen selvittämisessä. Ja vaihtoehtoja, miten voitte apua saada, on monia.

Mitä teillä muilla nuorilla olisi vinkiksi Katsalle vaikeaan tilanteeseen? Monella on kokemusta vaikeista perhetilanteista.

Voimia Katsa, ilmoittele itsestäsi ☺️❤️
Paukku

Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 10.12.2013 klo 09:54

trinks kirjoitti 4.12.2013 12:14

Pärjäisin mä tukiasunnossa mutta en sellaiseen halua. Siitä jo puhuttiin et tammikuussa voisin siirtyä ja aloittaa aikuislukion. Mä en haluu sellaista et joku koko ajan kyttää mitä syön, mitä teen ja mihin paan rahani.
Musta on parempi olla kokonaan laitoksessa kuin tuollaisessa puolilaitoksessa.

Ihana kuulla Trinks, että itse koet pärjääväsi tukiasunnossa. Harmi että aikuisten tukiasumiseen liittämä tuki tuntuu kyttäämiseltä. Miksihän laitos tuntuu susta paremmalta vaihtoehdolta? Siellähän jos missä on tarkat säännöt ja valvontaakin.

Itse aikuisena näen sen tukiasumisen tapana varmistaa, että vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen varmasti pärjäät ja sulla on hyvä olla. Tukiasuminen on myös luottamuksen osoitus sulle itselle, että sun uskotaan pärjäävän, alkuun hieman tukien, mutta kuitenkin. Ehkäpä jossain vaiheessa olet valmis sitäkin vaihtoehtoa miettimään?

Tärkeintä on se, että mietit mitä itse haluat ja tarvitset. Kannattaa myös kuunnella niitä aikuisia, sillä joskus nuori syystä tai toisesta ei hetkellisesti näe omaa parastaan. Silloin olisi erityisen tärkeää luottaa aikuisten apuun. Tiedän, että se on vaikeaa, varsinkin jos monet aikuiset ovat pettäneet luottamuksen elämän aikana. Mutta silti en lakkaa toivomasta, että nuoret ja aikuiset kävisivät avointa keskusteua ja kuuntelisivat toisiaan enemmän. Luottamus on tärkeää ja sen voi saada takaisin monesti, uskon.

Voi hyvin, 🙂🌻
Paukku

Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 10.12.2013 klo 09:59

melissaelina kirjoitti 9.12.2013 18:46

Mulla on huomenna ensimmäinen aika mielenterveyshuoltoon, vaan terkkarille kuitenkin. Vähä alkaa jo jännittää, mut jospa se siitä! Ainut vaan että mulla on kaks tuntia ennen sitä hammaslääkäriin aika juurihoitoon 😀 Eli mukava päivä tulossa...

Tsemppiä Melissaelinalle ensimmäiselle terkkarin ajalle! Kyllä se hyvin menee! Olet täysi selviytyjä tuon päivän jälkeen juurihoitoineen.

Onko teillä muilla ajatuksia ongelmien puheeksiotosta? Mikä auttoi teitä itseä ensimmäisellä kerralla ottamaan asioita puheeksi?

Monesti kynnys kertoa asioista tuntuu isolta, mutta jälkeenpäin helpotus voi olla tosi suuri. Varsinkin kun ensimmäistä kertaa kohtaa ihmisen, jonka pitäisi auttaa. Joskus auttajille joutuu selittämään ajatuksiaan pitkäänkin, mutta pitää olla sitkeä. Vain kertomalla mikä on hätänä, voi asioihin tulla muutosta ja itse saada apua, jos ei itse pärjää. Eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin!

🙂👍 Paukku

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 10.12.2013 klo 10:06

Pauliina_R kirjoitti 10.12.2013 9:44

Katsa kirjoitti 8.12.2013 21:58

Haluun pois tästä henkisestä tuskasta ja ahdingosta, joka mua kalvaa ja valvottaa.
Kaverin kanssa mulla oli kiva viikonloppu, mutta heti kun jouduin kotiin niin mua alettiin pomottaa ja haukkua laiskaks :'(. Mä en jaksa enää pitää tätä tuskaa ja itkua ja kiukkua sisälläni päivästä toiseen, mutta en uskalla niitä perheen nähden purkaa enkä kavereiden seurassa haluu, koska ei ne oo mulle mitään pahaa tehny. Totaalinen umpikuja josta ei pääse eteen eikä taakse. Haluun pois! Ei mun tarvii tällasta kohtelua kestää, mut ei ole vaihtoehtoja. Mitä teen?

Sun tilanne vaikuttaa tosiaan sellaiselta, että tarvitsette enemmän apua, niin perheenä kuin sinä. Itsemurhayritys on aina vakava asia, eikä silloin nuoren tule jäädä yksin. Oletko kertonut tästä asiasta kuraattorille? Toivoisin, että ottaisit nämä asiat heti puheeksi hänen kanssa. Ilmoitathan tänne, kun olet sen tehnyt, niin me tiedetään että olet saamassa apua.

Olet oikeassa, ettei sun tarvitse kestää mitä vaan kohtelua. Ymmärrän, jos elämässä ei näy olevan muita vaihtoehtoja. Joskin itse näen, että vaihtoehtoja on kyllä.

Toivon, että voisitte koulukuraattorin kanssa yhdessä tehdä lastensuojeluilmoituksen, jossa tulee ilmi sun kokemus tilanteen vaikeudesta ja toisaalta siitä, että keskustelut kuraattorin kanssa eivät ole auttaneet. Tämä on, mitä kautta saat varmasti aikuisten tukea tilanteen selvittämisessä. Ja vaihtoehtoja, miten voitte apua saada, on monia.

Mitä teillä muilla nuorilla olisi vinkiksi Katsalle vaikeaan tilanteeseen? Monella on kokemusta vaikeista perhetilanteista.

Voimia Katsa, ilmoittele itsestäsi ☺️❤️
Paukku

Ei mulla mitään kummempia vinkkejä oo. Mutta ois varmasti tosi hyvä jos voisit kaiken kertoo sille kuraattorille ja sitte voisitte tehä asialle jotain. Voimia Katsalle!!<3

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 10.12.2013 klo 10:10

Pauliina_R kirjoitti 10.12.2013 9:59

melissaelina kirjoitti 9.12.2013 18:46

Mulla on huomenna ensimmäinen aika mielenterveyshuoltoon, vaan terkkarille kuitenkin. Vähä alkaa jo jännittää, mut jospa se siitä! Ainut vaan että mulla on kaks tuntia ennen sitä hammaslääkäriin aika juurihoitoon 😀 Eli mukava päivä tulossa...

Tsemppiä Melissaelinalle ensimmäiselle terkkarin ajalle! Kyllä se hyvin menee! Olet täysi selviytyjä tuon päivän jälkeen juurihoitoineen.

Onko teillä muilla ajatuksia ongelmien puheeksiotosta? Mikä auttoi teitä itseä ensimmäisellä kerralla ottamaan asioita puheeksi?

Monesti kynnys kertoa asioista tuntuu isolta, mutta jälkeenpäin helpotus voi olla tosi suuri. Varsinkin kun ensimmäistä kertaa kohtaa ihmisen, jonka pitäisi auttaa. Joskus auttajille joutuu selittämään ajatuksiaan pitkäänkin, mutta pitää olla sitkeä. Vain kertomalla mikä on hätänä, voi asioihin tulla muutosta ja itse saada apua, jos ei itse pärjää. Eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin!

🙂👍 Paukku

Tsemppiä melissaelina!!<3

Kerran mua auttoi yks kaveri, jolle pystyin kertoon kaikkee. Se tuli mun mukaan lääkäriin ja ihan vaan jo siitäki oli apua että se oli siellä mukana, mutta sitte se vielä sano mun puolesta joitakin asioita joita en ite pystyny.

Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 10.12.2013 klo 10:13

pandap kirjoitti 8.12.2013 22:46

Oon nyt käyny muutaman kerran täs syksyn aikana mun terapeutilla. Oon kertonu et kotona saan koko ajan pelätä (traumat vanhempien aikasemmasta fyysisestä väkivallasta) ja mulle tulee paniikkikohtauksen tapasia hetkiä, painajaisia joista herään säikähtäen... Selitin mun jatkuvasta heilumisesta ja keskittymisongelmista, ja kaikki on hänen mielestään stressistä johtuvaa. Makes sense joo, mut terapeutin ainut ratkasu tuntuu tähän olevan se et muutan pois kotoa.. EN PYSTY. Tahdon pitää autoni, en siis voi muuttaa opiskelupaikkakunnalleni nostamaan opintolainaa ja rahaa, jos en myy sitä. En myy, koska sitten oon jumissa siellä missä ei oo ollenkaan kavereita... Sen pitäis auttaa mua ratkasee nää mun ongelmat ja auttaa mua jaksamaan ja lopettaa tää jatkuva pelkääminen.. Edelliskerralla siellä meni hyvin, mut nyt se oli vaan ihan typerä ja hoki vaan sitä muuttojuttua koko ajan.. EN MUUTA! Se tietää etten pysty olee talossa, tai muuallakaan paikassa, yksin. Kun mä pelkään.. Ja kuvittelen näkeväni asioita.. En pysty edes omassa kotonani menemään suihkuun, ellei joku muu ole kotona. Ni mites tässä nyt sit muutetaan naapurikaupunkiin YKSIN.........

Hei Pandap!

Kerrothan terapeutille, että kaipaat tässä asiassa miettimisaikaa ja ehkä muitakin ratkaisuja kuin muuttoa olisi syytä yhdessä miettiä. Kerro myös, jos terapeutin puheet tuntuvat painostukselta. Hän ei ehkä sitä huomaa, ellet sano. Silloin hyvän terapeutin pitäisi antaa sulle enemmän tilaa ja tukea tässä isossa päätöksessä eri tavalla.

Ei tuo aivan niin yksinkertainen ratkaisu ole, että vaan muuttaisit. Luettelet monta asiaa, mitkä puhuu kotiin jäämisen puolestakin. Mitä jos listaisit plussat ja miinukset paperille? Keksit kaikki kotiin jäämiseen liittyvät hyvät asiat ja kaikki hyvät asiat mitä liittyy muuttamiseen. Voisit sitten ottaa tämän lapun mukaan terapeutille?

Voisin ajatella, että muuttaminen voisi kyllä tukea sun hyvinvointiasi. Toisaalta, häviäisivätkö painajaiset ja paniikkikohtaukset muuttamalla? Mikä ne laukaisee? Kuinka pitkään asuisit vielä vanhemmilla, jos sinne jäisit? Miten paljon kärsit kotona (päivittäin, viikoittain?) ja minkälaisia asioita tulee vastaan silloin? Millaista olisi elämä omassa asunnossa? Miten olisi mahdollista siellä järjestää elämä mahdollisimman hyväksi sulle? On tärkeää miettiä tätä asiaa monelta kantilta.

Toivottavasti asiat järjestyvät. Et ole yksin, ja terapeutti yrittää auttaa. Muista kertoa hänelle miltä tuntuu!

Tsemppiä Pandap 🙂👍

Paukku

Käyttäjä melissaelina kirjoittanut 10.12.2013 klo 18:17

Tänään oli se terkkarikäynti, eipä mitään uutta siitäkään tullu. Sano että jos vaivaa isän alkoholismi vieläkin, niin voin varata ajan psykologille, varausjonot vaan on kolme kuukautta. Että silleen. En oo varaamassa, pitää sit yrittää selvitä itse. Suositteli lähinnä varaamaan ajan perheneuvontakeskukseen, koska sen mielestä parisuhde-jutut on se isoin ongelma. Maanantaina soittaa se terkkari että mitä oon miettiny, ja että oonko varannu aikaa minnekään.

Nyt on vähän tyhjä olo, odotin ehkä liikaa tolta käynniltä 🤔

Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 11.12.2013 klo 11:37

melissaelina kirjoitti 10.12.2013 18:17

Tänään oli se terkkarikäynti, eipä mitään uutta siitäkään tullu. Sano että jos vaivaa isän alkoholismi vieläkin, niin voin varata ajan psykologille, varausjonot vaan on kolme kuukautta. Että silleen. En oo varaamassa, pitää sit yrittää selvitä itse. Suositteli lähinnä varaamaan ajan perheneuvontakeskukseen, koska sen mielestä parisuhde-jutut on se isoin ongelma. Maanantaina soittaa se terkkari että mitä oon miettiny, ja että oonko varannu aikaa minnekään.

Nyt on vähän tyhjä olo, odotin ehkä liikaa tolta käynniltä 🤔

Harmi että ei heti tarjoutunut apua. Mutta tiedätkö mitä. Mä kyllä suosittelisin sua tarttumaan tuohon psykologin aikoihin. Aina ajan varaaminen kestää jonkin aikaa ja odottelua tulee. Mutta kyllä se sieltä tulee.

Jos tuo mainitsemasi perheneuvontakeskus on Perheasiain neuvottelukeskus, mitä kirkko hallinnoi (ilman kristillistä sisältöä millään lailla työssä), niin se on todella hyvä paikka kokemukseni mukaan. Siellä saa apua parina mutta on mahdollista käytä myös yksilökäynneillä. Tosin joskus pariterapiassa katsotaan, että toisen puolison oma terapia hyödyttäisi parisuhdettakin, ja silloin voi olla järkevää ottaa terapiaa vaikka sieltä mistä sulle on tarjottu.

Olisikohan siinä järkeä, että menisitte nyt yhdessä ja/tai erikseen sinne perheneuvontakeskukseen, ja sitten sulla alkaisi ne psykologin käynnit?

Älä luovuta, sä saat kyllä apua vielä. On hieno juttu että terkka soittaa sulle. Voit myös kysyä lisää neuvoja, miten ne voisi tukea psykologin odotusaikana. Oliko terkkari hyvä tyyppi, voisiko se tavata sua? Onko sulla muita tuttuja paikkoja, mistä olet saanut apua?

Jos asut Pääkaupunkiseudulla ja pääset Länsi-Pasilaan, siellä toimii Mielenterveysseuralla vertaisryhmiä aikuisille, joiden lapsuudessa vanhemmat ovat käyttäneet liikaa päihteitä. Seuraava alkaa keväällä 2014 ja haku on jatkuva eli heti voi hakea. Tästä voi katsoa Mielenterveysseuran vertaisryhmistä lisää

http://www.mielenterveysseura.fi/vertaistukiryhmat/tukea_tarvitseville_nuorille

Tsemppiä 🙂👍
Paukku

Käyttäjä kirjoittanut 12.12.2013 klo 10:09

Minä sanon heti alkuunsa Pauliina r että olen hyvin järkyttänyt ja peräti katkera just nyt. Olen ennenkin käynyt läpi rakkaan ihmisen itsemurhan ja nyt oli lähellä salaatin kohtalo. Mikä onneksi päättyi hyvin mutta ei kyllä sossu voi sanoa että onnistui hyvin tai tämä yhteiskunta tai jopa peräti voin sanoa, että siekin epäonnistuit. Mulla on helpointa syyttää sua kun sie olet ainut joka on tässä läsnä vaikka en sua henkilökohtaisesti syyttäkään vaan edustaamasi tahoa.

Miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään salaatin perheesssä vaikka ilmoitus oli tehty vai miettiikö sitä vielä.

Tällä tyylillä joku ei yhtenä päivänä selviäkään. Minä olen kyllä nyt niin väsynyt tähän vierestä katseluun ja välinpitämättömyyteen etten jaksa olla tässä paskassa maailmassa. Tarvitsen myös hoitoa, onneksi mulla on perhe ettei tarvihe pyytää apua sossun tantoilta.
Enkä jaksa esikatsella kirjoittaamani, menköön kaikki virheet.