Moikka pitkästä aikaa!

Mullekaan ei oikeen kuulu hyvää; on vaan järkyttävän paha olla, ahistaa koko ajan, elämä on yhtä tuskaa. En vaan jaksa enää, haluun luovuttaa. 😭 Mul oli ihan hyvä olla niin kauan ku muu perhe oli poissa, mutta kun ne sitten sunnuntai iltana palasivat niin siitä asti mun olo on ollu ihan kamala. ☹️ Haluisin aina uskoo aamulla että nyt on parempi olla, mutta nyt on ilmaantunut uusi ongelma enkä meinaa millään päästä ylös sängystä, vaikka pitäisi. Ennen tätä ongelmaa ei ollut, kun olen aina aamuvirkku ollut. Tosin lääkkeen aloituksesta asti olen ollut aina väsynyt aamuisin, mutta kun nyt en enää tahdo päästä edes ylös😑❓ Itkettää tää jaksamattomuus. 😭

Hiirulainen

Moi taas!

Mitäs teille kuuluu? Itselläni vaihdettiin masennuslääke taas viikko sitten ja heti oli helpompi päästä ylös 🙂 Muuten tää lääke on kyllä kamala. Oksettava olo (eilen oksensinkin, en kyllä ole varma johtuiko lääkkeestä vai jostain muusta...) ja valot häikäsee, kun pupillit eivät taaskaan supistu valossa juuri lainkaan. 😞 Ahdistaa vaan, käsketään syömään enemmän rauhottavia, mutta en haluaisi... Sekoan kohta!
Jaksamista teille!

Hiirulainen

Minä olin taas yhden yön ensiavussa, kun pari yötä valvoin jne.......vali, vali.
Kuitenkin heräsin omaan oksennukseeni ja sitten seuraavan kerran tajusin maailmasta jotain ensiavussa.
Koskahan sitä oppii.

Unilääkettä olen joutunut ottamaan lähes joka ilta. Puolikkaan vaan kun ahdistaa niin paljon etten saa unta. Mutta tavallaan sitten aamulla herään siihen samaan ahdistukseen mikä illalla jäi kesken, kun nukahdin.

Täbä aamuna olen ollut naapurien kanssa etsimässä kadonnutta koiraa ja kun se sitten löytyi, tuntuu, että elämästä voisi joskus nauttiakin.

itse yritän ees jotenkin selvitä päivästä toiseen...
oon vaan niin hajalla ja maassa, ei vaan haluis enää herätä päivään joka päättyy kyyneliin, joka päivä toistan sitä samaa päivää, päivää jota en haluis ees olevan...

myönnän että olen nyt mitä olen, en järin hyvää keskustelu seuraa, en vain jaksa....

toivottavasti teille parempaa huomista toivottaen
-Lunasy

Onko teille koskaan käynyt niin, että ihmiset pyytävät kylään ja näkevät hirveän vaivan tarjottavassa?
Mun naapurini vanha mummo kutsui mut ja äitini jouluglögille. Se oli leiponut tavallisia pipareita ja sitten mulle sokerottomia. Jotka kyllä oli niin kovia, että pelkäsin hampaani katkeamista ja makukin oli kummallinen.
Olisin aivan hyvin voinut syödä tavallisen piparinkin ja olen tuollekin usein sanonut etten tarvitse mitään erikoista kastettavaa.

ps glögi olikin sitten jotain vahvaa punaviiniä johon se vielä lorautti kossua.

Moikka pitkästä aikaa!

Joo maanvaiva, etenkin vanhat ihmiset ovat tuollaisia. Käymme mummoni kanssa tapaamassa yhtä vanhaa mummoa ja hän tarjoilee joka kerta kauheasti, vaikka emme edes ilmoita etukäteen milloin tulemme, jotta hän ei voisi etukäteen hommata meille tarjoamisia.

Muuten olo on aika väsynyt. Huomenna menen ottamaan influenssarokotteen. Opiskeluilla alkaa olemaan kiire :S Ajatus takkuaa. Ei vaan jaksa mitään.

Jaksamista teille!

Hiirulainen

Mahtuuko tänne mukaan? Minulla ei kyllä ole Diabetestä vaan olen syövän sairastanut, minulle on tehty elinsiirto ja olen vammautunut (siis liikuntavamma, äly pelaa normaalisti) ja minulla useita fyysisiä sairauksia joista tämä ahdistuneisuus pohjimmiltaan varmasti johtuu.

Kyllä mahtuu Emer. tervetuloa vaan joukkoomme.

Minulla on diabeteksen kanssa jotenkin helpompaa nyt mutta epilepsia taas on huonompana.
Olisipa joskus kaikki kunnossa.

Sain tänään huonoja uutisia. yks sairaalakaveri on kuollut, sillä oli sama syöpä kun mulla, oli taistellut sitä vastaan pian 4-vuotta. Tästä syövästä selviytymisprosentit on 9%, mulla oli vaikea muoto joten prosentteja ei edes lupailtu. Ikävä ystävää, menettämiset on rankkoja, viimmisen kolmen vuoden aikana olen menettänyt 8 läheistä, osan syövälle osan muille sairauksille.

Tuo kuullostaa jo pahalalta. Toivottavasti selviät.
Mun äidilläni on rintayöpä tai oli. Enää se käy tarkistuksissa.
Koko sen hoitojen ajan pelkäsin, että se kuolee.

Minua sitten ottaa päähän rankasti tämä epilepsia. En ymmärrä miksi saan
kohtauksia vaikka olen syänyt lääkkeetkin ihan kunnolla.
Ehkä mua ahdistaa tämä töissäkäynti ja ihmisten seura.

Mikä epilepsia lääke siul on? Mulla meinaan menny joskus yhteen neurologiseen sairauteen Neurotin nimistä epilepsia lääkettä, Lyrica ( joka kai myös epilepsia lääke) oltaisiin myös alotettu mutta kieltäydyin, tätä sairautta ei siis saa parannettu että nuo ois vaan ollu oireiden mukasta hoitoa mutta sen verran sivuvaikutuksia tuli että oli parempi lopettaa.

Onneks siun äiti selviyty 🙂 Joka päivä miekin pelkään niiden kavereiden puolesta ketkä vielä sairastaa, oma kohtalo ei ikinä huoleta, ei ole juurikaan menetettävää koska miusta ei ikinä tule täysin tervettä.

Onko kellään mitään vinkkejä mikä auttais nukkumaan, enne sairastelua nukuin todella hyvin, nyt on ajoittain ahdistuksen ja kipujen takia nukkumisvaikeuksia.

Nyt mulla on Trileptal ja Keppra joka vasta alotettiin.

Minä syön univaikeuksiin unilääkettä, jonka nimeä en kyllä muista.
Sitä säilytetään vanhempieni luona, koska voisin sitä turhaankin syödä.
Mutta en kestä kovin pitkiä aikoja nukkumatta ja otan mielummin sitten unilääkkeen.

Tervetuloa minunkin puolestani Emer! Itellä ollu niin paha olla viime aikoina etten oo oikeen jaksanu mistään välittää, nyt vaihtu taas hypoon ni jaksan hetken. Astman kanssa ens viikolla lääkäriin, saas nähä meneekö lääkkeet vaihtoon...

Emer tervetuloa.

olen ollut tässä hiljaa kun on ollut vaan niin vaikiaa, niin diabeteksen kuin masennuksen pohjilta.

lauantai yönä pelastumiseni oli taas minuuteista kiinni kun yritin tappaa itseni, nyt olen taas osasto jaksoilla

Voi Lunasy! Jaksamista sinulle! Itsellänikin kovin vaikeaa nyt 🤕