muitakin?

muitakin?

Käyttäjä Lunasy aloittanut aikaan 20.11.2009 klo 19:01 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Lunasy kirjoittanut 20.11.2009 klo 19:01

hei

olen 15 vuotiaana sairastunut diabetekseen ja elämäni tuntui päättyvän siihen, tuntui ettei mikään enää onnistu, ei musta oo tähän…

jouduin opettelemaan elämään uudestaan ja vaikeiden masennusten kautta opin lopulta kätkemään kaiken katkeruuteni diabetestä kohtaan sisimpääni, hoidan diabetestä kyllä ei siinä mitään, mutta olen katkera siitä…

aikaisemmin olin yrittänyt itsemurhaa, lähinnä koulukiusaamisen takia, olen ollut koulukiusattu koko ikäni… olen kokenut vanhempien eron, väkivaltaa, kiusaamista, pahimmat pelkoni ja sen takia olen psyykkisesti heikko.

minulla on ollut terapiaa kolomisen vuotta, joista suurin osa tuloksetta, olen käynyt kaiken mielessäni läpi ja joka ilta kun olen käymässä nukkumaan mieleeni tulee hetket kun minua hakattiin, hetket kun pelkäsin kuollakseni nukahtaa, hetket jolloin tuntui et ei tästä mitään tuu…

onko muilla kokemuksia samasta tai vastaavasta?

Käyttäjä Lunasy kirjoittanut 05.06.2011 klo 15:44

kiitos Hiirulainen. voimia sinulle, vaikkakin näin myöhään kirjotettuna. olen vain ollut muuttamassa ja keräämässä itseäni.

hyvää kesää kaikille

Käyttäjä Hiirulainen kirjoittanut 06.06.2011 klo 15:24

Hyvää kesää sinullekin ja toki myös kaikille muille! Mie oon nyt kipee, kuumetta ja sillee, oikeen jaksa mitään. Astma räjähti pahaksi sairastumisen myötä ja se tekee minut hulluksi. Tai hulluhan minä olen jo valmiiksi 🤕

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 06.06.2011 klo 16:38

Minä aloin heti voimaan huonommin kun alotin työt. Ei vaan ole kunnolla aikaa keskittyä mittaileen verensokereita ja hoitamaan diabetesta. Epilepsiakin vaatisi kunnon unet.
Vaikka aivan luonnollistahan tuon luulisi olevan nykyaikana, että jonkun pitää myös työpaikalla sairauksiaan hoitaa. Mutta ei vaan mulle ole. Mielummin voin huonosti.

Käyttäjä Lunasy kirjoittanut 06.10.2011 klo 10:35

maanvaiva harmmillista että työelämääsi ei sovi sairautesi. itse myönnän olevani taas kiireinen kun teen opinnäytetyötä erityisryhmien ratsastuksesta. tiedän tunteen kun verensokrut heittelee ja ei jaksas mitata niitä, itse olen samassa tilanteessa ollut pari vuotta.

sokeri tasapaino on sekasin kuin vuoristoradan jälkeen ja no elämä menee eteen päin. viikko ollut ja on rankka kun on ystäväni pois lähtemisestä kulunut sellanen vuosi.

toivottavasti teille kuuluu parempaa ja niin mitä teille edes kuuluu?

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 07.10.2011 klo 16:49

Mulle kuuluu aivan hyvää tällä hetkellä. Olen sellaisella työleirillä ulkomailla ja olen kyennyt syömään aivan rauhassa ja on kaksi muutakin nuorta joilla on diabetes ja siksi munkin on helppo sitä hoitaa ja saan jopa vinkkejä noilta toisilta.

Käyttäjä AmantaOo kirjoittanut 09.10.2011 klo 02:19

Hei!
varmaan ärsyttävää kun joku jolla ei itsellään ole diabetestä tulee tarjoamaan neuvoja, mutta näin tän vähän aikaa sit, ja jos kiinnostaa niin kannattaa katsoa!
http://www.sprword.com/videos/simplyraw/
suosittelen myös lämpimästi muita sivuston dokkareita.
ja sitä turhautumisen purkamista ja tunteiden jakamista mitä täällä just tehdäänki 🙂
kaikkea hyvää teille tän ketjulaisten elämiin ☺️❤️

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 15.10.2011 klo 08:46

No ei mulla nyt suostu tuo linkki pyörimään mutta katson sen joskus myöhemmin. Kiitos siitä.
Minua tässä häiritsee eniten se, että ihmiset eivät vieläkään ymmärrä etten itse ole aiheuttanut tätä syömällä liikaa karkkia tms roskaruokaa.

Käyttäjä Hiirulainen kirjoittanut 28.10.2011 klo 20:01

Moikka Lunasy!

Kyselit jo jokin aika kuulumisii, mutta huomasin vasta nyt. Mulle kuuluu huonoo... Olin kesällä suljetulla ja viime viikonloppuna kävin päivystyksessä ja meinasin joutua uudestaan osastolle ja käyn päiväsairaalassa tällä hetkellä. Astmankin kanssa tuntuu olevan ongelmia ja mikään ei suju.