Lasiluusiipinen kirjoitti 28.3.2016 10:21

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 27.3.2016 22:59

Harrastan teatteria ja apuohjausta ja kummatkin on suhteellisen liikunnallista mut ehkä enemmän liikunnallinen on apu ohjaus.

Mä en vaan pysty syömään mä huijasin mun äitiä just tänään illalla että olin syönyt serkun luona vaikka en ollut syönyt vaan olin heittänyt ruoan roskiin kun tulin kotiin.
Ajatuskin syömisestä saa mut voimaan pahoin.
Mä en enään oikeesti pysty syömään kunnolla mua ahdistaa syöminen ja siitä seuraava paha olo.

😭😭😭😭😭😭😭😭

Hei!
Vositko edes ajatella kertovasi äidillesi tästä syömisasiasta? Oon lueskellut toista ketjua johon oot kirjoitellut myös ja oon oikeesti huolissani susta. Ei sun tarvi jaksaa olla vahva. Susta välitetään. Minä välitän susta ja monet muut ympärilläsi olevat ihmiset myös. Voi tyttö pieni, kun salaaminen ei auta asioita mitään. Kaduttaa itseä näin jälkeenpäin ajateltuna, kun omat vanhemmat ei tienny kuinka pulassa oikeasti olin vaikeimpina aikoina. Kaikki se syvällä jäytävä arvottomuus ja ahdistus ajoi mut hyvin hyvin lähelle itsaria. Sillä hetkellä kun olin yrittämässä sitä muistin yhen auttavan puhelimen numeron ja soitin sinne. Sen puhelun ansiosta oon nyt tässä kertomassa tätä tarinaa sulle. Aina on vaihtoehtoja. Anna itsellesi vielä mahdollisuus.

Teatteri taitaa olla sulle aika tärkee juttu? Nuorempana harrastin sitä myös itse. Voit tehä sitä vielä pitkään. Ota sulle tärkeistä jutuista voimaa. Se että elää, ei ole itsestäänselvyys. Sulla on se etuoikeus. Sulla on silti oikeus elää sitä ilman suurta ahdistusta ja kärsimystä. Sulla on mahdollisuus vielä hyvään elämään, usko mua.

Mun äiti tietää että en syö kunnolla. Mut kun mä huijaan sitä että syön tänäänkin heitin ruokaa roskiin sen takia kun mua alkoi oksettaa. Ja äiti luuliettä olin syönyt sen ruoan. Mä en halua että äiti edes oikeasti tietäisi mun syömisestä tai kukaan muukaan kun koulussa mua vaaditaan menee syömään mut en siltikään mee. Tää alkaa vähän menee ehkä jo pahemmaksi.
Mulle ei tuu edes sitä nälän tunnetta enään ollenkaan.

Mua ahdistaa jopa tää kun kirjoitan tänne syömisestäni mun kädet ja kaikki tärisee ja tuntuu kuin tukehtuisin. Ja samalla tuntuu kuin kuolisin...

Mäkin oon yrittänyt useaan kertaan itse murhaa ja ikinä äiti ei oo tiennyt siitä että oon yrittänyt. Useasti se on ollut merkeistä kiinni olisinko kuollut.
Mä en voi soittaa mihinkään auttavaan numeroon koska äiti kuitenkin saisi sen selville jotenkin.

Mä haluun luovuttaa syömisen suhteen Ja kaiken muunkin suhteen.
😭

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 28.3.2016 16:56

Mun äiti tietää että en syö kunnolla. Mut kun mä huijaan sitä että syön tänäänkin heitin ruokaa roskiin sen takia kun mua alkoi oksettaa. Ja äiti luuliettä olin syönyt sen ruoan. Mä en halua että äiti edes oikeasti tietäisi mun syömisestä tai kukaan muukaan kun koulussa mua vaaditaan menee syömään mut en siltikään mee. Tää alkaa vähän menee ehkä jo pahemmaksi.
Mulle ei tuu edes sitä nälän tunnetta enään ollenkaan.

Mua ahdistaa jopa tää kun kirjoitan tänne syömisestäni mun kädet ja kaikki tärisee ja tuntuu kuin tukehtuisin. Ja samalla tuntuu kuin kuolisin...

Mäkin oon yrittänyt useaan kertaan itse murhaa ja ikinä äiti ei oo tiennyt siitä että oon yrittänyt. Useasti se on ollut merkeistä kiinni olisinko kuollut.
Mä en voi soittaa mihinkään auttavaan numeroon koska äiti kuitenkin saisi sen selville jotenkin.

Mä haluun luovuttaa syömisen suhteen Ja kaiken muunkin suhteen.
😭

Hei!
Älä luovuta! En halua, että sulle tapahtui mitään ikävää... Kaikki auttavien puhelimien numerot ei näy esim.puhelin laskuissa ja osa on ilmasiakin, kuten MLL:n lasten ja nuorten puhelin. Miksi et haluais, että äiti tietää? Mitä ikävää siitä sun mielestä voisi seurata? Mikä avun hakemisessa tuntuu kaikkein haasteellisimmalta?

Lasiluusiipinen kirjoitti 29.3.2016 20:38

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 28.3.2016 16:56

Mun äiti tietää että en syö kunnolla. Mut kun mä huijaan sitä että syön tänäänkin heitin ruokaa roskiin sen takia kun mua alkoi oksettaa. Ja äiti luuliettä olin syönyt sen ruoan. Mä en halua että äiti edes oikeasti tietäisi mun syömisestä tai kukaan muukaan kun koulussa mua vaaditaan menee syömään mut en siltikään mee. Tää alkaa vähän menee ehkä jo pahemmaksi.
Mulle ei tuu edes sitä nälän tunnetta enään ollenkaan.

Mua ahdistaa jopa tää kun kirjoitan tänne syömisestäni mun kädet ja kaikki tärisee ja tuntuu kuin tukehtuisin. Ja samalla tuntuu kuin kuolisin...

Mäkin oon yrittänyt useaan kertaan itse murhaa ja ikinä äiti ei oo tiennyt siitä että oon yrittänyt. Useasti se on ollut merkeistä kiinni olisinko kuollut.
Mä en voi soittaa mihinkään auttavaan numeroon koska äiti kuitenkin saisi sen selville jotenkin.

Mä haluun luovuttaa syömisen suhteen Ja kaiken muunkin suhteen.
😭

Hei!
Älä luovuta! En halua, että sulle tapahtui mitään ikävää... Kaikki auttavien puhelimien numerot ei näy esim.puhelin laskuissa ja osa on ilmasiakin, kuten MLL:n lasten ja nuorten puhelin. Miksi et haluais, että äiti tietää? Mitä ikävää siitä sun mielestä voisi seurata? Mikä avun hakemisessa tuntuu kaikkein haasteellisimmalta?

En koska mun äiti ei osaa ymmärtää mua.
Se että se pakottaa mut syömään. Ja sit se kertoo kaikille.
Puhuminen ja kertominen se ahdistaa ihan sairaan paljon.

Mä en oo kun tänään syönyt vähän perunamuusia ja 5 viinirypälettä enkä mitään muuta en pysty ahdistaa...
😭😭😭

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 2.4.2016 16:40

En koska mun äiti ei osaa ymmärtää mua.
Se että se pakottaa mut syömään. Ja sit se kertoo kaikille.
Puhuminen ja kertominen se ahdistaa ihan sairaan paljon.

Mä en oo kun tänään syönyt vähän perunamuusia ja 5 viinirypälettä enkä mitään muuta en pysty ahdistaa...
😭😭😭

Hei!
Kuinka voit tänään? Varmasti äitisi on vaikea ymmärtää toimintaasi, mutta hän on tosi huolissaan sinusta. Mitä tarkoitat sillä, että äiti kertoo kaikille? Meinaatko sillä ammattihenkilöstöä, tuttavia vai sukulaisia tms?

Lasiluusiipinen kirjoitti 4.4.2016 15:59

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 2.4.2016 16:40

En koska mun äiti ei osaa ymmärtää mua.
Se että se pakottaa mut syömään. Ja sit se kertoo kaikille.
Puhuminen ja kertominen se ahdistaa ihan sairaan paljon.

Mä en oo kun tänään syönyt vähän perunamuusia ja 5 viinirypälettä enkä mitään muuta en pysty ahdistaa...
😭😭😭

Hei!
Kuinka voit tänään? Varmasti äitisi on vaikea ymmärtää toimintaasi, mutta hän on tosi huolissaan sinusta. Mitä tarkoitat sillä, että äiti kertoo kaikille? Meinaatko sillä ammattihenkilöstöä, tuttavia vai sukulaisia tms?

Todella huonosti mua pyörryttää melkein joka päivä ja ahdistaa ihan hirveesti koko ajan mä syön koko ajan vähemmän ja vähemmän ruokaa.
Koulussa vahditaan että meen syömään.

Tarkoitan sillä että äiti kertoo sukulaisille ja tutuillemme asioita se on jo koettu.

Mä oon pikkasen ongelmissa kun musta tuntuu että alan kulumaan loppuun nyt ihan oikeasti. Joka päivä oon väsynyt ja sekasin vähistäyö unista.
Sit mä haluaisin puhuu yhden opettajan kanssa mut en mä jaksa mä oon väsynyt ja se ope ei kerkee ikinä puhuu mun kanssa. Ja sit mun vointini menee koko ajan huonommaksi ja huonommaksi😭😭😭

Mä en tiedä mitä tehdä... Mä haluun kuolla...Mä haluun luovuttaa kaikkien suhteen...😭😭

Lasiluusiipinen kirjoitti 4.4.2016 15:59

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 2.4.2016 16:40

En koska mun äiti ei osaa ymmärtää mua.
Se että se pakottaa mut syömään. Ja sit se kertoo kaikille.
Puhuminen ja kertominen se ahdistaa ihan sairaan paljon.

Mä en oo kun tänään syönyt vähän perunamuusia ja 5 viinirypälettä enkä mitään muuta en pysty ahdistaa...
😭😭😭

Hei!
Kuinka voit tänään? Varmasti äitisi on vaikea ymmärtää toimintaasi, mutta hän on tosi huolissaan sinusta. Mitä tarkoitat sillä, että äiti kertoo kaikille? Meinaatko sillä ammattihenkilöstöä, tuttavia vai sukulaisia tms?

Voin todella huonosti ahdistaa ja haluun kuolla ja mä en jaksa...

Äiti kertoo sukulaisille olen jo oppinut siihen että äiti kertoo kaikille sukulaisille. Mun asioistani. Ilman mun lupaa.

Mä en ymmärrä et miks mä voin näin huonosti mä oon lopettanut syömisen melkein kokonaan mä syön nykyään todella vähän. Mä en pysty syömään se ahdistaa ihan liikaa.

Mä en tiedä enään mitä teen enään?

😭😭

Lasiluusiipinen kirjoitti 4.4.2016 15:59

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 2.4.2016 16:40

En koska mun äiti ei osaa ymmärtää mua.
Se että se pakottaa mut syömään. Ja sit se kertoo kaikille.
Puhuminen ja kertominen se ahdistaa ihan sairaan paljon.

Mä en oo kun tänään syönyt vähän perunamuusia ja 5 viinirypälettä enkä mitään muuta en pysty ahdistaa...
😭😭😭

Hei!
Kuinka voit tänään? Varmasti äitisi on vaikea ymmärtää toimintaasi, mutta hän on tosi huolissaan sinusta. Mitä tarkoitat sillä, että äiti kertoo kaikille? Meinaatko sillä ammattihenkilöstöä, tuttavia vai sukulaisia tms?

Voin tänään huonosti ahdistaa ja on paha olla. En pysty syömään kunnolla. Oon alkanut syömään vielä vähemmän.
Mä haluun kuolla...

Äiti kertoo kaikille sukulaisille mun asioistani ja se ahdistaa.

😭

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 6.4.2016 8:36

Voin tänään huonosti ahdistaa ja on paha olla. En pysty syömään kunnolla. Oon alkanut syömään vielä vähemmän.
Mä haluun kuolla...

Äiti kertoo kaikille sukulaisille mun asioistani ja se ahdistaa.

😭

Hei!
Kaikki ruokaan ja syömiseen liittyvä varmasti ahdistaa, mutta myös varmasti elämä ylipäätänsä? Onko jotain ruoka-aineita, jota on muita helpompi syödä? Esim.viinirypäleitä, omenaa, hedelmiä, juotavia jogurtteja jne? Olisi tärkeää, että saisit edes nestettä ja jtn energiaa. Muistathan, että vaikka olosi tuntuu yksinäiseltä, et silti ole yksin. Sen harmaan seinän takaa on mahdollista löytää tunteet, rakkaat ihmiset ja elämä. Saattaa tuntua, että muut ihmiset haluaisivat vain pilata projektisi, mutta se on sairauden ääni, ei sinun. Nämä kaksi asiaa on vaikea erottaa toisistaan. Pystyt siihen kyllä ajan mittaan. Olen täysin varma siitä, sillä uskon sinuun ja tiedän, että jossain sinussa on toivo elää kaiken kärsimyksen keskellä. Kertomalla asioistasi äitisi ehkä myös haluaa viestittää sinulle, että on huolissaan sinusta. Hän haluaa myös ehkä sukulaisilta apua, että hän kestäisi tilanteen paremmin.

Lasiluusiipinen kirjoitti 11.4.2016 11:32

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 6.4.2016 8:36

Voin tänään huonosti ahdistaa ja on paha olla. En pysty syömään kunnolla. Oon alkanut syömään vielä vähemmän.
Mä haluun kuolla...

Äiti kertoo kaikille sukulaisille mun asioistani ja se ahdistaa.

😭

Hei!
Kaikki ruokaan ja syömiseen liittyvä varmasti ahdistaa, mutta myös varmasti elämä ylipäätänsä? Onko jotain ruoka-aineita, jota on muita helpompi syödä? Esim.viinirypäleitä, omenaa, hedelmiä, juotavia jogurtteja jne? Olisi tärkeää, että saisit edes nestettä ja jtn energiaa. Muistathan, että vaikka olosi tuntuu yksinäiseltä, et silti ole yksin. Sen harmaan seinän takaa on mahdollista löytää tunteet, rakkaat ihmiset ja elämä. Saattaa tuntua, että muut ihmiset haluaisivat vain pilata projektisi, mutta se on sairauden ääni, ei sinun. Nämä kaksi asiaa on vaikea erottaa toisistaan. Pystyt siihen kyllä ajan mittaan. Olen täysin varma siitä, sillä uskon sinuun ja tiedän, että jossain sinussa on toivo elää kaiken kärsimyksen keskellä. Kertomalla asioistasi äitisi ehkä myös haluaa viestittää sinulle, että on huolissaan sinusta. Hän haluaa myös ehkä sukulaisilta apua, että hän kestäisi tilanteen paremmin.

Joo elämä ylipäätään ahdistaa. No ehkä jotain c-vitamiini juomaa.
Viini rypäleitä on vähän ehkä helpompi syödä.

Mä oon koittanut monta kertaa käydä syömässä mutta en pysty ahdistaa liikaa. Ja sit oon koittanut puhua koulussa yhdelle opelle kenelle oon ennenkin puhunut niin mun asioista että mun on vaikea puhua sille. En pysty. Mä valehtelen ja mä oon alkanut saamaan nykyään yhtäkkiä jotain "raivokohtauksia" jolloin oon alkanut riehui paiskoo ja hakkaa ja tekemään kaikkea mistä tulee kamala meteli ja mikä satuttaa mua.
Mä en enään tiedä mitä teen tästä eteen päin???

😭😭

Moi!

Tärkeintä on, että olet yrittänyt syödä. Älä luovuta! C-vitamiinipitoisia mehuja ainakin on ihan sokerin kanssa, ja niistä voi saada jonkun verran energiaa. Samaten viinirypäleistä. Kannattaa ainakin jatkaa näitä ja yrittää vähitellen syödä myös kiinteää ruokaa.

Suosittelisin että yrittäisit vielä puhua tuolle opelle, tai kirjoittaisit hänelle viestin tai sähköpostin. Tämän voit tehdä myös jollekin muulle auttajalle. Olisi ehdottomasti paikallaan, että joku ymmärtäväinen auttaja kuulisi totuuden sun olosta ja syömisestä. Niihin asioihin on varmasti olemassa sellaista apua, mikä auttaa suakin.

Pienin askelin sä pääset varmasti kohti parempaa. Ahdistus hellittää ja ruokailut helpottaa. Se voi viedä jonkun aikaa, mutta on täysin mahdollista. Yksin ei tarvitse jaksaa, vaan siksi on olemassa apua. Sä oot oikeasti tärkeä ja arvokas tyyppi, ja ansaitset parasta!

Tsemppiä ja halauksia. ☺️❤️

Hei!MInulla on myös syömishäiriö.Olen kilpaileva urheilija ja rankat dieetit vuosien aikana ovat aiheuttaneet mulle bed/bulimian.Tarvitsen apua.En ole hakenut apua vielä psykiatrialta.☹️😭

Hei!

Hienoa että kirjoitit tilanteestasi. Uskaltaisitko mennä psykiatrin juttusille? Onko sinulla mahdollisesti valmentajaa, jonka kanssa voisit keskustella syömisestäsi?

Terveyden ja jaksamisen kannalta olisi varmasti parasta, että syömistäsi voitaisiin tukea ja sinua ei pakotettaisi urheilun vuoksi noudattamaan ankaraa ruokavaliota. Ilman muuta urheilukin on tärkeä juttu, mutta sun hyvinvointi ja terveys tulevat ensin. Sulla on oikeus saada syödä normaalisti, ilman ankaria dieettejä. 🙂

Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️

Hei.

Kirjoitan tänne nyt, koska omaan aiheen tekeminen tuntui liian ahdistavalta. Itselläni siis on myös syömishäiriö, papereissa mitä luultavammin lukee myös jouduttuani kuitenkin sairaalahoitoon noin vuosi sitten.
Olenko ainut, joka vihaa kun ihminen luokittelee syömishäiriön? (Bulimia, anoreksia nervosa, BED jne..) Täällä missä asun pidetään vertaistukiryhmää, ja tuntuu jotenkin huvittavalta miten meinaa joka kerta mennä hermot siellä, kun joku kertoo pahasta olostaan syömishäiriön suhteen tai ylipäätänsä mitään mikä liittyy siihen. En tiedä syytä siihen. Ehkä on vaikea hyväksyä, että sairastan sitä kun se kuulostaa niin naurettavalta.

Tällä hetkellä on aika ahdistunut olo. Syöminen ahdistaa mutta vielä enemmän voimattomuus, niin henkinen mutta erityisesti fyysinen. Aika heikko olo. Ja pelko lihoamisesta häiritsee taas mieltä mukavasti.

En vielä tiedä pahentaako masennuslääkitykseni (Valdoxan) vain tilannetta. Saa nähdä.

Moi.

Kyllähän jokainen ihminen on yksilöllinen, ja kaksi ihmistä, joilla on papereissa sama diagnoosi, voivat kokea asian hyvinkin eri tavalla. Tai näin ajattelisin.

Miten olet jaksellut? Pystytkö syömään siten, että kroppasi jaksaa ainakin jossain määrin? Voimattomuus on kyllä ahdistavaa, etenkin jos samaan aikaan pitäisi saada paljon aikaiseksi. Hienoa että sulla on tuo ryhmä, vaikka luokitteleminen tuntuukin ärsyttävältä. Sun olo ei ole millään lailla naurettava asia. Se on täyttä totta, mutta siitä voi parantua pikkuhiljaa.

Tsemppiä ja halauksia täältä. ☺️❤️

Hei.

Niin, se on totta, mutta se lähinnä huvittaakin että vaikka löydän paljonkin samanlaisuuksia itsessäni ja jossakin toisessa henkilössä joka sairastaa syömishäiriötä, niin se tuntuu tosi vastenmieliselle. Olen jotenkin tottunut siihen ettei syömishäiriötäni oteta tosissaan. Olen saanut kuulla läheisiltä ihmisiltäkin että se on naurettavaa.

En niin hyvin kiitos kysymästä. Ahdistaa aika paljon se, kun en jaksa sosiaalisoida ihmisten kanssa (lieneekö niukka ravinto), kun taas poikaystäväni on jatkuvasti liikenteessä. Olen iloinen hänen puolestaan koska hänellä on ollut vaikeaa sosiaalistumisen suhteen, mutta tunnen itseni samalla yksinäiseksi. Ahdistus aina pahenee iltasin melkein sietämättömäksi ja sekin vie voimia.

Syömisen suhteen olen yrittänyt tsempata. En jotenkin löydä vain itselleni sellaista ruokavaliota jota voisin noudattaa, koska tällä hetkellä sellaista toivoisin. Sairaalassa olleessani pidin nimenomaan siitä asiasta siellä, että sitä ruokalistaa noudatettiin eikä itselläni ollut siinä valinnan varaa.