Puolensa ja puolensa, mutta kun on jo pienestä asti oppinut tulemaan toimeen itsekseen, niin ei sitä helposti halua nytkään apua ottaa vastaan.

Toisaalta äiti painostaa jatkuvasti liikkumaan, kun ei tiedä etten pysty. 😞 Olen kyllästynyt lukemaan, kuinka pitäisi liikkua, ja liikunta tekisi hyvää jne. Pitää kai paikkansa lievän astman kanssa, mutta ei enää näin vaikean. 🙄

Silloin, kun astmani todettiin sain kohtauksia jopa kävellessä, vähitellen ne jäivät, mutta mitään sen rankempaa en ole pystynyt tekemään. Pyöräily aiheutti vielä keväällä, joka kerta kohtauksen, nyt vaan jos poljen rajusti tai kuljen isomman ylämäen. ☹️ Haluaisin liikkua, mutta en halua tehdä sitä lääkkeiden varassa. 😝

Ja ymmärrän, että ottaa päähän, kun muut eivät tajua, ettet ole itse valinnut sairauttasi (elämäntavoilla tai muutenkin). Minulla on vähän samoja ongelmia, ei astman kanssa, mutta allergioiden. Äitini tuntuu luulevan, että päätän mille olen allerginen. Ihan kuiin haluaisin oksennella pelkästä kalan hajusta!!! Olen siis parillekymmenelle ruoka-aineelle allerginen, ja kaikki allergiat ovat puhjenneet muutaman vuoden sisällä, ja jatkuvasti tulee lisää.😭

Olen väsähtänyt tähän tilanteeseen. Minua masentaa ja ahdistaa. Ja pelkään lääkäreitä, vaikka siellä olen ravannut ties kuinka monta kertaa astmani takia. 😐 Väsyttää, kun nukun vain 4-5 tuntii yössä lähes aina, ja siitä huolimatta en haluaisi nousta sängystä aamulla. Pakotan itseni ottamaan lääkkeet, etten joutuisi sairaalaan.🤨
😴

Täällä on lämmintä, vähän turhankin lämmintä.

Jaksellaan. 🙂🌻

hei anteeksi että on kestänyt taas vastailla, mutta olen ollut leirillä isosena...

hiirulainen tiedän millaista on kun on pienestä pitäen tottunut tulemaan toimeen itekseen... sillä minäkin olen siihen tottunut ja nyt ongelmissa sen takia...
itsekään en juuri puhu äidilleni asioista, enkä juuri kellekkään muulle...

ikävä kuulla ettet pysty kunnolla harrastamaan liikuntaa johtuen astmasta, itselläni ei ole astmaa joten en siitä niin paljoa tiedä kuin diabeteksestä tai allergioista, en edes yritä esittää tietäväni!

itselleni on myös lisääntynyt allergioita, saanut tänä keväänä heinä ja siitepölyallergiat, ovat aika pahat, että lääkkeillä joka päivä alotetaan tai sit huomataan heti jos ei oo otettu lääkettä... toki kaksi allergiaa on vähän siihen paljonko sulle on tullu, en sitä kiellä...

oma diabetekseni menee miten sattuu, munuaiset todennäköisesti pettää parin vuoden sisään viimestää...

se mikä saa mut silti yrittää joka päivä eteen päin johtuu siitä että minulla on ihminen joka rakastaa mua, joka tukee mua ja jota minä rakastan ja tuen...

toivottelen teille molemmille kesän jatkoja, sillä jos käsi sallii lähden tiistaina partion suurleirille

Lunasy,

ikävä kuulla, että tilanteesi on noin paha. :/ Toivottavasti munuaisesi kestäisivät. En minäkään yritä esittää tietäväni diabeteksestä mitään. Mummoni kyllä sairastaa 2 tyypin diabetestä, mutta tiedän että se ei ole läheskään niin vaikea kuin tuo 1 tyyppi.

Unohdin sanoa, että olen myös kaikille siitepölyille allerginen. Minulla on siis kolme allergialääkettä 5 kk vuodesta käytössä, sen lisäksi ympärivuotisesti astmaan hoitava lääkitys ja avaava tarvittaessa (pari-kolme kertaa viikossa vähintään). ☹️ Sen lisäksi varmuuden vuoksi kuljetan aina mukana adrenaliinipiikkiä noiden hengenvaarallisten allergioiden takia. En kuitenkaan ole sitä joutunut ikinä käyttämään, sainkin vasta, kun kolmannen anafylaktisen sokin jälkeen uskaltauduin raahautumaan yksityiselle erikoislääkärille (omalääkärini ei suostunut siihen reseptiä kirjoittamaan 😑❓).

Olen nyt ollut kolme päivää aivan "omituinen". Täynnä tarmoa, olen tehnyt kaikki kotityöt, joita en yleensä tee kuin pakosta, puoleentoista vuoteen (sen ajan kuin masennuksesta olen kärsinyt, apuahan tuohon hain vasta ja psykiatrille pääsisin elokuussa...) en missään nimessä, vain äidin pakottamana. Onhan tämä tavallaan hienoa, enkä edes ole väsynyt 3 tunnin yöunista huolimatta. Tämä on outoa sikälikin, että perjantaina vielä pohdin, että mikä olisi paras tapa tehdä itsari ja nyt vaan nauran, vaikka tapahtuisi mitä. 😝😐 Niin ja mitään sellaista ei tapahtunut, mikä olisi voinut aiheuttaa tämän yhtäkkisen mielialan vaihdoksen. Mitä ihmettä tämä on???

Hyvää kesän loppua ja mukavaa leiriä sinulle Lunasy🙂🌻

Minullakin todettiin tänä keväänä allergiaa koivulle ja jollein muulle, en muista. Sain jonkun nenäsuihkeen mitä pitää käyttää tarvittaessa. En sitä muista kantaa mukana.
Pahinta oli, että mun piti kaataa makuuhuoneeni ikkunan edestä pois tuomi jota äitini rakasti. Olin aamulla tukossa ja jatkuvasti särki poskionteloita.

Se kai on normaali elämää että välillä on hyvä olo, välillä huono. Mullakin kyllä käy aika alhaalla välillä, just tuota itsaria mietin ja aivan hilkulla on ollut etten yritä itseäni tappaa.
Nykyisin tsemppaa itseäni tuossa tilanteessa ajattelemalla, että se on tämä hetki, kohta se on jo ohi, että kannattaako nähdä vaivaa ja alkaa syömään pillereitä.
Vieläkö pääsisi sellaiseen tilaan etten keräisi kaikki pillereitä varalle, on sellainen itsemurhapussi. Kuten on repussa henkiinjäämispussikin.
Minä en paljon ymmärrä astmasta mutta kyllä kuullostaa aika vakavalta Hiirulainen.

Minäkin olin vähällä lähtiä partion suurleirille mutta en olisi jaksanut kenestäkään toisesta pitää huolta eikä taas isommissa ole oikein ketään tuttua. Kivaa siellä kyllä olisi ollut.
Lisäksi on hillakausi parhaimmillaan ja EM-kisatkin.

Kiva on kun kirjoitellaan yhdessä, kyllästyinkin jo omaan ketjuuni ja yksin kirjoitteluun.

Hei,

maanvaiva olet oikeassa astmani on aika vakava, vaikken sen kanssa sairaalaan ole joutunutkaan. Kai vaan oman itsepäisyyteni tähden. Kammoan lääkäreitä, joten en missään nimessä haluaisi lääkäriin mennä. Varmaan vielä onnistun tappamaan itseni, kun en mene ajoissa lääkäriin. 😞 Diagnoosiltaan astmani on keskivaikea, mutta jos olisin joku kerta sairaalaan mennyt, kun olisi pitänyt niin voisi olla, että diagnoosi olisi vaikea, tiedä häntä.

Minulla menee juuri nyt vieläkin oikein mukavasti. Kai tämä sitten vaan on elämää, on ylä- ja alamäkiä, tämä mielialan muutos vaan tapahtui niin äkisti. Olen kai pessimisti, kun en usko että tämä voisi olla mahdollista. Odotan koko ajan kuinka kohta herään ja kaikki on taas yhtä karmeasti. Toisaalta minulla on erittäin hyvä olo ja olen täynnä energiaa. 🙂 Jos vielä saisin nukkumiset kuntoon nukun nyt 3-6 tuntia yössä, joka ei siis ole paremmin kuin aikaisemminkaan. ☹️ Silti ei väsytä, jotain positiivista siis edes.

Saa sitten nähdä millaiseksi oloni muuttuu, kun vanhemmat tulevat kotiin. 😟 Olen ollut kotona yksinään kolmisen viikkoa, ja pitää kyllä sanoa, että nautin tästä, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, kun ylisuojelevat vanhempani uskalsivat jättää minut yksin kotiin yli yhdeksi yöksi. 😝 😮

Olen siis kohta 19-vuotias tyttö. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä ja nyt pidän välivuoden pakon sanelemana. En siis päässyt opiskelemaan, mutta ei kyllä ihmekään, olin niin masentunut etten jaksanut yhtään mitään noiden pääsykokeiden aikaan. Luen kai kuitenkin jotain avoimen yliopiston kautta, ja työtkin kävelivät sopivasti vastaan. 🙂

Hyvää kesää ja voimia teille maanvaiva ja Lunasy 🙂🌻

hiirulainen on hianoa kuulla että sulla menee paremmin.... elämä on tälläistä, joskus se ottaa päähän joskus lainaa kaikkein parastaan... itse olen iän ikuinen taivaanrannan maalari, joka uskoo että jokaisessa edes pieni hippu hyvää ja että asiat tuppaa kääntyy parempaan, tämä ominaisuus on ristiriidassa opittuun pessimistisyyteeni...

ymmärrän kammosi lekuruihin, mie en itekään mene helepolla lekurille, sillä olen joutunut jos ja vaikka millaisiin tilanteisiin lekurissa...

käteni takia en myöskään päässyt partion suurleirille vaan päätin paeta kokkolaan hermolomalle, oman kultani kainaloon...

hiirulainen minulla itselläni on myös ylisuojelevat vanhemmat, mutta itse olen tunnettu jääräpää ja niin opiskelen kaustisella ja muutin keväällä omaan asuntoon... äitini otti asian aika hyvin kun lekuri ilmoitti vaihtoehdoiksi lastensuojelun tai että vanhemmat auttavat hankkimaan asunnon....

en suosittele itsemurha pussin kasaamista sillä toisaalta kuten itselläni itsemurha on hyvinkin nopea ratkaisu, siis mietin pitkää ja sit yht äkkiä yritän, sillä tavoin saattaa onnistua tappaamaan itsensä vaikka ei sitä vähän myöhemmin haluaisi...

meillä kaikilla taitaa olla ainakin yksi yhteinen tekijä: kaikilla on allergioita, pidetään liput korkialla
🌻🙂🌻

Minulla oli samaa silloin kun sairastuin eli vanhempani eivät olisi millään minua jättäneet itsekseen. Nuo ovat adoptiovanhemmat omani ovat kuolleet ja noille menin 17 vuotiaana.
Kun he joskus lähtivät jonnekin, aina tuli puheluja ja kyselivät, että oletko muistanut mitata verensokerit.
Nyt asun jo yksin, heidän naapurissa kylläkin. eli nopeasti voivat käydä kyselemässä verensokereitani.

Tänään oli hankala päivä, aamulla vielä oli hyvä. Eikä ollut kovin helle vaan satoi vettä ja minä lähdin vaeltamaan. Sitten tulikin hellettä lähes 30 astetta ja uuvuin täysin. Vaikka jaksoinkin kotiin mutta sitten piti viedä sairaalaan tiputukseen hetkeksi. Nyt jo kotona ja ankarasti on kielletty vaeltaminen näillä helteillä.
Ei sen puoleen, olen niin sippi etten edes halua mihinkään liikkua huomenna.

Hei,

elämä jatkuu, vaikka vanhempani ovat nyt kotona. Pyrin olemaan mahdollisimman vähän heidän seurassaan ja maanantaina lähdenkin lomalle. 🙂

En vaan jaksaisi kuunnella ainaista huutamista, kerrot asian, joka ei edes kunnolla koske sinua, niin saat huudot. Huomautin asiasta äidille, niin äiti tokaisi, että "ei se sinun syysi ole", mutta jatkaa vaan minulle huutamista. On se hauskaa olla äidin kohde.

Äiti ei myöskään luota minuun. Laitoin pesukoneen päälle ja äiti vahtasi silmäkovana mitä teen. Ihan kuin en olisi ikinä ennen pessyt pyykkiä. 🙄 Rasittavaa!

Nukuin huonosti ja nyt väsyttää. Äidin käytös ottaa päähän, haluaisin taas olla yksin. Olisin kai saanut muuttaa opiskelujen perässä pois kotoa, mutta muita syitä ei hyväksytä, enkä haluaisi pistää välejä vanhempiin kokonaan poikki. 😟

Ehkä koitan jaksaa vielä vuoden kotona, mutta ensi vuonna muutan, opiskelenpa missä hyvänsä!

Ja tosiaan mukava huomata, että meillä on kaikilla jotain yhteistä, allergiat. Mutta on meillä kaikilla myös krooninen sairaus, sekin siis yhdistää. On mukava, jutella teidän kanssanne. 🙂🌻

Lähden tosiaan lomalle, joten en vähään aikaan vastaile. Jakselkaahan! 🙂🌻 Mukavaa kesää teille! Yrittäkää pysyä terveenä, ettei tarvitse sairaalassa aikaa viettää. Mukavaa kesän loppua!

Joko olette tulleet lomalta?
Mitä aiotte tehdä syksyllä?

Mulla tuli hieman alakuloinen olo, kun puhutaan koulujen alkamisesta ja nyt on eka syksy etten aloita. Teen kyllä gradua mutta ei oikeastaan asia kiinnosta. Töihin en voi mennä, kun odotan sitä sydänleikkausta. Kohta kai aika tulee.
Jos minä sairaslomalla, saisin graduni valmiiksi, niin voisin lähtiä jonnekin matkalle kevätkaudeksi.
Jotenkin tuntuu ettei ole enää tulevaisuutta.

hei olen palannut lomilta...

syksyllä yritän taas jatkaa opiskelujani, saa nähdä mitä siitä tulee...

olen ollut nyt loman jäljiltä hyvin väsyny, eilen piti siivota, mutta kävin vain verikokeissa ja nukuin, tänään sitten saanu siivoiltuu ees vähän, tiskivuori oottaa tiskaajaansa....

16. päivä olis viimein se poli aika, saa nähä miten käy, kun ei oo jaksanu hoitaa diabetestä ja munuaisista en tiedä mittää... luultavasti haukkuvat taas siitä kuinka en oo jaksanu hoitaa diabetestä ja kuinka munuaiset on vaarassa mennä (ei ihmekää jos ei saa lääkitystä!) tuntuu vaan taas niin turhalta taivaltaa eteenpäin, mistään ei saa otetta, mistään ei saa vastauksia tai varmuutta.... sen tiedän et jos munuaiset menee menetän täysin elämän haluni, sillä sen jälkeen ei ole enää mitään, sillä dialyysia en jaksa ja munuais siirrettä en saa ilman dialyysii...

hyvää syksyn jatkoa

Älä koko ajan ajattele niitä munuaisia, jos menevät sitten menee.
Tai tuo kuullostaa hieman oudolta ajatukselta, kun ajattelehan sitä aina pahinta.
Mutta mulla siis on vain enää yksi munuainen enkä minä pahemmin enää pelkää vaikka menisi tuo toinenkin. Joku dialyysi ei minuakaan kyllä huvittaisi mutta en sitä jaksa vielä miettiä.

Minulla oli viime yönä sokerit kai käynyt aika alhaalla, kun aamulla heräsin oksennukseen ja hirviään päänsärkyyn. tajusin sentäs painaa äitini puhelinnumeron ja se tuli hätiin ja kohta olin taas kunnossa.
Väsyttää todella paljon minua, helteet eivät sovi olleskaan. En jaksa juoda niin paljon kuin pitäisi.

hyvää koulunalkua
Mitä Hiirulainen sulle kuuluu?

Hei,

Palailin tässä juuri lomilta. Onpa outo olo tehdä taas tuttavuutta telkkarin ja tietokoneen kanssa, ei sen puoleen etteikö tuolta niitä olisi löytynyt, niihin ei vaan tullut koskettua. 😀

Minulla on maanvaiva sama tilanne kuin sinulla nyt eli ensimmäistä kertaa minulla ei alakaan koulu. Menen töihin ja opiskelen kai jotain avoimen puolelta, mutta opiskelupaikkaa minulla ei ole. 😞

Mieliala heittelehtii koko ajan. Itkettää ja naurattaa vuoronperään ilman mitään syytä, raivostuttavaa. 😝 Ehtihän sitä pari viikkoa olla tosi hyvä olo, kai tällä kotiin paluulla on jotain asiaa tähän. 😑❓

Eipä tässä kai muuta ihmeempää nyt. Nukuttaa vaan.😴 Koittakaahan pärjäillä! 🌻🙂🌻

Mihinkä töihin sinä menet?

Minä olen tasaisen tylsistynyt juuri nyt.
Yöllä oli kyllä ollut pakkasta, pihjalanmarjat olivat jäässä ja hieman innostuin, kun ajattelin, että kohta on talvi.
Äsken oli terapiaa ja se epäili, että olisin vähän menossa masennuksen suuntaan. Itseasiassa olisin sille halunnut puhua kuolemantoiveistani.
Sitten päätin, että mitä turhaan.
Niinpä se sitten suunnitteli mulle tekemistä päivikseni.
Sanoin vaan kiitos ja näkemiin.
Pistin paperin roskiin.

Sorry, kirjotukseni ei juuri nyt mitenkään liittynyt diabetekseen eikä allergiaan.

Hei,

hmph, meidän nettimme on mahtava. Edellinen vastausyritykseni katosi siis bittiavaruuteen, kun netti päätti juuri lähetys vaiheessa katkaista yhteyden. 😞

Olen siis töissä hoitamassa lapsia. Rakastan lapsia ☺️❤️ , joten työ on juuri minulle ominta. 🙂 Aina ei jaksaisi mennä, mutta sitten kun on lasten kanssa niin omat murheet unohtuu.

Minusta aina ei tarvitse puhua diabeteksestä tai allergioista, vaikka taidan taas itse puhua. Minun kala-allergiani on niin vaikea, etten kestä edes kalan hajua. 😞 Miten voin ikinä syödä ravintolassa, kun voin pahoin jos joku syö kalaa siellä??? 😑❓

Eipä tässä kai muuta. Väsyttää, kun olen taas herännyt viideltä ja nukkunut muutenkin huonosti. 😴 Mukavaa syksyn alkua teille! 🙂🌻
Hiirulainen

Hei,

miten teidän syksynne on lähtenyt sujumaan? Minulla menee taas alamäkeä, vaikka on kai sitä eteenkin päin päästy. Kävin eilen ensimmäistä kertaa psykiatrilla. Oli kyllä vaikeaa puhua, itkin vaan ja ääni tuntui lähtevän. Ja, kun vielä jännitin jo aamusta niin paljon, että oksensin aamupalan ulos. Onneksi yksi kaveri lähti saattamaan.

Sain lähetteen psyk. poliklinikalle. Mitä siellä sitten tapahtuu... kai se joskus selviää. Puhumisesta ja lääkkeistä tuo psykiatri puhui. Sain nyt jo mukaan nukahtamislääkkeitä, tosin enpä ainakaan viime yönä nukahtanut sen helpommin, vaikka niitä olin ottanut. 😞

Psykiatri ihmetteli, miten ihmeessä olen jaksanut. En tiedä, kai minä vaan haluan esittää äidille. En minä kavereille ole enää jaksanutkaan esittää. Hän oli myös sitä mieltä, että minun pitäisi joskus ottaa äiti mukaan. Mitä mieltä olette? Itse torjun asian, kun en äidille tuostakaan käynnistä kertonut.

Astma temppuilee jostain syystä jälleen. Olen mahdollisesti kipeä. Ehkä kuumettakin, en halua mitata. Kai tässä eteenpäin mennään ainakin jotenkin. Hyvää syksyä teille. 🙂🌻

Hiirulainen